Olenko kohtuuton? Eksä ja lapsen tapaaminen.

Sullahan on mahdollisuus vaatia takautuvastikin niitä "puolikkaita", jos tietystä summasta on ollut sopimus. Kertoisin tämän miehelle ja sanoisin, että suostuit puolitukseen siksi, kun lapsi oli isällään paljon, mutta nyt tilanteen muututtua haluat palata takaisin sopimuksen mukaisiin elareihin.



Kertoisin myös sen, että tarvitset lapsivapaatakin aikaa, koska arjen pyörittäminen yksin on raskasta. Ja kerrot, kuinka lapsi ikävöi ja että varmasti tulisi mielellään yöksikin.



Kuitenkin hienoa on se, että isä on noin aktiivisesti lapsen elämässä mukana! Itse pidän tuota todella arvossa, vaikkakin ymmärrän lapsivapaan tarpeen. Onko sulla vanhempia tai sisaruksia tms. lähellä, joiden luokse lapsi voisi joskus mennä yökylään, että saisit omaakin aikaa? Siis jos isä jostain syystä (tällehän voi olla olemassa ihan järkeväkin syy!) ei halua/voi lasta ottaa yöksi? Voithan kysyä isältäkin suoraan, mikä on muuttunut, miksi ei enää ota yöksi? Teillä on kuitenkin hyvä ero takana ja keskusteluyhteys, niin hyödynnä sitä, älä ala riitelemään tai kiristämään, koska siitä kärsii lapsi kaikista eniten.



Lapsen paras on kuitenkin se juttu, millä viime kädessä on eniten merkitystä. Ja jos mies ei taivu kiristyksen edessä, menetät nuo vähäisetkin hetket ja lapsi menettää isän; mitä sitten teet? Ja miten luulet sen lapseen vaikuttavan? Lapselle ei ole tuossa iässä väliä, kummasta se johtuu, ettei hän isää näe vaan hän kärsii tilanteesta suunnattomasti joka tapauksessa eikä sitä kärsimystä poista se, että hän aikuisena tajuaa, että isä oli se syypää, joka lähti. Enkä itse pidä tuollaisessa tilanteessa (kiristyksen seurauksena) edes isää ainoana syypäänä, ei välttämättä lapsikaan.

olen osannut järjestää elämäni loistavasti totaali-yh:stä huolimatta :) Mutta turha ruikutus ja avuttomuus ärsyttää. Onko sinun vaikea hyväksyä sitä, että exäsi tapaa lastaan todella paljon ja että sinulla on viikottain useampi tunti vapaata aikaa? Miksi olet niin avuton tekemään mitään jos lapsi ei ole isällään? Lapsen kanssa voi lenkkeillä, monilla kuntosaleilla on lapsiparkki. Ja joskus voi vaikka ottaa MLL:n hoitajan kotiin jos haluaa leffaan tai syömään kavereiden kanssa (tähän sinulla lienee varaa kun kerran on ollut mahdollista alentaa elatusmaksuakin). Ilmeisesti sinulla ei siis ole mitään muuta verkostoa (kummit, isovanhemmat, ystävät)? Enemmänkin tuntuu siltä, että sinun on vaikea hyväksyä lapsen mukanaan tuomat muutokset. Se nyt vain on niin, että lasten kanssa ei voi elää niin kuin ennen lapsia. Harva ydinperheen äiti saa säännöllisesti vapaa-aikaa ja lapsivapaata aikaa. Pikkulapsivaihe kestää aikansa ja sen aikana aikuinen joutuu tekemään uhrauksia. Onneksi tämäkään vaihe ei kestä loputtomiin :)

Ihan uskomatonta sontaa kirjoitat. Ja syytät ap:ta siitä että hänen on vaikea hyväksyä lapsen mukanaan tuomat muutokset, kun ap yksin hoitaa lapsen ja isä luistaa vastuusta! Kyllä katkeruutesi paistaa tekstisi läpi kuin punainen vaate. Ja minä en ole ap. Yh-äiti kuitenkin joka yrittää olla katkeroitumatta niin kuin sinä järkkäämällä itselle sitä omaa aikaa ja vaatimalla että isä kantaa oman vastuunsa lapsesta, yhdessähän ne tehdään, tulee ero sitten tai ei.

ap:n antamien tietojen mukaan kun hänen exänsä tapaa lastaan varsin paljon, enemmän kuin suurin osa etävanhemmista.. Tutkimusten mukaan kun vain 1/3 etäisistä tapaa lapsiaan säännöllisesti, 1/3 tapaa silloin tällöin ja 1/3 ei tapaa ollenkaan. Siksi mielestäni joskus voisi miettin aspektin "minä minä minä" yli ja miettiä, että vaikka ottaa päähän ja haluaisi sitä ja tätä niin ehkä tilanne sille lapselle on kuitenkin aika hyvä. Ap:han mietti aloituksessaan tapaamisten vähentämistä ja exänsä kiristämistä ja nimenomaan puhuu siitä, miten hänen oma aikansa on vähentynyt ja miten tavoitteena on nimenomaan saada taas enemmän sitä omaa aikaa.

Faktahan on myös se, että pikkulapsiaikana vanhemmilla (erityisesti äideillä) on hyvin harvoin mahdollisuus omaan aikaan. Ja kuten joku tuolla aiemmin kirjoittikin: säännöllinen oma-aika ja leffassakäynnit ovat harvinaista herkkua myös ydinperheissä.

Aikuisen ihmisen pitää osata sopeutua tilanteeseen. Enkä todellakaan väitä, että isä toimisi asiassa oikein, mutta ap myös valittaa aivan turhasta. Onhan se ikävää kun mamma ei pääse enää säännöllisesti leffaan ym., mutta joskus elämä ei mene ihan niin kuin haluaisi sen menevän :)

Suostuit elareiden puolittamiseen koska otti lasta sen ja sen verran luokseen. Nyt ottaa vain tämän ja tämän verran. Muutamana päivänä muutama tunti ei ole yhtä paljon aikaa kuin kaksi vuorokautta viikossa.



Sitten kysyt miksi luistelee tapaamisista jatkuvasti eikä pidä kiinni edes minimistä?

Mutta puhuisin kyllä niistä elareista! Nythän tuo tapaamisasia on muuttunut, joten on ihan kohtuullista laittaa raha-asiat kuntoon!



Ja sitten vaan koetat hyväksyä tämän tilanteen. Ymmärrän, että varmasti on hankala hyväksyä tätä, koska aiemmin sait paljon enemmän vapaata? Tuntuu nimittäin, että et ole sopeutunut vielä siihen, että lapsi onkin sulla melkein koko ajan?

Jos isä ei ota, niin ei ota. Ei voi pakottaa. Nyt vaan lähdet ajattelemaan asioita siltä kantilta, että lapsi on enimmäkseen sun mukana.

Ei meillä muillakaan sitä omaa aikaa ole, enkä kyllä kaipaakaan. Halusin lapsia ja nyt nautin heistä.

On miehiä, jotka tekevät pitkiä työpäiviä, joten ns. oma aika on sitten joskus lasten vartuttua.

Mutta puhuisin kyllä niistä elareista! Nythän tuo tapaamisasia on muuttunut, joten on ihan kohtuullista laittaa raha-asiat kuntoon! Ja sitten vaan koetat hyväksyä tämän tilanteen. Ymmärrän, että varmasti on hankala hyväksyä tätä, koska aiemmin sait paljon enemmän vapaata? Tuntuu nimittäin, että et ole sopeutunut vielä siihen, että lapsi onkin sulla melkein koko ajan? Jos isä ei ota, niin ei ota. Ei voi pakottaa. Nyt vaan lähdet ajattelemaan asioita siltä kantilta, että lapsi on enimmäkseen sun mukana.

Elariasiassa joustin, koska eksällä on jatkuvasti taloudenhallinnassa ongelmia ja en halua, että laskut menee perintään. Lisäksi taloudellinen tilanne on mulla ihan ok, tienaan 2400 Euroa nettona ja elän aika vaatimattomasti, joten pärjään vaikka ilman elaria. Tosin eksä saa nettona 2700 eli kyllä hänelläkin pitäisi maksuvaraa olla. Elari oli alunperin vain 160 Euroa ja siitä saan puolet.



Se on totta, että ehdin tottua siihen omaan aikaan liikaakin. Toisaalta miksi ihmeessä miehellä pitää sitä olla koko ajan ja äidillä ei koskaan? Kyllä mä avioliiton aikana sain sentään kerran tai kaksi viikossa nukkua puoli kahdeksaan ja mies nousi kuuden jälkeen lapsen kanssa. Ja sain myös käydä kerran viikossa jumpassa. Ajattelin kuitenkin asettaa ehtoja lapsen tapaamiselle ja yksi on se, että ne tapahtuu tästä lähtien miehen luona ja toiseksi niistä on sovittava etukäteen. Haluan tietää, koska saan sen vapaatuntini ja koska en.



Ja on tässä sekin ikävä juttu, että olen alkanut epäillä miehen käyttävän lasta keppihevosena roikkuakseen mussa. Tuntuu, ettei lapsi ole se pääasia vaan minä. Eksällä oli esimerkiksi jouluna 5 päivän isäaika ja vei lapsen samantein äidilleen 5 kilometrin päähän. Ei käynyt koko aikana edes katsomassa. Mutta jos lapsi on mulla, niin jokainen päivä haluaa nähdä ikäväänsä. Toisaalta mun pitää olla koko ajan paikalla ja seurana. Jos lapsi on huoneessaan leikkimässä, niin roikkuu juttelemassa mun kanssa keittiössä ja joudun "komentamaan"´, jotta kävisi lastakin katsomassa. Samoin loukkaantuu, kun vie lasta johonkin ja en suostu mukaan vaan mielummin vaikka siivoan. Välillä myös keksii tikusta asiaa tyyliin tuo jotain sadatta neuletta iltakymmeneltä, kun tietää lapsen nukkuvan. Sitten istuu vaan alas viettämään iltaa. Ei edes kysy, miten lapsen päivä meni. Tutkii myös mun kännykkää. Olen huomannut senkin. En halua sanoa, että mies ei lapsesta välitä, mutta jotenkin haluaa kuitenkin kontrolloida myös mua sillä. Silloin joskus kun lapsi oli isällään viikonloppuja, niin aina tuli lapsen kanssa käymään illalla ("ikävä äitiä") ja pahinta oli, että pökäsi lauantaina aamulla kahdeksalta alaovelle "katsomaan äitiä" lapsen kanssa, vaikka tiesi mun käyneen parilla illalla. Vahtimista sanon minä. En ikinä tunkisi hänen ovelleen viikonloppuaamuna, kun tiedän, että käy paljon ulkona ja naisiakin on. Mullapa mitään elämää ei ole ollut ja tuskinpa tulee olemaankaan.



Tää viimeinen asia tavallaan pahentaa tuota vielä. Olen täysin aseeton. Haluaisin niin suksittaa sen miehen elämästäni ja olla ilkeä, mutta en uskalla kokeilla.

Hei



Huh, mitä vastauksia!!!



En ole yh, vaan ihan "normaali" perhe-elämää vietän. Ja kyllä meillä ei-yh:lla ON omaa aikaa.

Esim aina silloin, kun puoliso on lasten kanssa ulkona. Aina silloin, kun toinen laittaa lapset nukkumaan jne. jne. Joka päivä joka tapauksessa.



Ihme katkeria, anteeksi vaan, ruikuttajia nämä vastaajat ovat, joiden mielestä äidin tulee kestää mitä vaan.



MIksi sinun tai sinun lastesi pitäisi kärsiä siksi, että 1/3 tms. lapset näkevät lastaan vain niin ja niin usein. Sinun tehtäväsihän on vain pitää lapsestasi ja itsestäsi parasta mahdollista huolta.



Mutta, älä lähde tuohon kiristämiseen, vaan yritä neuvotella.

Perustele yövierailut isän luona lapsen edulla ja vasta sitten sillä, että sinäkin tarvitset viikonloppuja tms. ilman lasta.



Minusta ei todellakaan ole lapsen etu se, että ei ikinä vietä isän kanssa kuin max pari tuntia. Eihän siinä ehdi mitään! Ei tule esim. arjeneloa ollenkaan isän kanssa. Isä vain armollisesti piipahtaa kun huvittaa.

Sopikaa ihan kunnolla paperilla ja perustele ehdottomasti lapsen edulla.

Jos ei onnistu, menisin takaisin lastenvalvojalle neuvottelemaan.



En ymmärrä tätä, mitä monet täällä sanovat, että riski on että isä ei sitten halua nähdä lastaan ollenkaan. Vai onko näillä muilla lapsilla todelliset luuseri-isät...

Hei



Ennen kuin ehdit kirjoittaa, ap, tuosta exän roikkumisesta sinussa, niin se tuli kyllä mieleeni. Eli jostain kertoo tuo, että käy lähes joka päivä teillä.



Luulen, että sun pitää pistää kunnon rajat isälle. Isällä pitää olla lapsesta koko vastuu silloin kun tapaavat ja ei missään nimessä sinun luonasi. Ihan sekava kuvio myös lapselle.





Kalenteri otettava käteen ja sovittava tarkasti, missä ja kuinka monta tuntia ja kyllä ainakin kerran kahdessa viikossa myös yökyläily isän

luona.



Isä EI saa tulla lapsi verukkeenaan katsomaan sinua silloin kun lapselle "tulee ikävä".



Harmi vain, että exäsi kuulostaa aika keskenkasvuiselta.. toivottavasti kuitenkin rupeaa enemmän kunnolla viettämään aikaa lapsen kanssa.



Kuulostaa kyllä siltä, että sun ja exän pitäisi mennä johonkin lastenneuvolaan tms. käymään koko tuo kuvio läpi.

Te olette eronneet piste ja lisäksi isälle pitää tehdä selväksi, miten omaa lasta tulee kohdella.

Ei meillä muillakaan sitä omaa aikaa ole, enkä kyllä kaipaakaan. Halusin lapsia ja nyt nautin heistä.

On miehiä, jotka tekevät pitkiä työpäiviä, joten ns. oma aika on sitten joskus lasten vartuttua.

Kukaan mies ei ole koko ajan töissä joten äiti voi ihan hyvin harrastaa ja käydä joskus jossain itsekseen.

1. Elariasiat kuntoon. On miehesi asia, kuinka taloutensa hoitaa.

2. Mies hakee lapsen luokseen tiettyinä päivinä sovittuun aikaan ja tuo takaisin samalla systeemillä.

3.Laita rajat miehesi käyttäytymiselle. Hakee pojan ja tuo ja se riittää. Vain pakolliset poikaa koskevat asiat juttelette. Mitä enemmän annat miehen maleksia luonasi, sitä enemmän se toistuu.

Miehellä ei ole oikeutta tutkia kännykkääsi tai tulla iltamyöhään käymään.

4. Ellei maksuasiat ja tapaamiset hoidu teidän kesken sopien, käänny lastenvalvojan puoleen.



Rajojaan mies kokeilee ja oikuttelee tapaamisten kanssa. Tuntuu jotenkin sairaalloiselta käytökseltä tuo roikkuminen.

Ihan käsittämättömiä vastauksia täällä monella.



AP:han ei ole tehnyt tässä mitään väärää, ongelma on AP:n ex-mies, joka koko ajan enemmän ja enemmän luistaa vastuustaan ja muutenkin toimii omituisesti.



Ja mikä on palstan vastaus:

AP:n SYYLLISTÄMINEN! Huh. Onneksi täällä on järkeviäkin vastauksia seassa.





Olen pöyristynyt miten typeriä kommentteja täällä on...

Ei meillä muillakaan sitä omaa aikaa ole, enkä kyllä kaipaakaan. Halusin lapsia ja nyt nautin heistä.

On miehiä, jotka tekevät pitkiä työpäiviä, joten ns. oma aika on sitten joskus lasten vartuttua.

Kukaan mies ei ole koko ajan töissä joten äiti voi ihan hyvin harrastaa ja käydä joskus jossain itsekseen.

Yrittäjämies tekee työpäivää 7-22 7 pv viikossa, joten aika vaikea on enää omiin jumppiin lähteä yömyöhään. Eikä kyllä jaksakaan.

Sen ainakin voit pyytää exältä, sillä verukkeella ettei tämä enää ota lasta yöksi. Nythän exälläsi ei ole mitään muuta menoa lapsesta kuin tuo elari.

Se elari kuuluu lapselle.

Ei meillä muillakaan sitä omaa aikaa ole, enkä kyllä kaipaakaan. Halusin lapsia ja nyt nautin heistä. On miehiä, jotka tekevät pitkiä työpäiviä, joten ns. oma aika on sitten joskus lasten vartuttua.

Kukaan mies ei ole koko ajan töissä joten äiti voi ihan hyvin harrastaa ja käydä joskus jossain itsekseen.

Yrittäjämies tekee työpäivää 7-22 7 pv viikossa, joten aika vaikea on enää omiin jumppiin lähteä yömyöhään. Eikä kyllä jaksakaan.

Okei, sulla on asiat huonosti, kuten myös lapsillasi!!!, mutta ei kai meidän muiden, joiden puolisot tekevät normaalia työaikaa, tarvitse elää kuten sä, jolla on käynyt huono tuuri.

Kyllä mulla on ihan joka päivä vapaa-aikaa, jos haluan. Kuin myös miehellä. Suurimmalle osaa perheistä nämä ovat järjestelykysymyksiä.

minunkin mies aina poissa kotoa työmatkoilla ja minä ns. yksinhuoltaja. Ensimmäiset 10-vuotta olin erossa lapsistani ehkä joskus kaupassa käynnin ajan ja joskus harvoin ehkä 1-2 tuntia kerrallaan.

Ihmettelen suuresti näitä yh.äitejä, jotka ei jaksa mitään eivät osaa mitään ja ovat vielä kaikenlaisten luusereiden kanssa lisääntyneet. Voi lapsiparat!