miten teidän perheessä hoidetaan raha-asiat?

ei lasketa, vaan maksaa joka ehtii/pystyy..

Ja siitä maksetaan kaikki laskut, laitetaan säästöön ja tuhlataan loput. Helppoa ku heinänteko.

mihin molemmilla on kortit ja nettitunnukset. Sieltä maksellaan kaikki yhteiset menot. Tää systeemi jäi meille käyttöön ajalta, jolloin ei vielä oltu naimisissa eikä ollut lapsia. Tällä hetkellä tulot on melko samat, mutta esimerkiksi kun toinen on ollut kotona, ei hänen ole tarvinnut laittaa mitään yhteiseen pottiin. Minusta on kiva, kun omalle tilille jää joka kuukausi joitakin satasia, joita voi sitten käyttää mihin haluaa. Kotona ollessakin sain kotihoidon tuen itselleni 'palkaksi' ja pääsin käymään vaikka kampaajalla, olisi tuntunut hassulta pyytää mieheltä rahaa omiin menoihin. Toki tuolloin siis mies laittoi reilusti rahaa yhteiselle tilille yhteisiä menoja varten. Ja meillä tämä on tapahtunut myös toisin päin.

Ei näin pienillä tuloilla kirjaa pidetä siitä kumpi maksaa enemmän, vaan kun rahat on laskuun, niin maksetaan pois.

On toiminut todella hyvin. Ei tarvitse "keskustella" omista hankinnoista, vaan molemmat saa omilla rahoillaan tehdä mitä haluaa..

meillä on tietysti yksi yhteinen tili, jonka kautta kaikki rahaliikenne hoituu (no joo, sijoitusjutut erikseen)

Siis myös yhteiset tilit (yksi yhteinen käyttötili ja toinen säästötili). Helppoa, kun kaikki menot rahoitetaan tuosta yhdestä yhteisestä potista. Myös ne omat henk. koht. jutut, joista ei sen suuremmin tarvitse puolisolle "tiliä tehdä". Toki suuremmista omista hankinnoista keskustelemme etukäteen.



Vanhanaikaista, ehkä joo, mutta toimii meillä loistavasti, koska olemme hyvin samanlaisia rahankäyttötottumuksiltamme.

vaikka yhteiseltä tililtä rahoja käytänkin omiin juttuihini. Eikä miehen myöskään. Sitä ostetaan mitä tarvitsee ja välillä vaikkei tarvitsekaan, kunhan katsoo että rahat riittää. Isoista ostoksista tietysti jutellaan ensin.

ollaan perhe aikä kaksi itsekeskeistä mulkkua :)

Miehelläni on yritys, jonka toiminnasta (ja veloista) hän vastaa koko omaisuudellaan, joten ei ole järkevää sekoittaa rahojamme. Olemme jakaneet niin, että mieheni maksaa ruoat, auton kaikki kulut, sähkön ja tv-luvan. Minä maksan kaiken asumiseen liittyvän, lehtitilaukset ja netin. Kumpikin hoitaa omat menonsa. Lomamatkat maksetaan suunnilleen puoliksi yleensä niin, että toinen maksaa etukäteen maksettavat (lennot ym.) ja toinen itse matkalla tulevat kulut (ruoat ym.).

On toiminut todella hyvin. Ei tarvitse "keskustella" omista hankinnoista, vaan molemmat saa omilla rahoillaan tehdä mitä haluaa..

Molemmilla samansuuruinen palkka, kaikki rahat yhteisiä, uusperhe. Tosin kukaan ei hanki satasta isompia juttuja mainitsematta kenellekään.

Jotakuinkin puoliksi menee kulut, ei ole niin tarkkaa. Hyvin on toiminut yli 20v enkä näe yhtään syytä miksi pitäisi olla yhteinen tili.

Molemmilla on omat tilit, mutta talous on muuten yhteinen. Mies maksaa lainat ja laskut, minä ruuat ja lastenmenot. Ylijäävästä rahasta vähän säästöön ja loput tuhlataan.

ollaan perhe aikä kaksi itsekeskeistä mulkkua :)

Juu, ei yhtään provoava vastaus... Kaikki muut kuin teidän tavat on siis auttamatta vääriä?

Olen se, joka kirjoitteli muistaakseni numerolla 4 tai 5, että meillä on kolme tiliä, omat ja yhteinen. Kyllä mekin ollaan ihan oikea perhe. Vuosien varrella on kasvanut se rahamäärä, jonka laitamme yhteiselle tilille ja jos omalle tilille jää pari sataa kuussa, niin sekö tekee itsekeskeisen mulkun? Tulot on samat, joten kahta eri elintasoa meillä ei pidetä.

ja molempien palkat menevät omille tileille. Silti se maksaa, joka ehtii/pystyy. Rahat ovat siis periaatteessa yhteisiä.



Kun olin töissä, minä maksoin laskut ja ruoan, mies sitten asuntolainan. Kaikista hankinnoista meillä keskustellaan joka tapauksessa - joskus mies yllättää esim. toi yhtenä päivänä hervottoman suuren taulutelevision kotiin lahjana minulle... (siis ihan oikeasti oli mieleinen lahja, koska olin toivonut sitä kauan. Meillä ei ollut tv:tä vaan katsoin tv:tä tietokoneelta). Miehelle jää enemmän rahaa ihan jo palkasta mutta myös perinnön osingoista, joten maksaa sitten asuntolainaa aina pari kertaa vuodessa suuremman erän pois (meillä siis sekin on yhteinen) ja saattaa ostaa itselleen jotain mieleistä esim. hitsausvälineet... Toisaalta sitten minäkin voin tehdä jotain kivaa hyvällä omalla tunnolla. Minun "ylimääräiset menot" ovat yleensä kampaajakäyntejä, vaatteita tai kaveri-iltoja eli lähtökohtaisestikin halvempia. Kaikista isoista menoista keskustellaan silti - jopa niistä hitsausvälineistä sen verran, että mies kertoo ne hankkivansa nyt ja kysyy, onko minulla jotain vastaan sitä ja tietenkään ei ole. :)



Nyt rahasta on tiukkaa, kun olen hoitovapaalla, joten mitään ylimääräistäkään ei olla ostettu. Siirrän rahaa tililleni yhteiseltä, jos haluan ostaa jotain omaa tai käydä ruokaostoksilla. En koe sitä niin, että mies elättää minua, koska niillä rahoilla ostan koko perheelle ruokaa ja koska sitä yhteistä tiliä olen minäkin kartuttanut aikanani (esim. omalla perinnölläni, joka tosin oli "vain" 10 000 euroa, mies saa tuplasti tuon verran osinkoja...). Meillä on ollut tällä tavalla yhteiset/omat rahat aina - heti yhteenmuuttamisesta alkaen. Kummallakin on tavallaan sitä omaa rahaakin, mutta kaikesta kuitenkin päätetään yhdessä ja laskut hoituvat yhdessä.

Palkkamme yms menevat yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki kulut. Meilla on kylla pari erillista saastotilia, mutta vain siksi, etta niissa on suht tiukat ylarajat (=kuinka paljon niita saa kasvattaa vuodessa verottomasti). Isommista menoista (esim. asuntolaina, remontit, auto) sovitaan yhdessa, muuten kumpikin kayttaa rahoja miten lystaa.



Tama malli toimii hyvin niin kauan, kun arvot ovat samanlaiset ja tili nayttaa plussaa. Jos toinen saastaisi appelsiinimehussakin ja toinen ostaisi joka viikko uusia vimpaimia/meikkivoiteita/kaapuja, niin aani kellossa olisi varmasti toinen!

mieheni mielestä on kiusallista (!) puhua rahasta, joten aika ajoin sitten riitelemme asiasta. Mies on hyvinpalkatussa töissä, omistaa yksin asunnon, on säästöjä jne. Minä olen nyt vanhempainvapaalla, eikä tulot päätä huimaa.



Mies siis omisti asunnon, jo ennen kuin tutustuimme ja osti sitten isomman, kun päätimme muuttaa yhteen asumaan.



Mies maksaa kaikki asumismenot, tv-luvan tms. Isommat hankinnat lapsille maksaa mies (vaunut tms.), vaatteita olen enemmän ostellut.



Eli mies maksaa omat menot ja suuremman osan yhteisistä menoista. Minä maksan omat menoni ja pienen osan yhteisistä menoista (ruokakauppa, lasten jutut). Ja koska asioista ei ole kunnolla sovittu, kiistaa syntyy kyllä =(

Mies hoitaa enimmäkseen raha-asiat, mulla on finanssijutuissa peukalo keskellä kämmentä. Semmoinen suhde ei olisi mua varten, jossa puolisot voi olla velkaa toisilleen.

Meillä mies hoitaa kaikki raha-asiat. Molemmilla on oma tili, jonne palkat menee ja lisäksi on asuntolainanhoitotili. Itse en tiedä tuon taivaallista miten rahoja tilien välillä siirretään, vaan mies hoitaa aina sen.



Minulla on pankki ja visakortti, jolla voin ostaa tarvitsemani sen kummemmin miettimättä. Ikinä ei ole tarvinut rahoista riidellä. Isojen hankitojen yhteydessä varmista mieheltäni, että onhan tililläni riittävästi rahaa, ja hän siirtää tilille tarvittaessa lisää. Laskut laitan laskumappiin, josta mies ne maksaa siltä tililtä mikä tarkoitukseen parhaiten sopii, eli omaltaan tai minun.

Palkat menevät yhdelle tilille, mistä maksetaan laina ja laskut ym. ja pankkikortit on myös sille tilille. Eli on meidän käyttötili. Sitten on yhteinen säästötili mihin laitetaan joskus jotain ekstraa, ja menee myös Nordean ePossu-rahat (eli joka kerta kun maksaa pankkikortilla, menee euro säästöön). Lisäksi meillä on molemmilla vielä omat tilit, mutta miehen tilillä ei taida olla rahaa ollenkaan, minulla pari sataa, lähinnä harrastuksesta saamiani korvauksia. Noita tilejä on sen takia niin paljon, kun piti olla tietty määrä, että saa avainasiakkuuden. Laskut hoidan minä.



Sitten noitten tilien lisäksi meillä molemmilla on vielä omat tilit entisissä pankeissamme (vaihdettiin pankkia kun otettiin asuntolaina). Mies makselee sieltä autolainaa, ja sinne menee hänen sivutyönsä tulot juuri tuota autolainaa varten. Sitä on niin vähän jäljellä, ettei ollut järkeä vaihtaa sitä toiseen pankkiin. Minulla taas oikeastaan ihan turhaan myös entisessä pankissani tili, missä rahaa noin 200€, mutta olen ajatellut pitää sitä siltä varalta, että esim. hukkaan tuon toisen pankin pankkikorttini, se ei toimi ja tarvisin sitä juuri silloin tms.



Mutta siis rahat on meillä yhteiset, eikä niistä tarvi riidellä. Yleensä kun maksan laskut, ilmoitan miehelle paljonko niitä oli ja paljonko tilille jäi rahaa. Isommista hankinnoista sovitaan etukäteen. Ei ongelmia.