Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton? Itkettää, kun anoppi tai miehen siskot ei auta..
09.05.2011 |
Ovat ainoat ihmiset tässä lähistöllä, jotka VOISIVAT auttaa.. miehen toinen sisko on työtön, toinen tekee osa-aikatöitä.. Molemmat yli 20v. Anoppi on pirteä eläkeläinen. Meillä on 1kk vauva, joka itkee monta tuntia päivässä. Toissapäivänä anoppi näki, kuinka vauva huusi ja huusi, eikä mikään auttanut. Ei kuitenkaan tarjoutunut auttamaan, esim. viemään isompaa 3-vuotiasta tyttöämme ulos tai muutakaan. Olen kaikki ajat yksin kotona näiden lasten kanssa ja vauva huutaa koliikkiaan. Mies tekee reissutöitä ja on nytkin ma-to poissa.
Työnsin rattaita anopin talon ohi ja siellä se laitteli kukkapenkkejä ja morjesti vaan. Itkettää, kun kukaan ei auta. On ihan epätoivoinen olo, synkkä olo :`(
Kommentit (59)
21/59
|
09.05.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
anoppi ei uskalla tarjota apuaan. jos pelkää että koet sen arvosteluna tai muuten otat siitä nokkiisi?
Kerro rehellisesti hänelle että tarvitset apua. Mulla oli sellainen tilanne että anoppi ajatteli että on itsestään selvää etttä pyydän apua jos tarvitsen ja koska en pyytänyt koki etten tarvitse apua.
Rohkeasti suu auki ja kertomaan miten väsynyt ja avuntarpeessa olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos anoppi tarjoaa apua, se on toisten asioihin puuttuva besserwisser ja kyylä.
Jos se ei tarjoa, se on tunteeton paska.
Koettakaa nyt aikuiset naiset tajuta, että apua kannattaa PYYTÄÄ. Ei sitä pyytämättä kehtaa antaa kuin aivan lähimmälleen, ja anoppeja on maailman sivu parjattu siitä, että yrittävät sekaantua miniöidensä asioihin, joten ehkä anoppi ei vaan kehtaa ekana ehdottaa, että voisi ottaa sen vauvan vaunuteltavaksi tai esikoisen leikitettäväksi.
Kysy.
Ja joillekin paskapäille tässä ketjussa: jos teidän lapsi ei huutanut koliikkia tai jos te jaksoitte nukkumatta yksin hoitaa kahta pientä lasta, niin se ei tarkoita, että ap olisi jotenkin HUONO, kun tunnustaa olevansa lopen uupunut.
tätä palstaa, niin ei uskalla tuppaantua.
Jos ei jaksa lastaan, sen voi antaa aina pois
KUN VÄSYNEELLE ÄIDILLE VITTUILLAAN VAAN LISÄÄ, KUN ÄITI ITKEE SITÄ KUN KUKAAN EI AUTA VAIKKA NÄKEE ETTÄ ON VAIKEAA!!!!
jos et osaa vastata inhimillisesti, voit aina tehdä oikean johtopäätöksen.
KUN VÄSYNEELLE ÄIDILLE VITTUILLAAN VAAN LISÄÄ, KUN ÄITI ITKEE SITÄ KUN KUKAAN EI AUTA VAIKKA NÄKEE ETTÄ ON VAIKEAA!!!!
ekana tuli minulle mieleen, että nämä läheiset ei tarjoa apua yksinkertaisesti siitä syystä, että eivät halua! joku jo totesikin että kaikki ei vain pidä lapsista, anoppi saattaa tykätä kukkapenkistään enemmän vaikkei varsinaisesti lapsenlapsiaan vihaakaan. mutta haluaa käyttää eläkepäivänsä muuhun kuin lastenhoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän saa työolosuhteitaan rukattua toisenlaisiksi.
Ja palkatkaa apua sinne kotiin!
semmoinen reipas ja hyväkuntoinen 55-vuotias, kulkee meidän talon ohi taideharrastukseensa.
Hän sitten oikein oli soittanut äidilleni, että meidän pihalta on lehdet osin haravoimatta ja nämä sitten yhdessä oikein ensin haukkuivat selän takana ja sitten vielä päin naamaakin.
Meillä on oltu kipeinä ja se piha on nyt sitten ollut listalla viimeisenä.
Apua ei todellakaan kukaan tarjonnut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät varmaan tajua tai tiedä että kaipaisitte apua. Minäkin olen joskus miettinyt, että voisin hyvin tarjoutua avuksi ystäville, joilla on vauva, mutta en kehtaa kysyä, että kelpaisiko.
Älkää nyt mollatko ap:ta. Tiedän itsekin miten rankkaa oli huutavan vauvan ja 2-vuotiaan kanssa. Olin oikeasti jo kuukauden jälkeen todella väsynyt ja se helvetti jatkui vielä vuoden (vauvalla oli allergioita ym.). Ei se mitään kuvittelua tai avuttomuutta ole. Ehdottomasti täytyy pyytää ja saada apua ennen kuin on täysin lopussa! Ei ole pakko jaksaa yksin - nykyaikanakaan.
Tsemppiä ap! Toivottavasti saat apua!
Voisit pyytää apua, viedä isomman lapsen hoitoon vaikkapa puolipäiväisesti tai virikekerhoon .
Ehkä muutaman kuukauden päästä ja silloin voi olla jo myöhäistä ap:n jaksamisen kannalta. Myös monet kerhot ovat yli 4-vuotiaille ainakin täällä. 3-vuotiaille ja alle ei ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä palstaa, niin ei uskalla tuppaantua.
sitten kun ja jos ollaan joskus siinä vaiheessa. En sano minälle yhtään mitään mistään, puhun vain pojalleni jos joku asia huolettaa. ;-) Olen paska anoppi varmaan joka tapauksessa.
Voisit pyytää apua, viedä isomman lapsen hoitoon vaikkapa puolipäiväisesti tai virikekerhoon .
Ehkä muutaman kuukauden päästä ja silloin voi olla jo myöhäistä ap:n jaksamisen kannalta. Myös monet kerhot ovat yli 4-vuotiaille ainakin täällä. 3-vuotiaille ja alle ei ole mitään.
...
...niitä lapsia ei välttämättä nykyaikana TARVITSE " tehdä" noi pienellä ikäerolla - ehkäisy on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meille aiheutti "koliikkia". ku noi vaihdettiin toiseen, niin jo loppu itku, samana päivänä. paljaistui maitoallergia. vaikkei kukaan perheessä aiemmin allerginen millekkää
Tiedoksesi että...
Voisit pyytää apua, viedä isomman lapsen hoitoon vaikkapa puolipäiväisesti tai virikekerhoon .
Ehkä muutaman kuukauden päästä ja silloin voi olla jo myöhäistä ap:n jaksamisen kannalta. Myös monet kerhot ovat yli 4-vuotiaille ainakin täällä. 3-vuotiaille ja alle ei ole mitään.
... ...niitä lapsia ei välttämättä nykyaikana TARVITSE " tehdä" noi pienellä ikäerolla - ehkäisy on keksitty.
Kukaan ei tekemällä tee koliikkivauvoja. Sitä ei voi etukäteen tietää eikä suunnitella.
Jos sulla tulee ongelmia, muista, että olet itse aina vastuussa, etkä koskaan, KOSKAAN saa valittaa mistään mitään, oman logiikkasi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit pyytää apua, viedä isomman lapsen hoitoon vaikkapa puolipäiväisesti tai virikekerhoon .
Ehkä muutaman kuukauden päästä ja silloin voi olla jo myöhäistä ap:n jaksamisen kannalta. Myös monet kerhot ovat yli 4-vuotiaille ainakin täällä. 3-vuotiaille ja alle ei ole mitään.
...Tiedoksesi että......niitä lapsia ei välttämättä nykyaikana TARVITSE " tehdä" noi pienellä ikäerolla - ehkäisy on keksitty.
...että mikään muu ei ole niin turhaa kuin puskista huudeltu jälkiviisaus.
mutta tasan jokainen voi varautua sellaiseen.
aio sekaantua miniän elämään. Onneksi on kännykät ja voi pitää poikaan yhteyttä "salaa".
Toisaalta, ihmettelisin kyllä jos olisin tekemässä pihatöitä ja portille tulisi miniä seisomaan taaperon ja vauvan kanssa ja ei saisi suutaan auki, mitä on vailla. Olettaisin, että järkevä ihminen siinä portilla sanoisi, että olen poikki ja hoitaisitko vähän aikaa lapsia. En taatusti ymmärtäisi, että toinen tarvitsee hoitoapua jos vain tollottaa portilla vaunujen kanssa, eikä sano mitään.
Ja noista miehen siskoista. Mistä ne tietää, että olet apua vailla. Luuletko niiden olevan ajatustenlukijoita. Minä en kyllä veljeni perheiden elämään myöskään sekaannu. Jos he apua tarvitsevat niin kaipa he sitä pyytävät.
tätä palstaa, niin ei uskalla tuppaantua.
sitten kun ja jos ollaan joskus siinä vaiheessa. En sano minälle yhtään mitään mistään, puhun vain pojalleni jos joku asia huolettaa. ;-) Olen paska anoppi varmaan joka tapauksessa.
mutta tasan jokainen voi varautua sellaiseen.
Voihan koliikkivauvaan valmistautua henkisesti ja turvaverkolla etukäteen, mutta sitten kun se tilanne oikeasti on siinä ja vauva vain huutaa ja oma äitikin on sairastunut, niin tilanne voi tuntua paljon pahemmalta kuin koskaan kuvitteli.
Pystytkäö ennekoimaan kaiken? Pystytkö omalla toiminnallasi ja etukäteen ajattelemalla tietämään tarkalleen mitä tulee tapahtumaan ja mitä tulet tuntemaan silloin?
mutta tasan jokainen voi varautua sellaiseen.
Kukaan ei voi etukäteen tietää, sairastuuko vauva koliikkiin vai ei.
Siinä ei sitten kauheasti auttaisi, vaikka mies olisikin säännöllisessä päivätyössä. Vetää vaan sitten sen miehenkin siihen väsymyksen ja uupumuksen alhoon.
Jos jokainen jättäisi vauvat tekemättä sen pelossa, että EHKÄ vauvalla on koliikki, niin mitä sitten? Kukas sun kroonikkovaippasi sitten aikanaan vaihtaa?
Sulla on varmaan vielä hormonitkin pelissä mukana, kun vauvasi on vielä niin pieni. Minusta ainakin kaikki tunteet tuli paljon voimakkaampina silloin alussa.
Voisiko miehesi pitää isyyslomaa (ilmeisesti hän ei ole sitä juurikaan pitänyt vielä)? MLL:ltä saa useilla paikkakunnilla palkattua hoitajan, joka voisi viedä esikoista puistoon tai leikittää kotona ja sinä saisit keskittyä vauvaan.
Oletko käynyt lääkärin juttusilla koliikin takia? Saisit esim. imetysdieettiohjeet. Netistäkin löytää hyvin tietoa kaikista vältettävistä ruoka-aineista, jos ei lääkäriin jaksa lähteä. Ja varmasti neuvolasta.
Onko sinulla kantoliinaa? Tai -reppua? Jos vauva viihtyisi liinassa (edes pieniä aikoja kerrallaan), siitä saattaisi olla suuri apu käytännön asioissa päivän mittaan.
Oma esikoiseni on 2v 4kk ja kuopus nyt 6kk. Koko ajan helpottaa, vaikka meilläkin kuopus on huutanut päivin ja öin oikeastaan ihan viime viikkoihin asti. Oltiin jo sairaalassakin tilanteen takia, mutta selvitty ollaan silti! Päivä kerrallaan!