Onko normaalia että äiti soittaa aikuiselle lapselleen joka päivä vähintään kerran?

Ei ole mielestäni normaalia silloin, jos se ei ole lapselle mieluista. Jos lapsi vastaa mielellään puhelimeen, niin mikäs siinä. Meillä on oman tyttären kanssa hyvä välit, mutta olen aistinut, ettei hän aina oikein välitä puheluistani eikä useinkaan soita takaisin, joten annan hänelle tilaa. Sitten kun hän on juttutuulella, niin soittaa itse, ja jutellaan ummet lammet. Kerran hän soitti minulle töistä 5 kertaa peräkkäin, koska kaipasi juttuseuraa. On sellaisessa työssä, josta voi tietyssä työn vaiheessa oheistoimintana soitella, eikä siitä ole haittaa työn suorittamiselle.

Ihme ongelmat. Kaveritkin soittelee joka päivä ja pomokin ihan liian usein.

Mitä näille riipakiville sitten tekisi? 

Mä soitan lapsilleni lähes joka päivä ja lapset mulle. Ovat aikuisia ja asuvat omillaan.

Pidän sitä ihan normaalina. Ei vanhemmuuden ja ihmissuhteen kuulu loppua siihen kun lapsi aikuistuu. Se muuttaa muotoaan kaverillisemmaksi.

Jokaisella on omat tavat. Vaikea sanoa mikä oikein mikä väärin toiseta henkilöstä.Kun hänen heidän saapaissa päivääkään en kulkenut. Meillä asun yksin Äitinä/ Mummona!Matkan takana muut. Minulle viestitetään jos joku tulossa Helsinki? Harvoi todella harvoin matkan takaa aikuiset lapsen lapset soitaa.En näe sinä mitään väärää! Syrjäytynyt jo muutenkin kun en suostunut some tilejä avaa ja en edes ole .F.B .Eläkeläisenä en ne tilit tarvitse tai älypuhelin. Kaikihan pyörii www.sivu se ja se. Kuin F.B,Mutta ihan oma valintani en f.b. ja ,perusluuri riitää.

Vierailija kirjoitti:

Mä soitan lapsilleni lähes joka päivä ja lapset mulle. Ovat aikuisia ja asuvat omillaan.

Pidän sitä ihan normaalina. Ei vanhemmuuden ja ihmissuhteen kuulu loppua siihen kun lapsi aikuistuu. Se muuttaa muotoaan kaverillisemmaksi.

Entä jos vanhemman luonne on kovin erilainen kuin lapsensa. Olet kuin isäsi... totesi äiti minulle eli tyttärelleen. Isän kanssa soitteli ihan mieluusti harvakseltaan. Äidin kanssa ei. Roolini äidin tunne-elämän likasankona ei innostanut. En halua myöskään kertoa omia asioitani hänelle koska hänen tulkintansa ovat kovin erikoisia.

Mielestäni lapselle voi soittaa muutaman kerran viikossa. Itse olen 59v. mies ja olemme tekemisissä poikani joka on 27v. vähintään kahdesti viikossa. Olisi todella outoa jos ei voisi soittaa tai lähettää viestiä.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni isä 52v soittaa pojalleen 28 v joka päivä. Soitto tapahtuu yleensä tunnin työmatkan aikana ja rupattelevat siinä sitten kaikesta mahdollisesta, pääasiassa yhteisistä mielenkiinnon ja harrastuksen kohteista. Heillä on hyvinkin kaverillinen suhde. Kyse ei ole mistään riippuvuussuhteesta :D.

Ihmisillä nyt vain on erilaisia suhteita vanhempiinsa. Toiset ovat kavereita, toiset vihamiehiä. Jotkut toki myös riippuvaisia.

Eli strippibaareista ja strippareista.

No se on juuri ja juuri normaalia jos sekä lapsi että vanhempi ovat sopineet niin. Mutta ei se ole mitenkään pakollista. Kerran viikossakin voi riittää.

Höpöhöpö, voi teidän kanssa. On normaalia. Toiset soittelee joka päivä, toiset harvemmin ja jotkut ei milloinkaan. Meitä on niin moneen junaan.

Soitan tyttärelleni kolme kertaa vuorokaudessa: aamulla, puolen päivän aikaan ja illalla.

Ihan käytännön asioita, aamulla esimerkiksi muistuttelen, että tänään ilma on kylmä, laita lämpimästi päälle jne…

Päivällä soitan ja kyselen, mitä söi lounaaksi, muistuttelen terveellisistä ruokailutavoista ja annan pisteet tehdyistä valinnoista. Tyttärellä on paha tapa poimia ruokapaikan listalta niitä epäterveellisempiä vaihtoehtoja. On ottanut joskus jälkiruokaakin, kun on sellainen vaihtoehto ollut.

Illalla soittelen semmoisen pidemmän puhelun: kyselen miten töissä on mennyt ja samalla lasten kuulumiset. Annan neuvoja seuraavaa työpäivää varten ohjeistan vähän lastenkasvatuksessa. Tyttäreni on eronnut ja tarvitsee tukea lasten kanssa.

Pari kertaa viikossa käyn päivällä pitämässä ”tupstarkastuksen” ja niinä päivinä soittelen vain kaksi kertaa. Silloin nuo ruoka-asiat puidaan iltapuhelussa.

Sinä olet hyvä ja huolehtivainen äiti.

Kerran äiti, aina äiti kirjoitti:

Soitan tyttärelleni kolme kertaa vuorokaudessa: aamulla, puolen päivän aikaan ja illalla.

Ihan käytännön asioita, aamulla esimerkiksi muistuttelen, että tänään ilma on kylmä, laita lämpimästi päälle jne…

Päivällä soitan ja kyselen, mitä söi lounaaksi, muistuttelen terveellisistä ruokailutavoista ja annan pisteet tehdyistä valinnoista. Tyttärellä on paha tapa poimia ruokapaikan listalta niitä epäterveellisempiä vaihtoehtoja. On ottanut joskus jälkiruokaakin, kun on sellainen vaihtoehto ollut.

Illalla soittelen semmoisen pidemmän puhelun: kyselen miten töissä on mennyt ja samalla lasten kuulumiset. Annan neuvoja seuraavaa työpäivää varten ohjeistan vähän lastenkasvatuksessa. Tyttäreni on eronnut ja tarvitsee tukea lasten kanssa.

Pari kertaa viikossa käyn päivällä pitämässä ”tupstarkastuksen” ja niinä päivinä soittelen vain kaksi kertaa. Silloin nuo ruoka-asiat puidaan iltapuhelussa.

Kuinka vanha tyttäresi on ?

Kyllä sitä soitellaan montakin kertaa päivässä.

Äitini on eläkkeellä ja minä olen vanhempainvapaalla.

Muuten vaan jutustellaan, milloin mistäkin.   Nyt joulun aikaan soitellaan montakin kertaa päivässä.

Minä olen päivät yksin kotona lapsen kanssa,  ja äiti on leski ja asuu yksinään.  Koronan takia harratukset jäissä, vaikka muutoin on aktiivinen ihminen.

Mitä kummallista siinä, jos soittelee vaikka aivan pienestäkin asiasta?

Äiti viestittelee ja soittelee useamman kerran päivässä, mutta vähintään yksi puhelu ja vielä hyvän yön toivotukset. Olen 28-vuotias nainen. Äiti on ylihuolehtivainen ja kuulemma lupaa rauhoittua kun löydän rinnalleni miehen pitämään minusta huolta.

Ylöss

En todellakaan soittele joka päivä. Aikuiset lapseni saa kyllä soittaa aina, kun haluavat.

Minun oma äitini oli tuollainen takiaispallo ja päätin, että minusta tulee parempi äiti ja tulikin.

On se ihan normaalia läheisriippuvuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Kerran äiti, aina äiti kirjoitti:

Soitan tyttärelleni kolme kertaa vuorokaudessa: aamulla, puolen päivän aikaan ja illalla.

Ihan käytännön asioita, aamulla esimerkiksi muistuttelen, että tänään ilma on kylmä, laita lämpimästi päälle jne…

Päivällä soitan ja kyselen, mitä söi lounaaksi, muistuttelen terveellisistä ruokailutavoista ja annan pisteet tehdyistä valinnoista. Tyttärellä on paha tapa poimia ruokapaikan listalta niitä epäterveellisempiä vaihtoehtoja. On ottanut joskus jälkiruokaakin, kun on sellainen vaihtoehto ollut.

Illalla soittelen semmoisen pidemmän puhelun: kyselen miten töissä on mennyt ja samalla lasten kuulumiset. Annan neuvoja seuraavaa työpäivää varten ohjeistan vähän lastenkasvatuksessa. Tyttäreni on eronnut ja tarvitsee tukea lasten kanssa.

Pari kertaa viikossa käyn päivällä pitämässä ”tupstarkastuksen” ja niinä päivinä soittelen vain kaksi kertaa. Silloin nuo ruoka-asiat puidaan iltapuhelussa.

Kuinka vanha tyttäresi on ?

Tyttäreni on 38-vuotias. Hän on työelämässä, ahkera ja kunnollinen kahden lapsen äiti, mutta kaipaa vielä paljon tukea päätöksenteossa. En todellakaan holhoa häntä liikaa, jos sitä yrität vihjata.

Kyllä aikuisiakin lapsia on hyvä vähän holhota, siinä tämä huolehtivainen (mummuikäinen) äiti on ihan oikeassa. Mutta ne ”tupatarkastukset” pistävät vähän miettimään…

Vierailija kirjoitti:

ovat normaaleissa väleissä - ja se tarkoittaa myös sitä, että soitellaan ja ollaan yhteydessä. Milloin mistäkin asiasta.

Toista olisi, jos viidakkomatkallakin pitäisi pyrkiä päivittäin puhelimen ääreen "raportoimaan".

Mutta joo-o, me olemme äidin kanssa siis lähes päivittäin yhteydessä, ja minusta se on ihan kivaa. Joskus hän kyselee minulta neuvoja ja joskus minä häneltä. Tai sitten jutellaan vain niitä näitä.

Minusta lapset, jotka karttavat vanhempiaan aikuistuttuaan, ovat surkuteltavia - kertoohan se heistä, että he eivät ole saaneet kasvaa tasapainoisessa kodissa tasapainoisiksi aikuisiksi.

Totta. Päästyäni pois kotoa,yritti äiti edelleen jatkaa kontrollointia ja kaikkeen puuttumista. Ei mitään jutustelupuheluita ja tapaamisia. Se oli sitä mitä hänen mielestään lasten pitäisi ja omavaltaisesti puuttumista kyselemättä. Kerran esim lähetti vielä kotona ollessani puolestani vastauksen kirjeenvaihtoilmoitukseen että miehen saisin . Ja jo avioliitossa ollessani oli kysymättä meiltä mitään varannut ajan terapeutille vain 400km päähän. Koska hyvä terapeutti...tietysti loukkaantui kun en ilahtunut kummastakaan tempusta. Ei, ei tosiaan ollut tasapainoista kasvaa ja pakko oli tehdä omat rajat yhteydenpidolle. Mutta että minusta ei sekään ole outoa jos soitellaan päivittäin silleen kaverimeiningillä.