MIKÄ htti tuota pentua vaivaa kun antaa kaverinsa

Että pojassani ja hänen ystävässään on ainakin se ero, että omani on herkyyden lisäksi hirivttävän "tarkka" siitä ettei luokkaa ketään, ettei tule riitoja, erimielisyyksiä tms ja hän vetäytyy kys tilanteissa poispäin.

Tuo kaverinsa on oikea draamakuningas tyyliin "minä kuolen tähän" ja "miksi edes synnytit minut" ja ihan kaikki on vakvaa ja kilpailua ja häviötä ei voi sallia.

Tuntuu että pitää heidän yhteisiä ulkoilujaan ns kytätä nykyisin, nytkin pallopeli menossa ja poikani toteamus kentän puolesta jossa haluaisi olla lytättiin ja hän totesi että "no käy tuo toinenkin puoli".

ARGH!!!



ap

Kyllä mä valikoin lapsilleni kaverit! Eikä ne kyllä itsekään halua viettää aikaansa kiusaajien kanssa. Mieluumin ovat vaikka yksin.

kysessä vain tyttö 7v

Paras kaveri aina määräilee.

Puhuttu on tyttäreni kanssa asiasta mutta hän ei halua menettää parasta kaveria eikä pahoittaa hänen mieltä. Harmittelee aina välillä.

Itse olin samanlainen lapsena, ajattelin vain toisten parasta mutta elämä opettaa...

kun ovat samalla luokalla ja asumme naapureina.

Korpeaa vaan niin että sappi nousee nieluun ://

Aina pitää olla päällepäsmärinä ja kinginä ja päättäjänä ja jos ei jostakin syystä saakaan olla niin a´vot sehän on syy lähteä vaikka sisälle kesken leikin ja jättää toinen pulaankin.



ap

Entä jos poikasi ei kuitenkaan loppujen lopuksi ihan hirveästi kärsi tilanteesta? Jos hän on luonteeltaan joustava eikä pitkävihainen?



En lähtisi häntä kieltämään leikkimästä ko. kaverin kanssa.

Mutta voit kyllä opettaa lapselle, mitä eri tilanteissa kannattaa sanoa. Ja että aina pitää puhua itsestään, miten itseä ei saa kohdella. Voit opettaa pojallesi, että hän saa itse määrätä miten häntä kohdellaan.



Ihan vähän kuulostaa nyt siltä, että sinua sapettaa kaveri kamalasti ja dissaat häntä täällä. Mitä siitä jos kaveri on draamakuningas? Kaveria et voi muuttaa, mutta voit opettaa lastasi siinä, mitä hän voi sanoa kiusaamistilanteissa.



Anna ennemminkin pojallesi eväät toimia, älä mieti kaverin tekemisiä.

Entä jos poikasi ei kuitenkaan loppujen lopuksi ihan hirveästi kärsi tilanteesta? Jos hän on luonteeltaan joustava eikä pitkävihainen? En lähtisi häntä kieltämään leikkimästä ko. kaverin kanssa. Mutta voit kyllä opettaa lapselle, mitä eri tilanteissa kannattaa sanoa. Ja että aina pitää puhua itsestään, miten itseä ei saa kohdella. Voit opettaa pojallesi, että hän saa itse määrätä miten häntä kohdellaan.

Ja lisäksi pohdin, että lukiessani ap:n aloitusta - joka toki oli suutuspäissä kirjoitettu - tuli mieleen, että ehkäpä lapsi ei ole tottunutkaan siihen, että häntä kohdellaan kunnioittavasti.

Suoraan sanottuna tuosta aloituksesta paistaa läpi halveksunta herkkää lasta kohtaan.

Entä jos poikasi ei kuitenkaan loppujen lopuksi ihan hirveästi kärsi tilanteesta? Jos hän on luonteeltaan joustava eikä pitkävihainen?

Juuri tällainen minä olin jo lapsena ja olen edelleen. Tulen parhaiten toimeen dominoivien, räiskyvien ja dramaattisten ihmisten kanssa, vaikka itse olen ujo, hiljainen, alistuva ja kiltti. En pidä yhtään muista ujoista ja alistuvista, enkä tule heidän kanssaan toimeen. Olen luonteeltani nimenomaan joustava, enkä ollenkaan pitkävihainen. Tarvitsen lähelleni ihmisiä, jotka tavallaan kertovat mulle missä mennään ja vähän painostavat -- kuulostaa ehkä oudolta -- mutta ilman sellaista pientä ja ystävällistä painostusta en uskaltaisi edes pitää yllä ystävyyssuhdetta. En kärsi tästä tilanteesta ja minulla on hyvä itsetunto.

Sitä suuremmalla syyllä tietenkin tällaiselle lapselle täytyy todella painottaa sitä omanarvontuntoa, opettaa että täytyy sanoa jos toinen loukkaa ja että kyllä sen dominoivankin ihmisen on tultava vastaan joskus. Ei toisia saa kohdella miten vaan, tietenkään.

Toisten silmissä sellainen dominoivan ja alistuvan ihmisen suhde saattaa näyttää epätasa-arvoiselta, mutta harvoin mä osaan esim. keksiä mitään kivaa tekemistä ilman sitä rempseää kaveria, ei mulla ole juurikaan mielikuvitusta. Istuisin varmaan kaiket päivät av:llä jos se dominoiva kaveri ei sanoisi, että nyt kuule lähdetään kahville...

ap*joka itsekin ns herkkä luonne ja mm omien kiusaamiskokemusten vuoksi _erittäin_ helposti tulistuva mitä aiheeseen tulee*.

ps, pakko sanoa vaikka onkin ohi ap aiheeni, että en usko tällä palstalla olevan aihetta/aloitusta tai vastaava mistä ei kaivettaisi jotakin äitiä syyllistävää...

Entä jos poikasi ei kuitenkaan loppujen lopuksi ihan hirveästi kärsi tilanteesta? Jos hän on luonteeltaan joustava eikä pitkävihainen? En lähtisi häntä kieltämään leikkimästä ko. kaverin kanssa. Mutta voit kyllä opettaa lapselle, mitä eri tilanteissa kannattaa sanoa. Ja että aina pitää puhua itsestään, miten itseä ei saa kohdella. Voit opettaa pojallesi, että hän saa itse määrätä miten häntä kohdellaan.

Ja lisäksi pohdin, että lukiessani ap:n aloitusta - joka toki oli suutuspäissä kirjoitettu - tuli mieleen, että ehkäpä lapsi ei ole tottunutkaan siihen, että häntä kohdellaan kunnioittavasti.

Suoraan sanottuna tuosta aloituksesta paistaa läpi halveksunta herkkää lasta kohtaan.

kaveri, ja ihmettelin miksi poikani laittoi siihen välit poikki. Lopuksi selvisi että koko ajan päiväkodista lähtien oli määräämässä mitä tehdään eikä osannut joustaa yhtään. Nykyään se toinen poika sitten pompottelee itseään arempia tai pienempiä.

ap*joka itsekin ns herkkä luonne ja mm omien kiusaamiskokemusten vuoksi _erittäin_ helposti tulistuva mitä aiheeseen tulee*. ps, pakko sanoa vaikka onkin ohi ap aiheeni, että en usko tällä palstalla olevan aihetta/aloitusta tai vastaava mistä ei kaivettaisi jotakin äitiä syyllistävää...

Entä jos poikasi ei kuitenkaan loppujen lopuksi ihan hirveästi kärsi tilanteesta? Jos hän on luonteeltaan joustava eikä pitkävihainen? En lähtisi häntä kieltämään leikkimästä ko. kaverin kanssa. Mutta voit kyllä opettaa lapselle, mitä eri tilanteissa kannattaa sanoa. Ja että aina pitää puhua itsestään, miten itseä ei saa kohdella. Voit opettaa pojallesi, että hän saa itse määrätä miten häntä kohdellaan.

Ja lisäksi pohdin, että lukiessani ap:n aloitusta - joka toki oli suutuspäissä kirjoitettu - tuli mieleen, että ehkäpä lapsi ei ole tottunutkaan siihen, että häntä kohdellaan kunnioittavasti. Suoraan sanottuna tuosta aloituksesta paistaa läpi halveksunta herkkää lasta kohtaan.

Kuule ap, miksi kirjoitat tänne ja valitat, jos et kuitenkaan halua oppia yhtään mitään.

Anna siis jatkossakin poikasi kärsiä, kunhan asiat menevät niin kuin sinä haluat?

Kukaan ei syyllistä sinua tässä. Sen sijaan sinä haukuit 8-vuotiasta lasta.

tuollaista kaveria ja vasta kutosen jälkeen eivät ole olleet yhteydessä.

jossain kohtaan oli pakko kieltää koko kaveruus, sillä niitä itkuja ei kestänyt enää kukaan, mikä iltaisin valtasi poikani.



Asiasta on paljon puhuttu pojan kanssa. Mutta poikani siis nimenomaan haluaa olla tämän toisen pojan kaveri, vaikka kohtelu on ollut välillä erittäin julmaa.



Pidemmän tauon jälkeen nykyään sujuu paremmin, en tosin uskalla arvella edes, että kuinka kauan...

ap*joka itsekin ns herkkä luonne ja mm omien kiusaamiskokemusten vuoksi _erittäin_ helposti tulistuva mitä aiheeseen tulee*. ps, pakko sanoa vaikka onkin ohi ap aiheeni, että en usko tällä palstalla olevan aihetta/aloitusta tai vastaava mistä ei kaivettaisi jotakin äitiä syyllistävää...

Koska tuo avauksesi mm puhuu "pennusta" ja siitä välittyy myös halveksuntaa. Enkä mä nyt tuossa sinua varsinaisesti syyllistä.

Eli siis tulistut helposti kiusaamistilanteissa omien kokemustesi vuoksi. Entäs jos lapsesi taas sitten ei otakaan noita tilanteita ihan samalla lailla kuin sinä otat? Entä jos tilannetta auttaisi enemmän se, ettet säti häntä siitä ettei hän pidä puoliaan? Koska nyt oletan, että tämän tänne kirjoittamasi tekstin lisäksi olet puhunut saman tyylisesti myös lapselle itselleen - olenko ihan väärässä?

Välillä on ihan hyvä vähän syyllistyäkin :-), se auttaa itseäkin kehittymään ihmisenä. Välillä kannattaa siis katsoa peiliin ja miettiä omaa käyttäytymistä, joskus siinäkin on muuttamisen varaa.

Minun alkuperäinen vastaukseni muuten taas sitten pohjautui aikoinaan kohtaamaani äiti-lapsi pariin, entisiin naapureihin. Sielläkin lasta kiusattiin, lapsi ei äidin mielestä osannut pitää puoliaan riittävsti ja ulkopuolisen silmin suuriin syy lapsen toimintaa oli lapsen äiti, joka mm. sätti häntä mennen tullen tosi rumasti milloin mistäkin. Anteeksi, jos oletukseni meni ihan pieleen, mutta aloituksestasi tuli elävästi tuo kyseinen äiti mieleen. Hänkin varmasti rakasti lastaan vilpittömästi ja halusi tämän parasta. Mutta kohteli itse lasta siihen tyyliin, että ulkopuolisena oli silmät pyöreinä. (Ja ei, ei mitään "isompaa" vaan lähinnä puhetta ja sättimistä.)

Ei tuossa nyt ole siitä kiinni, että ap:n poika harjoittaa vain normaalia joustavuutta.



Ap kertoo, että tuo kaveri itkettää ap:n poikaa vähän väliä, hylkää kesken leikkien jne. Siis oikeasti KIUSAA ap:n lasta, ei pelkästään johda leikkejä tai dominoi muuten.



Ap kertoo, että hänen poikansa saattaa itsekin olla sitä mieltä, että leikeissä voisi pitää taukoa, mutta ei vaan osaa olla jämäkkä.



Minkä tosin ymmärrän hyvin senkin... ap, aikuiset naisetkin saattavat langeta narsistien pauloihin (enkä edes usko, että tuo toinen lapsi on narsisti, ainoastaan ajattelematon, itsekäs ja häijykin ajoittain), miksei sitten pienet lapset? Tuo toinen lapsi on varmaan hyvällä tuulella ollessaan jännä ja kiehtova, eikä silloin tule mieleen ekana tehdä välirikkoa.



Voi olla myöskin, että pojallasi ei kauheasti ole valinnanvaraa eli pelkää joutuvansa sitten olemaan yksin.



Auttaisiko, jos valvoisit sivusta enemmän niitä leikkejä? Menisit vaikka pihahommiin tai lukemaan lehteä ulos - ja puuttuisit tilanteisiin rakentavasti. Että hei: kaikki saa valita joukkueensa vuorollaan, oisko nyt XX:n vuoro päättää...?

Ja lisäksi pohdin, että lukiessani ap:n aloitusta - joka toki oli suutuspäissä kirjoitettu - tuli mieleen, että ehkäpä lapsi ei ole tottunutkaan siihen, että häntä kohdellaan kunnioittavasti. Suoraan sanottuna tuosta aloituksesta paistaa läpi halveksunta herkkää lasta kohtaan.

syytetään aivan suoraan ap:tä, että hän ei itse kohtele lastaan kunnioittavasti jne.

Haloo... ap on turhautunut ja purkaa sen tänne. Me emme voi aloituksen perusteella tietää, miten hän lastaan kohtelee. Tuskin hän lastaan haukkuu, muuten olisi jo pannut lasten välit poikki.

jää vellomaan pahaan oloon.



Lapsihan suojeli itseään poistumalla tilanteesta- erittäin kypsää toimintaa. Mitä hyötyä kaunan kantamisesta on?

Ja lisäksi pohdin, että lukiessani ap:n aloitusta - joka toki oli suutuspäissä kirjoitettu - tuli mieleen, että ehkäpä lapsi ei ole tottunutkaan siihen, että häntä kohdellaan kunnioittavasti. Suoraan sanottuna tuosta aloituksesta paistaa läpi halveksunta herkkää lasta kohtaan.

syytetään aivan suoraan ap:tä, että hän ei itse kohtele lastaan kunnioittavasti jne. Haloo... ap on turhautunut ja purkaa sen tänne. Me emme voi aloituksen perusteella tietää, miten hän lastaan kohtelee. Tuskin hän lastaan haukkuu, muuten olisi jo pannut lasten välit poikki.

Mutta näen kyllä sieluni silmin ap:n myös tiuskimassa tätä samaa lapselleen - siis kuinka on ihan turhan nyyhky ja pitää hei pitää puolensa ja kuinka sä taas annat sen pompottaa itseäsi vaikka mä olen sanonut ettei niin saa tehdä.

Voin toki olla väärässäkin :). Itse saattaisin syyllistyä tuohon oikein hermostuneena, siis lapsen sättimiseen.

t. 11

Ja lisäksi pohdin, että lukiessani ap:n aloitusta - joka toki oli suutuspäissä kirjoitettu - tuli mieleen, että ehkäpä lapsi ei ole tottunutkaan siihen, että häntä kohdellaan kunnioittavasti. Suoraan sanottuna tuosta aloituksesta paistaa läpi halveksunta herkkää lasta kohtaan.

syytetään aivan suoraan ap:tä, että hän ei itse kohtele lastaan kunnioittavasti jne. Haloo... ap on turhautunut ja purkaa sen tänne. Me emme voi aloituksen perusteella tietää, miten hän lastaan kohtelee. Tuskin hän lastaan haukkuu, muuten olisi jo pannut lasten välit poikki.

Mutta näen kyllä sieluni silmin ap:n myös tiuskimassa tätä samaa lapselleen - siis kuinka on ihan turhan nyyhky ja pitää hei pitää puolensa ja kuinka sä taas annat sen pompottaa itseäsi vaikka mä olen sanonut ettei niin saa tehdä. Voin toki olla väärässäkin :). Itse saattaisin syyllistyä tuohon oikein hermostuneena, siis lapsen sättimiseen. t. 11

Uskon oikein hyvin tuon sinun viimeisen lauseesi, kommentistasi päätellen.

että ap tylyttää lastaan tämän asian takia, ehkä muidenkin, joten 11, et ole oletuksiesi kanssa ainoa :)



Mutta, ap voisi kieltää, mutta erittäin hyvin perustellen, miksi ko lapsen kanssa ei nyt saa leikkiä.

Ja tehdään tikusta asiaa??

Kyllä, käytin pentu sanaa, mutta aivan yhtä hyvin olisin voinut käyttää sanoja kakru, lapsi, mukelo, kulta, aarre jne.jne

Rakkaalla lapsella kun monta nimeä jne.

Eli se ei nyt ollut se pointti tuossa purkauksessani enkä todellakaan jaksaisi nyt mitään "syvällisiä" ja "tietäväisiä" keittiöpsykologisointeja jonkun sanan käyttämisestä.



Juteltiin tuossa pitkä tovi kummankin lapsen, huom lapsen, ;) kanssa ja tämä nuorempi jota aihe nyt koskee totesikin juuri sen minkä jo aavistin eli antoi taas pariksi eräässä asiassa jota ikkunasta todistin siksi ettei tämä kaveri suuttuisi ja tulisi riitaa.

Pidin aika pontevan puheen aiheesta "aina ei pidä eikä saakaan antaa toiselle periksi, ei edes sillä uhalla että toinen vetäisi herneen nenäänsä ja että hänen, siis lapseni, mielipide ja ajatukset ovat vähintään yhtä arvokkaita ja kuulemisen arvoisia kuin kenen tahansa muunkin" yms.

Huokaus:(



ap