Kertokaa keino jolla nuoren saa tekemään koulutehtävät ajoissa

vaikka joku sanoi, ettei töissäkään voi lintsata saadakseen entiset hommat thetyä niin usein siellä on PAKKO keskittyä siihen tekemättä olevaan tehtävään ennenkuin voi siirtyä seuraaviin. Kyse ei ole lintsauksesta, jos ap:n tytär on tehnyt tehtävää koko päivän.



Mutta varmaan pidät hyvän saarnan siitä, että tätä ei sitten tapahdu toiste.



Toisaalta teinit on kaikki tuollaisia - jos joku väittää toisin, väitän, että hän ei tiedä lapsestaan ihan kaikkea. Pitkäjänteisyys ei evoluutionäärisesti kuulu tuohon ikäkauteen - sitä on voinut olla tätä ennen ja sitä voi tulla tämän jälkeen, mutta teineillä sitä ei kuulu olla (Tämä sille joka sanoi, että koulunkäynti olisi pitänyt opetella ekaluokalla - sunkin nyt tunnollinen ekaluokkalaisesi tulee vielä teini-ikään ja unohtaa tarkoituksella yhtä ja toista joskus osaamaansa). Ennakointikyky kasvaa vähitellen kokemuksen ja vastuun myötä. Koita vaan olla stressaamamtta itse siihen asti. Ei se ole sinun koulunkäyntisi, vaan teinin.

Yksi mahdollisuushan on opettaa aikataulun tekoa ja työhön käytettyyn ajan arviointia.



Siitä on apua ylioppilaskirjoituksissa ja jatko-opinnoissa kun osaa vähän arvioida kuinka paljon oikeasti menee aikaa.



Siis ihan konkreettisesti: kuinka kauan menee neljän kirjan lukuun? Kuinka kauan kirjoittaa vaikka sivun esseetekstiä. Sitten kun nämä arviot on tehty, niin lapsi määrittäköön kalenteriin, että kuinka paljon aiemmin pitää aloittaa, jotta saa työn tehtyä kohtuullisesti.



Tämä on taito, joka on monilta aikuisiltakin hukassa.

että pitkäjänteisyys ei kuuluisi teini-ikään.



Kyllä se on niin, että hosujat on hosujia jo silloin ja myöhemmin.



Ja toiset eivät sitten sitä ole.



Minä muistan että laadin itselleni opintosuunnitelmia jo 8-vuotiaana, tein niitä lukiossa ja teen edelleen.



Minulla on aina pitkän tähtäimen pläni, jota täydennän sitten lyhyen tähtäimen jutuilla.



Ja olen muuten toteuttanut kaikki ne asiat, jotka 16-vuotiaana päätin toteuttaa.

että pitkäjänteisyys ei kuuluisi teini-ikään.

Kyllä se on niin, että hosujat on hosujia jo silloin ja myöhemmin.

Ja toiset eivät sitten sitä ole.

Minä muistan että laadin itselleni opintosuunnitelmia jo 8-vuotiaana, tein niitä lukiossa ja teen edelleen.

Minulla on aina pitkän tähtäimen pläni, jota täydennän sitten lyhyen tähtäimen jutuilla.

Ja olen muuten toteuttanut kaikki ne asiat, jotka 16-vuotiaana päätin toteuttaa.

onneksi minä en ole toteuttanut niitä asioita, joita päätin 16-vuotiaana. Sen sijaan olen tehnyt ison kasan paljon mielenkiintoisempia asioita ja keksinyt aivan uusia asioita. Minusta on ollut yhteiskunnalle hyötyä kun olen kehittäänyt ennen tuntemattomia tutkimusmenetelmiä ja saanut mullistavia tuloksia työssäni. Mutta tietenkään kaikki eivät voi olla uuttaluovia, vaikka säälihän se on.

ja nyt pitää purkaa katkeruutta niihin, jotka olivat fiksuja jo tuolloin.

oli vielä syksyllä samanlainen, kaikki tehtiin viime tingassa. Tietokonekielto auttoi jonkin verran mutta minulla ainakin meni hermoi kun piti koko ajan patistaa . tyttökin hermostui eikä KIUSALLAAN lukenut. Näinkin kävi kun en päästänyt tietsikalle kun ei lukenut kokeisiin....



Numerot laski joulutoikkariin. Tyttö kuitenkin halusi tiettyyn lukioon ja minä sanoin, että kertaakaan en patista enää. Lue jos luet mutta siihen haluamaasi lukioon et pääse, jos numerot vielä laskevat



No , kumma kyllä tyttö lukee nyt ihan vapaa ehtoisesti ja monta päivää etuajassa... numerot ovat nousseet normaalille 8-9 tasolle ja hän pääsee haluamaansa lukioon



Hänen piti vain itse tajuta !

että lapsi pärjää koulussa hyvin. On varmaan aina pärjännyt?



Itse olin samanlainen, tein kaiken viime tipassa, työskentelin paineen alla tehokkaammin ja vaikka en aina saanut hyvää työtä aikaiseksi, niin opettajille ne aina riittivät hyviin numeroihin.



Ei siis ollut mitään pakkoa opetella tekemään asioita ajoissa.



Nyt olen yliopistossa ja pakko sanoa, että olisi kannattanut edes yrittää opetella. Pelkästään pääsykokeisiin lukeminen on sellainen urakka, jota ei voi jättää viimeiseen iltaan. Siitä sitten seuraa tenttikirjoja ja muita laajoja kirjoitustehtäviä, joista ei kukaan selviä kerralla.



Itse olen nyt täällä koulussa yrittänyt opetella sitä aikataulutusta, ja edelleen kärsin tuosta lykkäämisestä, mutta jotkin asiat auttavat: liitän aikatauluun monta pientä välideadlinea, joihin mennessä pitää olla suoritettu jokin osio, ja palkitsen itseni jollain kivalla asialla, jota en normaalisti tee/osta. Lisäksi jos esim. työhön pitää lainata kirjastosta kirjat, niin jään heti kirjastoon ainakin lukemaan ja tekemään pari muistiinpanoa. Työ lähtee siis heti ainakin alkuun. Ja lisäksi teen kouluhommia aika paljon muualla kuin kotona, koulun koneluokassa, kahviloissa, kirjastossa jne. Mukaan otan vain ihan pakolliset tarvittavat, bussikortin, kulkukortin jne, en mitään sellaista, jota voisi unohtua miettimään ja näpräämään niiden töiden tekemisen sijaan.

että pitkäjänteisyys ei kuuluisi teini-ikään. Kyllä se on niin, että hosujat on hosujia jo silloin ja myöhemmin. Ja toiset eivät sitten sitä ole. Minä muistan että laadin itselleni opintosuunnitelmia jo 8-vuotiaana, tein niitä lukiossa ja teen edelleen. Minulla on aina pitkän tähtäimen pläni, jota täydennän sitten lyhyen tähtäimen jutuilla. Ja olen muuten toteuttanut kaikki ne asiat, jotka 16-vuotiaana päätin toteuttaa.

voin kuvitella sinut sieluni silmin ;-) säälittää

mä luulen kanssa, että ongelma on se, että tyttö oppii helposti. Mulle oli eka yliopistovuosi ihan helvettiä, kun en osannut opiskella. Siihen aikaan lukio oli nopealle oppijalle todella helppo, riitti että kävi tunneilla. Ei ollut juurikaan tuollaisia opiskelutapoja mittaavia tehtäviä.



Mä jouduin kantapään kautta opiskelemaan hyvät opiskelutavat. Tuo aikataulutus- ja lukujärjestysvinkki oli hyvä.

Nyt kun lukiossa tulee vähän vaativampia tehtäviä, niin on ihan ihmeessä, kun niitä ei saakaan siinä viimeisenä iltana tehdyksi.



Vaikka väität, että opiskelutekniikat ovat hallussa, niin eihän tuo nyt yhtään sellaiselta kyllä vaikuta. Nyt on tosiaan jotenkin opittava, että menestyksen eteen on alettava vähitellen tekemään töitäkin.