MIKÄ htti tuota pentua vaivaa kun antaa kaverinsa

Mullakin oli huono itsetunto lapsena, ja siksi olin sairaalloisen ujo.

sen että muistin toki kehua lastani kuinka hienoa että hän pystyy ja osaa joustaa ja antamaan ns periksikin mutta ettei niin pidä kuitenkaan toimia säännönmukaisesti "edes" tämän läheisimmän kaverin kanssa ja että tuo kaveri saa siitä aivan väärän kuvan ja homma voi siitä vain pahentua ja/tai pitkittyä. Siis lastani kohtaan.



ap

eli uusia kavereita vaan etsimään!

joka naapurissani eilen illalla klo 22.30 huusit ja raivosit pojallesi ainakin 15 minuuttia, mitä nyt satuin kuulemaan avonaisista ikkunoista. Lopeta jo riehuminen ja kiehuminen ja käyttäydy kuin aikuinen.

kohdella häntä toistuvasti kuin likakasaa ilman että vaatii anteeksi pyyntöä tai että tekisi kaverille kunnolla selväksi että NYT riittää ja olen pahoittanut mieleni???

8v pojat siis kyseessä ja eilen viimeksi poika tuli ulkoa kotiin kun ns paras ystävä oli dissannut hänet täysin ja kohteli kuin skeidaa, sama juttu muutama vko sitten.

Eilen puhui ja vielä tänäaamunakin että haluaa pitää nyt hieman taukoa yhteisistä touhuista mutta nyt koulusta kotimatkalla mieli muuttunut ja halusi jäädä ulos kys kaverin kanssa.

Ei mitään mutta itseäni vanhempana ottaa todella todella kupoliin kun poika toimii noin vaikka niin selvästi pahoittanut mielensä ja ei edes ekaa kertaa.

Ja kyllä, asiasta on puhuttu joka kerta ja ettei häntä saa kohdella miten vaan ja kaveri teki väärin ja hänen pitää tehdä se tiettäväksi tekijälle mutta niin vaan taas heilutaan ylimpinä ystävyksinä pihalla ja itkua väännettiin kun muistutin puheista ja tauon pitämisestä ja ihmettelin kun ei ole sanonut taaskaan että hän pahoitti mielensä tms.

ARGH!!! tulee tunne ettei lapsi arvosta itseään yhtään, antaa väärän signaalin siitä miten häntä saa kohdella, ei välitä paskaakaan siitä miten häntä kohtaan toimitaan jne.

Ja samalla on kuitenkin itkuun asti herkkä luonne.

*Kiehuuuuu*!!

eli annoin tulla mielipiteeni siitä ettei noin tehdä hyvälle kaverille ja ettei tuolla tavoin pidetä kavereita niin mitäs tämä kys lapsi teki? hän ilmeili ja irvisteli ja pyöritteli silmiään minulle siinä kun puhuin hänelle.

Todella mukavaa ja aikuista kunnioittavaa käytöstä eikös juu:O

Vaikka olenkin hyvin tuttu hänelle niin ei kai silti noin pidä toimia kun ihan aiheesta aikuinen "ojentaa"?!



ap

että jos AP ei halua/voi kieltää lapsia leikkimästä keskenään, eikä voi tietenkään saada sitä naapurin poikaa lopettamaan huonon käytöksensä (tosin voisiko pojan vanhempien kanssa vaikka puhua, koska eihän se ole oikein että jättää esim. leikit levälleen ja lähtee kotiin, kun homma ei mene niin kuin haluaa, vaan jos leikin aloittaa niin täytyy auttaa myös sen lopettamisessa ja leikin poiskeräämisessä), voisiko lähestymistapaa tähän ongelmaan vähän muuttaa?



Kun ilmeisesti nyt aiheuttaa vaan lisää ristiriitaa ja pahaa mieltä tuo mielen pahoittamisista juttelu ja muistuttaminen että sinunhan piti olla leikkimättä sen kaverisi kanssa. Ilmeisesti ap:n poika haluaa sen kaverinsa kanssa leikkiä. Niin voisiko ap jutella oman poikansa kanssa ennemminkin siitä, että kun se naapurin poika nyt käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, niin jos haluaa hänen kanssaan leikkiä, ei pidä ottaa kaikkia sen purkauksia niin henkilökohtaisesti. Auttaisiko ap:n poikaa se, että ei enää edes odotettaisi että se toinen käyttäytyy asiallisesti, kun ei se kerran näytä onnistuvan. Että se naapurin poika on vähän lapsellinen, kyllä sen kanssa voi leikkiä, mutta ei kannata odottaa että se leikki sujuisi hyvin loppuun asti. Ja jos äiti korostaisi vielä sitä, että se kaverin huono käytös ei ole sinun syytäsi, eikä se ole vaarallista että se toinen suuttuu jostain pikkujutusta, eikä sinun tarvitse sitä sen purkauksia vältellä myötäilemällä. Antaa sen toisen riehua minkä riehuu, ja leikit sen kanssa jos haluat. Ja että sinullakin on aina oikeus kävellä pois leikeistä hänen kanssaan, jos toinen yrittää komennella, koska niin se toinenkin tekee aina kun huvittaa.



Voisi myös koittaa selittää miksi se toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, ja millaisissa tilanteissa. Ja että sitä ei kannata itse muutamaa sekuntia pidempään surra, jos toinen haluaa murjottaa sisällä niin olkoon.



Minusta ei ole mitään syytä miksi kaikille huonosti käyttäytyville ihmisille pitäisi arempiluontoisen olla aina sanomassa vastaan ja laittamaan kovan kovaa vastaan niin sanotusti. Sellaisia ihmisiä tulee aina löytymään, ja aina löytyy myös niitä jotka ottaa sitten yhteen sen kovapäisen kanssa, jotkut oppii siitä jotain, useat ei. Minusta olisi parempi oppia suojelemaan itseään sillä tavalla, että osaa sopeuttaa käytöksensä ja odotuksensa erilaisten ihmisten kanssa toimimiseen. Ei minusta siis huonosti käyttäytyvä leikkikaveri välttämättä ole sen huonompaa seuraa, siitähän päinvastoin oppii millaisia ihmiset on.



Jos asiasta olisi tähän sävyyn keskusteltu, ja vieläkin oma lapsi tulisi itkien kotiin, koittaisin ennemminkin muistuttaa, että tiedäthän sinä millainen se kaveri on, ei tuo enää ollut yllätys. Ja että etteköhän te taas huomenna leiki yhdessä. En tekisi siitä mielen pahoittamisesta entistä isompaa juttua. Voi käydä niinkin, että kun oma lapsesi saa vähän perspektiiviä sen toisen touhuille, ja huomaa että ei siitä mitään peruuttamatonta tapahdu, niin uskaltaa sanoa jo vastaankin, ja lähteä itse kävelemään jos ei meno miellytä.

nukkumassa. Muksut nukkuneet jo useamman tunnin eli voit osoittaa halveeraavan sormesi toiseen suuntaan.

ap

joka naapurissani eilen illalla klo 22.30 huusit ja raivosit pojallesi ainakin 15 minuuttia, mitä nyt satuin kuulemaan avonaisista ikkunoista. Lopeta jo riehuminen ja kiehuminen ja käyttäydy kuin aikuinen.

kohdella häntä toistuvasti kuin likakasaa ilman että vaatii anteeksi pyyntöä tai että tekisi kaverille kunnolla selväksi että NYT riittää ja olen pahoittanut mieleni???

8v pojat siis kyseessä ja eilen viimeksi poika tuli ulkoa kotiin kun ns paras ystävä oli dissannut hänet täysin ja kohteli kuin skeidaa, sama juttu muutama vko sitten.

Eilen puhui ja vielä tänäaamunakin että haluaa pitää nyt hieman taukoa yhteisistä touhuista mutta nyt koulusta kotimatkalla mieli muuttunut ja halusi jäädä ulos kys kaverin kanssa.

Ei mitään mutta itseäni vanhempana ottaa todella todella kupoliin kun poika toimii noin vaikka niin selvästi pahoittanut mielensä ja ei edes ekaa kertaa.

Ja kyllä, asiasta on puhuttu joka kerta ja ettei häntä saa kohdella miten vaan ja kaveri teki väärin ja hänen pitää tehdä se tiettäväksi tekijälle mutta niin vaan taas heilutaan ylimpinä ystävyksinä pihalla ja itkua väännettiin kun muistutin puheista ja tauon pitämisestä ja ihmettelin kun ei ole sanonut taaskaan että hän pahoitti mielensä tms.

ARGH!!! tulee tunne ettei lapsi arvosta itseään yhtään, antaa väärän signaalin siitä miten häntä saa kohdella, ei välitä paskaakaan siitä miten häntä kohtaan toimitaan jne.

Ja samalla on kuitenkin itkuun asti herkkä luonne.

*Kiehuuuuu*!!

eli annoin tulla mielipiteeni siitä ettei noin tehdä hyvälle kaverille ja ettei tuolla tavoin pidetä kavereita niin mitäs tämä kys lapsi teki? hän ilmeili ja irvisteli ja pyöritteli silmiään minulle siinä kun puhuin hänelle. Todella mukavaa ja aikuista kunnioittavaa käytöstä eikös juu:O Vaikka olenkin hyvin tuttu hänelle niin ei kai silti noin pidä toimia kun ihan aiheesta aikuinen "ojentaa"?! ap

Ei tuossa nyt ole siitä kiinni, että ap:n poika harjoittaa vain normaalia joustavuutta. Ap kertoo, että tuo kaveri itkettää ap:n poikaa vähän väliä, hylkää kesken leikkien jne. Siis oikeasti KIUSAA ap:n lasta, ei pelkästään johda leikkejä tai dominoi muuten. Ap kertoo, että hänen poikansa saattaa itsekin olla sitä mieltä, että leikeissä voisi pitää taukoa, mutta ei vaan osaa olla jämäkkä. Minkä tosin ymmärrän hyvin senkin... ap, aikuiset naisetkin saattavat langeta narsistien pauloihin (enkä edes usko, että tuo toinen lapsi on narsisti, ainoastaan ajattelematon, itsekäs ja häijykin ajoittain), miksei sitten pienet lapset? Tuo toinen lapsi on varmaan hyvällä tuulella ollessaan jännä ja kiehtova, eikä silloin tule mieleen ekana tehdä välirikkoa. Voi olla myöskin, että pojallasi ei kauheasti ole valinnanvaraa eli pelkää joutuvansa sitten olemaan yksin. Auttaisiko, jos valvoisit sivusta enemmän niitä leikkejä? Menisit vaikka pihahommiin tai lukemaan lehteä ulos - ja puuttuisit tilanteisiin rakentavasti. Että hei: kaikki saa valita joukkueensa vuorollaan, oisko nyt XX:n vuoro päättää...?

Olen muuten itse hyvin topakka ja osaan pitää puoleni. Nuorimmaiseni on autismikirjon erityislapsi ja on silkkaa tuskaa nähdä ja kuulla kautta rantain, miten koulukaverit ja muut häntä pilkkaavat ja narraavat. Ei itse edes huomaa tai jos huomaa, ei osaa reagoida.

Kyllä siinä äiti turhautuu ja isosti.

Silti ei tulisi mieleenkään alkaa lasta IRL haukkua siitä, että reppana on alakynnessä. Ei ap:kaan ainakaan tuossa sano lasta röykyttäneensä, kunhan täällä purkaa mieltään.

Eikö teille muille muka ole koskaan osunut lapsille noita ei-niin-kivoja kavereita? Ikinä? Ihan tosi?

Jos teidän lapsilla on käynyt parempi tuuri, voisitte olla vaikka vastaamatta tällaiseen aloitukseen, jos ette osaa sanoa mitään rakentavampaa kuin haukkua ap:tä.

jota haluan omille lapsilleni opettaa.

Se on tietty totta että moneen junaan meitä on ja erilaisuutta tulee sietää ja on hyvä sietää, mutta tietyt käytöstavat ja normit on kuitenkin kaikilla oltava mitä toisten kohteluun tulee, jos nyt ei ihan patologisista tapauksista puhuta.

En todellakaan näe ideaa siinä että kutakuinkin käännetään toinen poski ja niellään asiat kun "toinen nyt vaan sattuu olemaan sellainen".

ap

että jos AP ei halua/voi kieltää lapsia leikkimästä keskenään, eikä voi tietenkään saada sitä naapurin poikaa lopettamaan huonon käytöksensä (tosin voisiko pojan vanhempien kanssa vaikka puhua, koska eihän se ole oikein että jättää esim. leikit levälleen ja lähtee kotiin, kun homma ei mene niin kuin haluaa, vaan jos leikin aloittaa niin täytyy auttaa myös sen lopettamisessa ja leikin poiskeräämisessä), voisiko lähestymistapaa tähän ongelmaan vähän muuttaa?

Kun ilmeisesti nyt aiheuttaa vaan lisää ristiriitaa ja pahaa mieltä tuo mielen pahoittamisista juttelu ja muistuttaminen että sinunhan piti olla leikkimättä sen kaverisi kanssa. Ilmeisesti ap:n poika haluaa sen kaverinsa kanssa leikkiä. Niin voisiko ap jutella oman poikansa kanssa ennemminkin siitä, että kun se naapurin poika nyt käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, niin jos haluaa hänen kanssaan leikkiä, ei pidä ottaa kaikkia sen purkauksia niin henkilökohtaisesti. Auttaisiko ap:n poikaa se, että ei enää edes odotettaisi että se toinen käyttäytyy asiallisesti, kun ei se kerran näytä onnistuvan. Että se naapurin poika on vähän lapsellinen, kyllä sen kanssa voi leikkiä, mutta ei kannata odottaa että se leikki sujuisi hyvin loppuun asti. Ja jos äiti korostaisi vielä sitä, että se kaverin huono käytös ei ole sinun syytäsi, eikä se ole vaarallista että se toinen suuttuu jostain pikkujutusta, eikä sinun tarvitse sitä sen purkauksia vältellä myötäilemällä. Antaa sen toisen riehua minkä riehuu, ja leikit sen kanssa jos haluat. Ja että sinullakin on aina oikeus kävellä pois leikeistä hänen kanssaan, jos toinen yrittää komennella, koska niin se toinenkin tekee aina kun huvittaa.

Voisi myös koittaa selittää miksi se toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, ja millaisissa tilanteissa. Ja että sitä ei kannata itse muutamaa sekuntia pidempään surra, jos toinen haluaa murjottaa sisällä niin olkoon.

Minusta ei ole mitään syytä miksi kaikille huonosti käyttäytyville ihmisille pitäisi arempiluontoisen olla aina sanomassa vastaan ja laittamaan kovan kovaa vastaan niin sanotusti. Sellaisia ihmisiä tulee aina löytymään, ja aina löytyy myös niitä jotka ottaa sitten yhteen sen kovapäisen kanssa, jotkut oppii siitä jotain, useat ei. Minusta olisi parempi oppia suojelemaan itseään sillä tavalla, että osaa sopeuttaa käytöksensä ja odotuksensa erilaisten ihmisten kanssa toimimiseen. Ei minusta siis huonosti käyttäytyvä leikkikaveri välttämättä ole sen huonompaa seuraa, siitähän päinvastoin oppii millaisia ihmiset on.

Jos asiasta olisi tähän sävyyn keskusteltu, ja vieläkin oma lapsi tulisi itkien kotiin, koittaisin ennemminkin muistuttaa, että tiedäthän sinä millainen se kaveri on, ei tuo enää ollut yllätys. Ja että etteköhän te taas huomenna leiki yhdessä. En tekisi siitä mielen pahoittamisesta entistä isompaa juttua. Voi käydä niinkin, että kun oma lapsesi saa vähän perspektiiviä sen toisen touhuille, ja huomaa että ei siitä mitään peruuttamatonta tapahdu, niin uskaltaa sanoa jo vastaankin, ja lähteä itse kävelemään jos ei meno miellytä.

Ja ihan kys lapsen äidin "siunauksella", meillä on muutenkin sellainen henki että käytöksiin ym puututaan jos aihetta on.

Miten tuo kysymyksesi liittyi tuohon kertomaani asiaan siitä miten kys lapsi reagoi ojentamiseeni?



ap

kannata alkaa kenenkään heittopussiksi! Tuo kun ei ole mitään joustamista vaan alistumista :(

Esim tällä vkolla kun olen vuosilomalla, ensivkolla en enää ole.

No, kesä tulee ja olen koko kesän kotona joten sitten taas paremmat mahkut seurailla/kuunnella touhuja..

ap

Ei tuossa nyt ole siitä kiinni, että ap:n poika harjoittaa vain normaalia joustavuutta.

Ap kertoo, että tuo kaveri itkettää ap:n poikaa vähän väliä, hylkää kesken leikkien jne. Siis oikeasti KIUSAA ap:n lasta, ei pelkästään johda leikkejä tai dominoi muuten.

Ap kertoo, että hänen poikansa saattaa itsekin olla sitä mieltä, että leikeissä voisi pitää taukoa, mutta ei vaan osaa olla jämäkkä.

Minkä tosin ymmärrän hyvin senkin... ap, aikuiset naisetkin saattavat langeta narsistien pauloihin (enkä edes usko, että tuo toinen lapsi on narsisti, ainoastaan ajattelematon, itsekäs ja häijykin ajoittain), miksei sitten pienet lapset? Tuo toinen lapsi on varmaan hyvällä tuulella ollessaan jännä ja kiehtova, eikä silloin tule mieleen ekana tehdä välirikkoa.

Voi olla myöskin, että pojallasi ei kauheasti ole valinnanvaraa eli pelkää joutuvansa sitten olemaan yksin.

Auttaisiko, jos valvoisit sivusta enemmän niitä leikkejä? Menisit vaikka pihahommiin tai lukemaan lehteä ulos - ja puuttuisit tilanteisiin rakentavasti. Että hei: kaikki saa valita joukkueensa vuorollaan, oisko nyt XX:n vuoro päättää...?

ehkä ennemmin sitten sen lapsen vanhempiin yhteys ja kunnon selonteko heille?



Mutta, tuollainen lapsi ei muuta tapojaan, vasta iän karttuessa, teit mitä tahansa tai et tee yhtään mitään.



Kyse onkin oikeastaan sinun pojasta, ei siitä kaverista.

että ap:n poika reagoi nyt niihin naapurin pojan purkauksiin kuin ne olisi isokin asia. Hän siis tulkitsee sitä käytöstä ja sanoja, ottamatta huomioon sen kaverisuhteen historiaa. Äidin kannattaisi minun mielestä auttaa lasta laittamaan ne kaverin kommentit oikeisiin mittasuhteisiin (eikä paisuttaa niitä entisestään).



Jos kaveri huutaa vaikka että "Mä vihaan sua enkä leiki ikinä sun kanssa" ja heittää lelut pois ja lähtee kotiinsa, koska ap:n poika on sanonut että haluaisi leikkiä toisella ukolla, niin vaikka se kuulostaa pahalta ja ei missään tapauksessa ole hyvää käytöstä, sitä ei kannata ottaa sen vakavampana välirikkona kuin jos vaikka ap:n poika olisi vastaavaan kysymykseen vastannut itse että "saisinko leikkiä tällä vielä vähän aikaa". Tai tähän tyyliin. Ja siksi ei kannata yhtään sen pidempään surra sitä kaverin ylireaktiota.



Ihan sama kuin jos minun joku hyvä luottokaveri, jonka olen tuntenut pitkään ja jonka kanssa aina olisi ollut kivaa yhdessä, huutaisi minulle painu v*ttuun s**tanan ämmä, olisin tosi järkyttynyt ja itkisin ja miettisin mitä ihmettä on tapahtunut ja miten tämän tilanteen saisin korjattua, ja olenko tosiaan niin hirveä jne. Jos taas joku liikenneruuhkassa huutaisi autostaan noin minulle joka olen ajanut vaikka hänen eteensä ihan liikennesääntöjen mukaisesti, olisin tietysti vähän järkyttynyt, mutta se olisi luokkaa kulmakarvojen hämmästynyt kohotus. Jättäisin ihan omaan arvoonsa tuollaisen rähinän, ja tietäisin ettei se henkilökohtaisesti minuun kohdistu, vaikka minulle oli osoitettukin. Siis että vika on siellä toisessa päässä, ja on ongelmia hallita vihaa ja varmaan stressiä elämässä ja diipadaapa. Ja miettisin että itse olisin hänen sijassaan vaan tyytynyt kurtistamaan kulmia ja huokaamaan, joten enpä usko että häntä vastaan sen pahemmin rikoin, kunhan riehuu vaan kun ei ole muutakaan tekemistä. En siis tulkitse sitä huutoa yhtä vakavaksi kuin hyvän ystäväni suusta kuultuna tulkitsisin.



Vuodatus nro 2 päättyy. :D

Ja minä reagoin "isosti" koska lapseni kärsii ja koska tulee mieleen omat kiusamaiskokemukseni.

Mikä minä, tai sinä, tai kukaan muukaan aikuinen on sanelemaan miten "isosti" lapsi "saa" reagoida ja mikä on se "oikea tapa" suhtautua ja reagoida?

Lapsella on lapsen tavat ja keinot ja niin saa ollakin.

Toisekseen ei ole kyse mistään "mä vihaan sua enkä leiki sun kanssa" lotkaisuista vaan epäsäännöllisen säännöllisestä dissaamisesta, huomiotta jättämisestä, sorsimisesta, lojaaliuden puutteesta, ylipäänsä kaverisuhteen kunnioittamisesta ja siitä miten toista kohdellaan.

Jokin suutuspäisään heitetty ylilyöntilotkaisu silloin tällöin olisikin varmaan helpompi niellä ja sietää kuin se ettei toista esim kuunnella, toisen haluamisella ei ole mitään väliä kun oman halun pitää "voittaa", jätetäänkin se yksin vaikka sovittu muuta, toisen mielipiteellä ei ole arvoa jne.



ap

jota haluan omille lapsilleni opettaa.

Se on tietty totta että moneen junaan meitä on ja erilaisuutta tulee sietää ja on hyvä sietää, mutta tietyt käytöstavat ja normit on kuitenkin kaikilla oltava mitä toisten kohteluun tulee, jos nyt ei ihan patologisista tapauksista puhuta.

En todellakaan näe ideaa siinä että kutakuinkin käännetään toinen poski ja niellään asiat kun "toinen nyt vaan sattuu olemaan sellainen".

ap

Mutta miten luulet saavasi omalle pojallesi pakotettua rohkeutta sanoa vastaan sille kaverilleen, niin kauan kuin poikasi luulee että ne kaverin suuttumiset oikeasti on samaa mittaluokkaa kuin jos hän itse suuttuisi samalla tavalla.

En usko että saat mitenkään sitä tehtyä, ilmeisesti et saa mitenkään naapurin poikaa käyttäytymään paremmin, etkä näytä saavan omaa poikaasi pidettyä erossa siitä kaverista. Et saa sille toiselle niitä käytöstapoja opetettua, ja jos kiellät omaa lastasi leikkimästä sen kanssa, niin se naapurin poika etsii jonkun muun kaverin, jota pompotella, ja pahimmillaan sinun lapsi on yksin ja surullinen, kun luulee että hänessä on joku vika.

Niin mikä on vikana siinä ratkaisussa, että jos lapsesi omasta vapaasta tahdostaan haluaa leikkiä sen kanssa, niin leikkiköön, mutta ei kannata tulla sitten itkemään että taas se suuttui. Kun sen jo tietää että sillä toisella on joku ongelma kaverisuhteissa. Miksi sinun lapsen pitäisi 8veenä olla opettamassa kiusanhengelle yhtään mitään. Se että laittaa toisen huonon käytöksen oikeisiin mittasuhteisiin, on eri asia kuin kääntää toinenkin poski. Se ei ole posken kääntämistä, jos kieltäytyy ottamasta henkilökohtaisesti huonosti käyttäytyvän ihmisen purkautumisia. Silloinhan vie sen loukkamisvallan pois, vaikka ei käytöstä saisikaan lopetettua.

Minusta on vanhempien asia hillitä sitä huonosti käyttäytyvän lapsen toimintaa, ei leikkikaverien.

Nro 36 ja mikä se aiempi vuodatus olikaan...

voit vaan kuvitella, kuinka vaikeaa voi sen pojan vanhemmilla olla, kun yrittävät käyttäytymään toisin...



Eli , erota ne jäpikät, edelleen. On omassakin lapsessa syytä, kun ei sua tottele.

Niin pahoitteluni siitä, en tajunnut että sen naapurin pojan toiminta on kiusaamista ja saa siihen ilmeisesti mukaan muitakin lapsia. Takerruin ilmeisesti liikaa siihen leikkien kesken jättämiseen ja dramaqueen-mäisyyteen, ja jätin huomiotta sen ignooraamisen yms. laumatoiminnan.



Jos on mahdollista pitää lapsia erillään, puuttua siihen kiusaajan käytökseen ja puhua myös muille lapsille ja niiden vanhemmille, etteivät tue sitä käytöstä, ja vielä etsittyä muitakin kavereita, niin sehän olisi hienoa. Sain kuitenkin vaikutelman ettei tämä oikein onnistu.



Edelleen minusta siinä vallankäytössä on aina se puoli, että jos vallankäyttöä ei saada loppumaan, eikä poikia erotettua, ainoa joka pystyy sen tilanteen muuttamaan, on se alakynnessä oleva. Ap:n pojalla on joku syy leikkiä sen naapurin pojan kanssa, välillä ilmeisesti sitten on hauskaa. Ilmeisesti kiusaaminenkin unohtuu. Silti hänellä on jossain tilanteissa ainakin mahdollisuus kieltäytyä suremasta sitä, että toinen on k*sipää joka tykkää pyörittää omaa hoviaan, ja ottaa valta hallita itseään pois siltä kiusaajalta. Se vaatii sitä että näkee sen toisen toiminnan ja motiivien läpi, ja se tietysti on vaikeaa kenelle tahansa, eikä vähiten lapselle. Ei tarvitse edes olla leikkimättä sen toisen kanssa, ei tarvitse tapella tai alkaa itse käyttäytyä samalla tavalla, jos ei halua, saa nimittäin tehdä ihan niin kuin itse haluaa, kun ei anna sen toisen hallita itseään. Tämä oli se pointtini. Ja että aikuisten tehtävä on huolehtia siitä ettei ketään kiusata ja että kiusaamisesta tulee muut rangaistukset. Mutta äitinä itse koittaisin selittää selittämästä päästyäni sitä toisen toimintaa lapselle (siis ei sillä tavalla että hyväksyisin sen, vaan sillä tavalla että oma lapseni saisi TIETOA siitä että joku voi toimia vastoin normeja ja miten se tapahtuu), tieto on mielestäni valtaa. Ja sen tiedon myötä toivottavasti valta siltä kiusaajalta alkaisi luisua pois. Mieluusti tietysti koko alueen lapsiporukka saisi saada sitä tietoa.



T: 28,36, 38 vai mitkä ne numerot oli

Pohdit viisaasti :-)