Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton? Itkettää, kun anoppi tai miehen siskot ei auta..
09.05.2011 |
Ovat ainoat ihmiset tässä lähistöllä, jotka VOISIVAT auttaa.. miehen toinen sisko on työtön, toinen tekee osa-aikatöitä.. Molemmat yli 20v. Anoppi on pirteä eläkeläinen. Meillä on 1kk vauva, joka itkee monta tuntia päivässä. Toissapäivänä anoppi näki, kuinka vauva huusi ja huusi, eikä mikään auttanut. Ei kuitenkaan tarjoutunut auttamaan, esim. viemään isompaa 3-vuotiasta tyttöämme ulos tai muutakaan. Olen kaikki ajat yksin kotona näiden lasten kanssa ja vauva huutaa koliikkiaan. Mies tekee reissutöitä ja on nytkin ma-to poissa.
Työnsin rattaita anopin talon ohi ja siellä se laitteli kukkapenkkejä ja morjesti vaan. Itkettää, kun kukaan ei auta. On ihan epätoivoinen olo, synkkä olo :`(
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppisi tai miehen siskojen. Mies isyyslomalle, sen jälkeen mietitte yhdessä miten jatkatte ja ketä pyydätte apuun jos sitä tarvitaan.
He eivät ehkä uskalla puolestaan ehdottaa sitä pelätessään, että koet sen puuttumiseksi teidän asioihinne.
Varmaankin he haluaisivat auttaa, muuten tuskin olisivat edes näkevinäänkään kun menet ohitse.
Älä putoa siihen, että ajattelet yksinäsi synkkiä ajatuksia toisista ihmisistä - juttele heille, kerro että olet väsynyt ja että mies on aina poissa - ja pyydä apua.
Se kannattaa opetella ajoissa.
Mun äitini sanoi mulle heti kun kuuli, että olen raskaana, että hän ei sitten sitä lasta hoida. No on kuitenkin muutaman kerran suostunut hoitamaan mutta niin jäi lause mieleeni, että en ole äitiäni kovin montaa kertaa avun pyytämisellä vaivannut.
Turvaverkko olisi ihan jees mutta siihen pitää saada ihmisiä, jotka haluavat olla avuksi. Väkisin ei voi muita pakottaa, edes sukulaisia.
Mitä ihmettä te niitä äitejä ja kumminkaimoja tähän vedätte? Vastuu on ap:lla ja lasten isällä. Jos lasten isä tekee matkatyötä, vähintä mitä voivat tehdä on hommata valmiiksi se tukiverkko eli hankkia hoitaja, joka voi tulla tarpeen mukaan.
että vauva on kuten esikoinen, eikä siis itkeskele non stop. Koliikki ei ole enemmistön, vaan vähemmistön riesa.
Lisäksi ap:llahan JUURI PITÄISI OLLA SE TURVAVERKKO, sitähän hän nyt tuossa juuri manaakin, että mokoma verkko ei yhtäkkiä ollenkaan autakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä te niitä äitejä ja kumminkaimoja tähän vedätte? Vastuu on ap:lla ja lasten isällä. Jos lasten isä tekee matkatyötä, vähintä mitä voivat tehdä on hommata valmiiksi se tukiverkko eli hankkia hoitaja, joka voi tulla tarpeen mukaan.
että vauva on kuten esikoinen, eikä siis itkeskele non stop. Koliikki ei ole enemmistön, vaan vähemmistön riesa.Lisäksi ap:llahan JUURI PITÄISI OLLA SE TURVAVERKKO, sitähän hän nyt tuossa juuri manaakin, että mokoma verkko ei yhtäkkiä ollenkaan autakaan.
tai miehen siskojen?
Eikö se verkko voisi olla myös naapureita, ystäviä tai ostettua hoitoapua?
En ole ikinä kuullutkaan että joku _ei_ tietäisi, että vauvat eivät ole samanlaisia ja että vauvoilla voi olla koliikki.
No niin pitäisi olla, mutta ap:n ja miehensä olisi se pitänyt hommata, eikä vain kalpsia anopin pihalle sättimään anoppia mielessään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu että täällä on joka toisella tyypillä jotenkin kieroutunut suhde sukuunsa ja jopa vanhempiinsa. Kaikkien pitää pysyä omissa oloissaan ja hoitaa omat asiansa. piste.
Kun on itse kasvanut tiivissää perheyhteisössä jossa apua on aina saanut ja annettu tasapuolisesti, on vaan niin vaikea edes ajatella äitiä, joka sanoo tyttärelleen että minä en sitä sitten hoida. Oma äitini osti vauvauutisen kuultuaan pullon shampanjaa ja sanoi lellivänsä lapsen sitten toptaalisen piloille. Tosin 300 km etäisyys välillämme on hiukan rajoittanut tätä eikä ylenpalttista lellimistäkään ole ilmennyt, rakkautta ja huolenpitoa sitäkin enemmän. Anoppi on rationaalisempi ja pidättyvämpi tyyppi, mutta aina itse ehdottamassa että voisi tulla hoitoavuksi miehen reissujen aikana tai joku lapsista voisi tulle sinne.
Ap ei kai missään sanonut laskeneensa jotenkin sen varaan että anoppi tai miehen siskot auttaisivat saati että pitäisi sitä jonain automaattina. Mutta mun mielestä on ihan normaalia toivoa saavansa tilapäistä apua niiltä oman perheen jäseniltä (joo, minä miellän perheeseen kuuluvaksi myös noinkin läheiset sukulaiset), just vaikka sen isomman satunnaista ulkoiluttamista tai vaikka kylään pyytämistä.
Ap, kysy tosiaan anopilta nätisti, että kiinnostaisiko häntä joskus olla isomman lapsenne kanssa vaikka pihalla. Tietääkö anoppi/siskot ylipäänsä teidän tilanteesta? Ja voisiko taustalla olla juuri sitä, etteivät uskalla noin pienen vauvan perheeseen "tuppautua". Ovatko aikaisemmin osallistuneet elämäänne miten? Eli onko avun tarjoamisessa ja antamisessa tapahtunut nyt joku muutos vai ovatko ehkä suhtautuneet penseästi jo esikoiseenne tms. Jos noin on, niin ei varmaan kauheasti kannata toivoa sieltä apuja. Mutta jos selkeästi nyt ovat vaan varovaisia tuputtamasta, niin ottaisin asian puheeksi jotenkin nätisti ja kohteliaasti.
Ja minäkin kolmen pojan äitinä olen aika varautuneeksi tullut jo nyt tulevaisuutta kohtaan. Sen verran kohtuuttomilta tuntuu suurin osa miniöistä tällä palstalla.
Aplle sen verran, että jos te ette ole olleet läheisiä tähän mennessä, tuskin se anoppi yht´äkkiä voi ymmärtää, että nyt olisikin tervetullut apua antamaan. Miten esim. suhtauduitte anoppiin esikoisen ollessa pieni? Saiko siihen edes koskea? Yritittekö luoda anopin ja lapsen välejä läheisiksi?
Meillä jokainen lapsista on alusta asti ollut paljon tekemisissä isovanhempiensa kanssa, ja tuollaisessa tilanteessa olisi itsestäänselvää, että sitä apua saa. Mutta kyllä mun pitää myös avata oma suuni silloin kun apua tarvitsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että on välillä rankkaa, meillä kanssa oli molemmilla lapsilla koliikki. Välillä oli neuvot vähisssä, tosin mieheni auttoi niin paljon kun pystyi.
Joskus isovanhemmat saattaavat luulla että sekaantuvat toisen elämään, jos tarjoavat liiaksi neuvojaan ja apuaan.
Pyydä vain rohkeasti apua, uskon että hän haluaa varmasti auttaa esikoisen ulos viemisessä, tai hoitaa molempia lapsia hetken aikaa.. Että saat hieman myös omaa AIKAA!!
Älä masennu, lastenhoito käy työstä, mutta yksikin pieni hymy pieneltä kullannupultasi antaa voimaa taas jaksamiseen! Muista että lapsesi ovat vain hetken pieniä, aikaa et saa TAKAISIN!!
Voimia sulle!!
Jos haluat, voit kirjoittaa: niittynenmaria@gmail.com
KUN VÄSYNEELLE ÄIDILLE VITTUILLAAN VAAN LISÄÄ, KUN ÄITI ITKEE SITÄ KUN KUKAAN EI AUTA VAIKKA NÄKEE ETTÄ ON VAIKEAA!!!!
kuinka väsynyt äiti on? Useimmat varmaan olettavat, että jokainen vauva itkee jonkun verran, mutta ei se tee äidistä hermorauniota. Kyllä äidin pitää osata avata omakin suunsa eikä vain odottaa, että muut näkevät hänen tilanteensa.
Ei suun avaamiseen kehoittaminen ole vittuilemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit pyytää apua, viedä isomman lapsen hoitoon vaikkapa puolipäiväisesti tai virikekerhoon .
Ehkä muutaman kuukauden päästä ja silloin voi olla jo myöhäistä ap:n jaksamisen kannalta. Myös monet kerhot ovat yli 4-vuotiaille ainakin täällä. 3-vuotiaille ja alle ei ole mitään.
ihan joka paikassa. Onhan sekin hyvä alku, parempi kuin vaieten odottaa, että suku syöksyy apuun. Toki päivähoidosta joutuu maksamaan ja joku saattaa moralisoida kun äiti on vauvan kanssa kotona ja vie isomman hoitoon, mutta elämä on valintoja. Kyllä omaa jaksamista kannattaa miettiä etukäteen, ainakin jos tietää ettei toinen vanhempi pysty auttamaan tarpeeksi.
Mummolla nyt ehkä voi vielä jonkinlaista velvollisuutta olla auttamiseen, mutta jos miehen siskoja aikoo vaivata, niin silloin kannattaa miettä jonkinlaista korvausta, joko rahallista tai sitä, että sitoutuu auttamaan näitä myöhemmin.
että "kun joudun olemaan ma-to työmatkalla ehtisitkö mitenkään viedä meidän Vilmaa puistoon,kun vauvalla on sitä koliikkia ja vaimo on aika väsynyt/kiinni vauvassa" tai jotain.
Kait olet miehelle suoraan kertonut kuinka väsy olet?
Tsempit!Onneks lapset kasvaa päivä päivältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis tyyliin hoida isompaa koko viikonloppu vaan esim. niin, että anoppi lykkisi sitä koliikkia huutavaa vauvaa esim. tunnin ympäri naapurustoa, kun isompi on kerhossa ja sinä saat nukuttua päiväunet.
Kehotan myös kertomaan miehellesi tilanteen ja ylipäätään olemaan avoin asiasta. Kerro suoraan, että et oikein jaksa tätä univajetta ja kysele, onnistuisiko auttaminen. Jos ei onnistu, palkkaa apua tai laita isompi lapsi päivähoitoon esim. 3 krt/vko. Kysy myös miehen siskoilta lyhytaikaista apua. On jo paljon, jos saat anopin lykkimään vaunuja pari kertaa viikossa ja siskot leikkimään esim. isomman lapsen kanssa kumpikin kerran viikossa. Ei rasita sukua liikaa, mutta sinä saat neljä kertaa viikossa hengähdystauon.
Suosittelen lisäksi hankkimaan ostoapua esim. siivoojan/lastenhoitajan vähintään kerran viikossa, jolloin voit nukkua pidemmän pätkän tai sitten esim. isomman lapsen laittamista päivähoitoon/kerhoon useampana päivänä. Kysy neuvoja myös neuvolasta.
Älä jää jumiin ajatukseen, että yksin tämä pitää kärsiä ja että muiden pitäisi vain nähdä oma hätäsi. Eivät he näe. Sinun pitää se kertoa. Ensin miehellesi ja sitten sukulaisille. Älä jätä kertomista vain miehen äidille ja siskoille vaan kerro myös omille sukulaisillesi ja ystävillesi. Voi olla, että kun saat sanottua suoraan, että sinulla on tosi rankkaa ja toivoisit kaikkea mahdollista apua, sieltä voi joku pitääkin yllättäen viikon loman ja tulla sinua auttamaan. Ole kiitollinen kaikesta avusta - ihan pienestäkin. Muista aina, että muut eivät näe tai koe omaa väsymystäsi ja siksi sinun pitää se heille kertoa.
Tsemppiä!
isomman lapsen ulkoiluttajaksi vain sillä perusteella, että näen vauvan kerran huutavan ja huutavan. Eihän se nyt vielä kerro mistään avuntarpeesta tai suunnattomasta väsymyksestä.
En myöskään ymmärtäisi tarjota apua sen vuoksi, että joku työntää vaunujaan kotini ohi.
Komppaan aikaisempia:pyydä apua!
En voi olla ihmettelemättä miten kauheita vastauksia väsyneelle äidille täällä heitetään.
Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus
Voisit pyytää apua, viedä isomman lapsen hoitoon vaikkapa puolipäiväisesti tai virikekerhoon .
Ehkä muutaman kuukauden päästä ja silloin voi olla jo myöhäistä ap:n jaksamisen kannalta. Myös monet kerhot ovat yli 4-vuotiaille ainakin täällä. 3-vuotiaille ja alle ei ole mitään.
ihan joka paikassa. Onhan sekin hyvä alku, parempi kuin vaieten odottaa, että suku syöksyy apuun. Toki päivähoidosta joutuu maksamaan ja joku saattaa moralisoida kun äiti on vauvan kanssa kotona ja vie isomman hoitoon, mutta elämä on valintoja. Kyllä omaa jaksamista kannattaa miettiä etukäteen, ainakin jos tietää ettei toinen vanhempi pysty auttamaan tarpeeksi.
Mummolla nyt ehkä voi vielä jonkinlaista velvollisuutta olla auttamiseen, mutta jos miehen siskoja aikoo vaivata, niin silloin kannattaa miettä jonkinlaista korvausta, joko rahallista tai sitä, että sitoutuu auttamaan näitä myöhemmin.
siis oikeasti - ap ei uskalla kuin lähettää aivoaaltoja sukulaisnaisten suuntaan eikä laittaa miestäkään pyytämään apua, ja johtopäätös: ei muuta kuin virikehoitoon!
Missä on perheiden itsensä vastuu?
tätä ketjua lukiessani.
En ollut uskoa silmiäni, millaisia viestejä olet saanut roppakaupalla. Onneksi muutama mukavakin vastaus seassa.
En enää yhtään ihmettele, että siellä suomessa on asiat siten miten ovat. Kenestäkään ei enää tarvi välittää, ketään ei tarvitse auttaa. Ihan kamala ajatusmalli mun mielestä.
Onneksi en ole tuollai ajattelevien ihmisten seassa elänyt/elä.
Voi ap auttaisin niin mielelläni sua jos voisin.
Ihan alkoi itkettämään ihmisten, ja vielä äiti-ihmisten (suurin osa kai tällä palstalla) kylmyys ja julmuus.
Mitä ihmettä te niitä äitejä ja kumminkaimoja tähän vedätte? Vastuu on ap:lla ja lasten isällä.
Jos lasten isä tekee matkatyötä, vähintä mitä voivat tehdä on hommata valmiiksi se tukiverkko eli hankkia hoitaja, joka voi tulla tarpeen mukaan.