Nyt rehellisesti! Lasten nahistelusta..

Päivittäin tappelevat ihan fyysisesti. En tiedä miten toimia enää. Ei auta jatkuva jäähyllä istuminen, ei auta karkkipäivän poisotto, ei auta tv-kielto.



Nyt olen sitten sanonut, että tapelkaa toki. Ehkä sitten oppivat, jos pahasti sattuu.. En tiedä mistä tuon mallin ovat ottaneet, koska meille ei vanhemmat käy käsiksi toisiinsa tai lapsiin.



En osaa antaa mitään neuvoja. Mutta voimia toivotan!

täällä myös. Tosin kaksi tyttöä ja yksi poika, mutta meno on ihan samaa. Kyllä tässä vääjäämättä päreet palaa aika ajoin.



En ole minä ainakaan keksinyt, millä tuo loppuu... Joka kerta satuttaja joutuu jäähylle. Härnääkin lähtee jäähylle, jos härnääminen ei kehoituksista huolimatta lopu. Sitten pyydetään anteeksi jäähyn jälkeen.



Joka ikistä nahistelua ei jaksa juuria myöten setviä (toki jäähy ja anteeksi pyytäminen joka kerta tapahtuu), kun sitä on niin monta kertaa päivässä.



Ja juuri noin, että kaikki, mikä on ensi kivaa puuhaa, leikkiä yms. päätyy jossain vaiheen siihen, että jotain satutetaan :(



Oon vaan oottanut, että tää joskus loppuu kun lapset kasvaa, mutta niin ei taida käydäkään? Meillä lapset 8, 7 ja 5.

Sanallista kärhämää on lähinnä, joskus pientä tuuppimista, mutta se loppuu, kun kielletään. Joskua pitää sanoa, että pysyvät erossa toisistaan, mutta paljon leikkivät ihan sovussa. Väsyneenä sitten voi tulla tuota kitkaa...

Lyömistä ja potkimista en kyllä yhtään katselisi.

Meillä se on ainakin ihan tavallista, vaikka lapset ovat tyttöjä. He ovat niin eriluonteisia, että riitaa tulee ihan kaikesta.

ihan löymiseksi menee ja kamalaksi huudoksi. Se loppui kun kielsin tietyt lastenohjelmat (Batman ym, joissa on taisteluita ja väkivaltaa) eli selvästi malli tulee ohjelmista. Sen jälkeenkin ovat tapelleet, mutta enemmän suusanallisesti. Rasittavaa sekin ja tuntuu että meno vaan yltyy kun ikää tulee lisää. Mutta onhan sitäkin harjoiteltava..

Meillä on 3 lasta eikä meillä ole ikinä hyväksytty moista. Meillä ei lyödä, potkita, purra, nipistetä jne., oli kyseessä sitten lapsi tai aikuinen.



Meillä systeemi toimi niin, että jo ihan pienestä pitäen tekemisiin puututtiin ja lapsille tuli selväksi, missä menee raja. Sanoja saa käyttää, fyysistä väkivaltaa ei koskaan. Lällättely lopetettiin alkuunsa ja jos käsi nousi lyöntiin, oli aikuisen käsi valmiina näyttämään, miten paijataan.



Teillä lapset eivät ehkä osaa kommunikoida keskenään kuin kiusaamalla (jos siis vain pelaamisen aikana kaikki OK). Rangaistuksista ei ole apua, jos ei samaan aikaan tehdä selväksi, mikä on se oikea tapa toimia. Miten voi muuttaa käytöstään, jos ei konkreettisesti näytetä, mitä tehdä.

Ja silti lapset, nyt 5 ja 7, tyttö ja poika, ovat jatkuvasti toistensa kimpussa. Samlla periaatteella edelleen erotamme heidät toisistaan, selitämme, että toista ei ikinä saa satuttaa, neuvomme, miten toimia ristiriitatilanteissa. Toimii ehkä 10 minuuttia ja sama meno jatkuu. Voimat ihan loppu täälläkin, etenkin kun emme ole siltikään ottaneet "olkoon" -asennetta eli koko ajan saa olla ohjaamassa, opastamassa, neuvomassa, selittämässä. :(

6v ja 4v. Joka päivä ja monta kertaa, syy mikä milloinkin, esimerkiksi että pienempi ei ehtinyt ensimmäisenä käsien pesulle. Meillä isompi kiusaa ja pienempi huutaa.