Olenko kohtuuton? Itkettää, kun anoppi tai miehen siskot ei auta..

Tai voisko miehesi kysyä sisariaan apuun?

varmasti auttavat kun pyydät, mutta pyytämättä eivät uskalla tuppautua. On tosi hyvä, että tajuat tarvitsevasi apua. Pyydä vaan.

VOisit kysyä anopilta, voisiko hän ulkoilla 3-vuotiaan kanssa tai voisiko hän hetkeksi tulla auttamaan vauvan kanssa, jota sinä pääset kauppaan/suihkuun/lääkäriin.



He voivat myös olettaa, että haluat itse hoitaa lapsesi eivätkä halua tuppautua. Kysy rohkeasti apua!

Voi olla, että anoppi varoo tuppautumasta liikaa.

ole auttanut. ja lapsia 4.

Heillä ei ole mitään velvollisuutta auttaa. Ehkeivät edes pidä lapsista?



Mitäs, jos palkkaisit lapsenvahdin viemään 3-vuotiasta välillä ulos, että saisit kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa?

että voit mennä ja pyytää apua?

Ei heille välttämättä tule mieleen, että voisivat auttaa noin pienten kanssa ja kun tietää, kuinka jotkut suhtautuvat siihen, että joku tuppaa hoitamaan lapsia. Varsinkin kun anoppi tuppaa.



Suu auki vaan reippaasti!

ei ole minuakaan kukaan ole auttanut. ja lapsia 4.

Apua joutuu yleensä pyytämään. Eikä ikävä kyllä aina silloinkaan saa.

Ei munkaan äitini ja siskoni ole mua paljoa auttaneet ja joka avun olen joutunut erikseen pyytämään.

Meillä on hyvin samankaltaista. Ketään ei kiinnosta minun ja lasteni vointi. Lapsesi kuitenkin kasvavat ja koliikki helpottaa varmasti ajallaan.



Ehkä seuraavalla kerralla kun näet anoppisi pihallaan niin kävele juttelemaan kukkasista vaikka ja kysy esikoiselta että haluaisiko jäädä mummille hetkeksi hoitoon jos vain mummille sopii. Ehkä anoppi ei uskalla tarjota sinulle apua.

mikä on ihan luonnollista 1kk synnytyksen jälkeen. Anoppi varmaankaan ei kehtaa kysyä avuntarpeesta eikä halua tuppautua, miehen siskosta puhumattakaan. MIEHESI on oikeastaan tässä minusta se avaintekijä: puhu miehellesi! Hänen pitää ymmärtää, että sinä olet ihan poikki ja että hänen sukulaisensa voisivat olla helposti suureksi avuksi arjessa. Mies ei ehkä itsekään ymmärrä tilannettasi, koska on paljon pois.



Uskon, että saat apua ja tilanne selviää, kunhan puhut nyt ihan ensiksi miehesi kanssa.



Tsemppiä!

Siis kauniisti selittäisit anopille, että olet aivan poikki, joten voisiko anoppi tulla pariksi tunniksi parina päivänä viikossa.



Tai jos et itse kehtaa, niin kertoisit miehellesi ja jos hän sitten sanoisi asiasta äidilleen ja vetoaisi vaikka siihen ettei itse juuri ehdi olla kotona.



Voi olla että moni anoppi ei vain tiedä kuinka apuaan tarjoaisi niin että ei varmasti loukkaa kun pienten vauvojen äideistä ei aina tiedä miten minkäkin tulkitsevat väsy- ja hormonihuuruissaan.



Jos anoppi ei ehdi, niin kysy miehen siskoilta suoraan apua ja jollei sieltäkään apua heltiä, niin varmista että tajuavat tilanteesi, selitä vielä miehelle ehdottoman yksityiskohtaisesti kuinka poikki olet. Jos apua ei silti tule, niin sitten neuvolassa kerrot tilanteesta ja voisi olla paikallaan viedä esim 3v. muutamien kuukausien ajan puolipäiväiseksi tai kokopäiväiseksi tarhaan. Jos ei huuto ota 3kk kohdilla laantuakseen, on paikallaan selvitellä mahd. allergiakuviot.



Jos on niin kurjasti että apua et saa kertakaikkisesti, niin minimoit vaateesi itseäsi kohtaan ja priorisoit vain oleellisen = lasten hoito. Ajattelet että aikansa kutakin ja tuo vuosi-pari korkeintaan on oltava vaikka aidan seipäänä, kyllä se menee, jos ei muuten niin amrttyyrihöyryillä jos on niin ettei kukaan pyytäessäkään suostu apuun, eikä nlasta tule apuja.

jos pyytäisit anopilta ihan suoraan apua? Ei ehkä uskalla puuttua tilanteeseen, koska pelkää loukkaavansa sinua tai sitten on vain sillä tavalla sokea, ettei tajua tilannetta.

Toki se olisi mukavaa, mutta ei heillä ole siihen velvollisuutta. Itsekään en ehkä tajuaisi tarjota apua kun kyseessä ilmeisesti ihan normaali vauva kun itsee vain pari tuntia päivässä. Minulla on vastaava kokemus eikä ole tullut mieleenikään, että joku voisi auttaa. Nyt tulossa kolmas enkä edelleenkään oleta/odota apua sukulaisilta.



Voithan koettaa pyytää apua ihan suoraan. Kerrot, että tuntuu aika raskaalta. Jos eivät siltikään tarjoudu auttamaan niin sitten sun on vain pärjättävä itse. Tee elämästä mahdollisimman helppoa. Tee vain helppoja ruokia puolivalmisteista, lastenohjelmat on oiva apu, ulkoilut minimiin jos vauva ei viihdy kantorepussa tai vaunuissa, tee vain aivan pakolliset kotityöt. Kun mies on kotona, huolehdi, että saat omaa aikaa. Panosta vanhemman lapsen ulkoiluun silloin kun mies on kotona. Voimia!

hoitoautomaattia.



Jos vauva huutaa_koko_ajan niin sillä on jotain vialla, normaali lapsi ei huuda jatkuvasti, ei edes koliikissa. Eli mars lapsen kanssa lääkäriin selvittämöään huudon syy. Isomman voi laittaa päiväkotiin, jos katsot, että et hänen(kään) kanssaan jaksa.



Miehelle voi sanoa, että et pärjää ilman apua, palkkaatte osa-aikaisen kodinhoitajan.



Niin ja anopit pyrkivät elämään puuttumatta miniöiden tekemisiin. Jos anoppi olisi ottanut sinulta huutavan lapsen, lohduttanut sitä ja saanut sen varmoilla otteillaan tyyntymään, huutaisit täällä kuin hyeena, että anoppi vei lapsen.

eihän tuo ole vielä kovin kauaa voinut sinua rasittaa, kuukauden korkeintaan. Eikö miehesi pitänyt tai aio pitää isyysvapaata? Voisit pyytää apua, viedä isomman lapsen hoitoon vaikkapa puolipäiväisesti tai virikekerhoon tai sitten palkata aika ajoin hoitajan kotiin.

Miehen siskot saattavat olla sinun näkökulmastasi joutilaita, mutta heillä voi olla oikeasti paljonkin työn ulkopuolista touhua, joten työttömyys tai osapäivätyö ei tarkoita että he olisivat vapaita auttamaan.

Nuoria ihmisiä ei välttämättä muutenkaan kiinnosta hoitaa muiden lapsia ja jos pyydät heitä apuun, niin ota se niin, että olet itsekin valmis auttamaan heitä kun heillä joskus mahdollisesti on lapsia. Monesti tämä unohtuu ja nautitaan vain siitä, että omat lapset ovat jo helpossa iässä.

Miten ajattelitte hoitaa asian silloin kun uusi vauva oli vasta suunnitelmissa? Miehesi työn luonne lienee tiedossa jo tuolloin.

Sanoisin, että anoppisi on hienotunteinen kun ei puuttunut tilanteeseen kun vauva huusi. Jos olisi puuttunut, olisi voinut käydä niin, että kirjoittelisit tänne kuinka anoppi ei luota kykyysi hoitaa huutavaa vauvaa.

ei ole minuakaan kukaan ole auttanut. ja lapsia 4.

kuhan nyt totesin,ettei ap ole yksin tilanteessaan. ai niin mutta sinulta olisi vissiin pitänyt lupa kysyä kommentilleni vai?

Tsemppiä ja jaksamista. Tuota noin, voisiko siltä anopilta suoraan pyytää apua? Kaikki eivät itse hoksaa tai älyä tarjota apuaan, tai eivät kehtaa "tuppautua". Kysyt vaikka että voisiko tämä isompi tulla leikkimään mummin luo.



Äläkä välitä niistä "mitäs teit lapsia" kommmnteista..

että pitäisi tukka putkella olla muita hyysäämässä.

Ihan tiedoksi vaan, että työnhaku vaatii paljon aikaa ja vaivaa.

KUN VÄSYNEELLE ÄIDILLE VITTUILLAAN VAAN LISÄÄ, KUN ÄITI ITKEE SITÄ KUN KUKAAN EI AUTA VAIKKA NÄKEE ETTÄ ON VAIKEAA!!!!