Lue keskustelun säännöt.
"Lasten käytöstavat kasvatuksesta kiinni" ärsyttää tällainen oletus!
12.05.2011 |
Meillä on kaksi tyttöä.
Esikoinen on aina ollut sellainen juro, liekö sitten ujoudesta ja epävarmuudesta, tai mistä lie. Koskaan ei ole esim. tervehtinyt naapureita (asumme kerrostalossa) vaikka on nähnyt esimerkistä että minä ja mieheni aina tervehdimme. Eikä tervehdi vaikka on monesti asiasta puhuttu ja käskettykin.
Ei myöskään yleensä puhu vieraammille ihmisille mitään, ei kiitä (nyt alkanut kiittämään, kun on "pakotettu", on nyt alakoululainen) eikä puhu mitään. Joskus ei edes vastaa mitään vaikka häneltä kysyttäisiin.
Ja sitten tää meidän toinen muksu on ihan eri maata. Jo ihan pienestä pitäen riemuiten moikkasi kaikki tutut ja tuntemattomatkin, höpötti ummet ja lammet vaikkei kunnolla osannut puhuakaan, käytöstavat on tosi hienot vaikka häntä ei olla mitenkään opetettukaan. Hän tervehtii, kiittää, sanoo "ole hyvä" ja "anteeksi" ja "ei kiitos" ja on myös tosi välitön, halailee, antaa pusuja jne mitä esikoinen ei ole juuri koskaan tehnyt.
Ja siis samalla lailla ollaan kasvatettu. Esikoinen lienee introvertti ja tämä toinen ekstrovertti.
Useasti vaan olen kuullut joidenkin vierittävän syyn meidän vanhempien niskoille, esikoista ei kuulemma ole kasvatettu. Niinpä niin...
Kommentit (43)
kasvatettu samalla tavalla kaksi niin erilaista luonnetta?
Eikö vanhempien tule huomioida erilaisuus tavassa kasvattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja varmaan ärsyttää myös mun vanhempia. Kyllä he kaikkensa tekivät, että mulla olisi jonkinlaiset käytöstavat, mutta uskon, että varsinkin isä häpeää mun käytöstä vieläkin. Olen todellakin introvertti ja juro eikä mua huvita noudattaa mitään käytöstapoja.
pitää opettaa käytöstavat.
eli menee jotenkin lukkoon esim. tilanteessa jossa pitäisi saada suu auki, niin mikäs teet? Alat tivaamaan, jolloin lapsi menee vaan entistä enemmän lukkoon?
ap
itsehän sanoit, että olette opettaneet. Eri asia jos on niin ujo ettei saa suutaan auki. Käytöstapoihin kuuluu muutakin kuin tervehtiminen tai jutteleminen vieraiden ihmisten kanssa. Kuten pöytätavat, osaa olla hiljaa kun aikuiset puhuu ym. ym. En nyt heti tuomitsisi lasta huonosti kasvatetuksi jos ei tervehdi tai juttele vieraille tai puolitutuille ihmisille.
kun piti lahja antaa. Eivät saaneet sanaa suusta ulos : D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvatettu samalla tavalla kaksi niin erilaista luonnetta?
Eikö vanhempien tule huomioida erilaisuus tavassa kasvattaa?
Viimeistään kouluiässä pitää pystyä perustervehdyksiin jne. ujommankin lapsen.
Pitää joo, mutta jos se ei vaan suostu
pitää opettaa käytöstavat.
eli menee jotenkin lukkoon esim. tilanteessa jossa pitäisi saada suu auki, niin mikäs teet? Alat tivaamaan, jolloin lapsi menee vaan entistä enemmän lukkoon?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. miten ruokapöydässä ja erilaisissa tilanteissa käyttäydytään, miten ollaan kohteliaita ja ystävällisiä toisille, miten erilaisiin tilanteisiin pukeudutaan sopivasti, miten katetaan pöytä jne. Jos näitä asioita opetetaan vasta koulussa, alkaa olla tosi myöhäistä.
kasvatettu samalla tavalla kaksi niin erilaista luonnetta? Eikö vanhempien tule huomioida erilaisuus tavassa kasvattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä meidän ujolle kolmivuotiaalle toitotetaan joka päivä, että kiitos, hei ja heippa (esim. naapureille, kerhossa jne.) pitää suusta tulla, vaikka kuinka ujostuttaisi. Naapureita ei uskalla yleensä tervehtiä, mutta kiitos ja heippa sujuu nykyisin viimeistään kehotuksen jälkeen. Koulun alkuun on neljä vuotta. Elätelen toiveita, että siihen mennessä saisi asian selkärankaan.
Kyllä kotona opitaan käytöstavat, esim. miten ruokapöydässä ja erilaisissa tilanteissa käyttäydytään, miten ollaan kohteliaita ja ystävällisiä toisille, miten erilaisiin tilanteisiin pukeudutaan sopivasti, miten katetaan pöytä jne. Jos näitä asioita opetetaan vasta koulussa, alkaa olla tosi myöhäistä.
Mutta ujot ja introvertit ei silti niitä välttämättä noudata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä meidän ujolle kolmivuotiaalle toitotetaan joka päivä, että kiitos, hei ja heippa (esim. naapureille, kerhossa jne.) pitää suusta tulla, vaikka kuinka ujostuttaisi. Naapureita ei uskalla yleensä tervehtiä, mutta kiitos ja heippa sujuu nykyisin viimeistään kehotuksen jälkeen. Koulun alkuun on neljä vuotta. Elätelen toiveita, että siihen mennessä saisi asian selkärankaan.
Entä jos lapsi olisi niin voimakastahtoinen, ettei tekisi niin kuin käsket?
Jutkut ovat vaan syntymäpahoja, eikä niitä voi kasvattaa. Suurinta osaa voi, mutta erilaisia lapsia eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan ujoudesta/rohkeudesta/sosiaalisuudesta.
Tavalliset käytöstavat voi opettaa, vaikka temperamentti olisi erilainen.
Mutta jos vain päätätte, että lapsi nyt vain on noin voimakastahtoinen, ja saa tehdä mitä lystää, niin onnea vain lapsenne koulutielle ja tulevaisuudelle..
Introverttiydellä ei ole muuten mitään tekemistä voimakastahtoisuuden kanssa, nämä ovat kaksi täysin toisistaan erillistä temperamenttipiirrettä!
mutta kyllä meidän ujolle kolmivuotiaalle toitotetaan joka päivä, että kiitos, hei ja heippa (esim. naapureille, kerhossa jne.) pitää suusta tulla, vaikka kuinka ujostuttaisi. Naapureita ei uskalla yleensä tervehtiä, mutta kiitos ja heippa sujuu nykyisin viimeistään kehotuksen jälkeen. Koulun alkuun on neljä vuotta. Elätelen toiveita, että siihen mennessä saisi asian selkärankaan.
Entä jos lapsi olisi niin voimakastahtoinen, ettei tekisi niin kuin käsket?
joka vaikuttaa välillä epäystävälliseltä, kun ei puhu muille aikuisille. On vasta 4,5v ja ongelma tiedostettu ja apua haettu. Mutta tämä on psyykkinen ongelma, valikoivaa puhumattomuutta. Ei ole perinteistä ujoutta. Mutta kyllä tätä lasta on kasvatettu! Ja käyttäytyy todella hyvin, siis kaikki muu, paitsi tuo tervehtiminen ja vastaaminen. Kukaan, joka häntä vähän pidempään seuraa ei epäile, ettei tyttöä olisi kasvatettu. Toki se hävettää itseänikin, kun esim. kaupan kassaa ei moikkaa/kiitä/vastaa kysymykseen, mutta monessa asiassa pääsen myös helpommalla, kuin muut, koska on todella empaattinen ja kiltti ja fiksu tyttö. Pikkuveli on sitten aivan eri maata, eikä tätä ongelmaa hänen kanssaan ole. Miksi sä ap nyt rinnastat tyttösi ongelmaa huonoon kasvatukseen? Hakekaa mielummin tytölle apua.
että hän alkaisi vaikkapa keskustella naapurin kanssa, mutta "hei" tai "päivää" ei ole todellakaan liikaa vaadittu.
Ja jos ette saa mitään otetta lapseen, ottakaa yhteyttä perheneuvolaan niin kuin joku tuossa jo neuvoi.
Tavalliset käytöstavat voi opettaa, vaikka temperamentti olisi erilainen.
- on sovittu, mikä on se minimivaatimus (kiitos saataessa, hei kohdatessa ja heippa lähdettäessä)
- juteltu tilanteesta etukäteen (mitä esim. lääkärissä pitää sanoa)
- palkittu, kun jutut onnistuu
- käyty tilanne läpi kotona, jos ei onnistu
- juteltu, juteltu ja juteltu, miksi asia on tärkeä, vaikka ujostuttaisi
- sanottu tosi tiukastikin, jos uhmataan.
Ei se mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta kokoajan pidetään asiaa tapetilla, ja kiitos ja heippa on saatu etenemään melko hyvin, hei on selvästi se vaikein.
pitää opettaa käytöstavat.