Lue keskustelun säännöt.
Mieheni haluaa jättää minut, meillä on pieni lapsi
08.05.2011 |
Mies ilmoitti, että haluaa elää yksin ja tehdä itsenäisiä päätöksiä ja matkustella. Pahoitteli, että oli luvannut minulle sitoutumista ja normaalia perhe-elämää. Ei osannut selittää, miksi oli niin tehnyt ja itse halunnut vauvan. Tämä ei ollut hetken päähänpisto, vaan mies on puhunut lähdöstä pidemmän aikaa, ja nyt sitten antanut ymmärtää, että olemme eronneet. Olen yrittänyt kaikkeni. Tuntuu, etten tunne sitä ihmistä enää.
Olen järkyttynyt.
Kommentit (35)
pystyvänsä hoitamaan lasta vuoroviikoin, muttei muuten (esim. joka toinen viikonloppu ei vaan käy)? Eli jos isä ei suostu ottamaan tota vuoroviikkosysteemiä, niin mitä sitten tapahtuu? Lapsi huostaanotetaan kokonaanko? Kuulostaisi sinänsä epäreilulta, kun äiti kuitenkin vuoroviikoin hoitaisi. Vai kuka sitä lasta sitten vuoroviikoin voi muuten hoitaa? Ja jos isä kieltäytyy hoitamasta lastaan eron jälkeen, niin eikö siltä voisi sitten sen isyyden kumota? Mikä isä se sellanen on jota ei vaan huvita lasta hoitaa.
Jos äiti ilmoittaa ettei kykene hoitamaan lastaan kuin joka toinen viikko tilanteessa, jossa mies on häipynyt, niin kyllä voidaan katsoa hylkäämiseksi. Kuka ei muka pystyisi hoitamaan lastaan viikottain jos vain haluaisi?
isän vastaava käytös ole sitten hylkäämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pystyisi kuitenkin hoitamaan? Siis jos tilanne nyt jostain käsittämättömästä syystä olisi sellainen, että toi olisi fakta (vaikka jonkun työkuvion, työhön liittyvän matkustamisen tms. takia)? Isähän siinä hylkäisi, jos ei huolisi sitä jokatoista viikkoa.
Miesten on niin kovin helppo olla itsekkäitä ja jättää perhe. Ja sitten vaan jatketaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Huoh.
Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Valtaosalle miehistä isyys on elämän tärkeimpiä ellei tärkein asia.
Miesten vuoro -dokumentissa on aika tyypillisiä miesten ajatuksia isyydestä/perheestä. Suosittelen.
isejä joita ei omat lapset kiinosta tippaakaan. Meillä eron jälkeen mies ilmoitti että hänellä ei ole enää lasta ja lapsella ei ole enää isää. Kertaakaan ei ole yli vuoteen ottanut mitään yhteyttä lapseensa, elatusmaksut olen saanut oikeusteitse hakea ja minkäänlaisesta isän halusta tavata lastaan on ihan turha edes haaveilla. Yksinhuoltajuutta olin ajatellut hakea mutta oikeusaputoimistossa oltiin sitä mieltä ettei sitä saa kun ei yhteishuoltajuudesta ole mitään suoranaista haittaa, vaikka en esim. saa lapselle passia tai pysty muuttamaan ilman lapsen isän suostumusta.
Ja aina tällaisissa tilanteissa kun isät haluavat viettää "vapaata" elämää huomattuaan että se arki lasten kanssa on haastavaa ja uuvuttavaa omista ihanista hetkistä huolimatta, äidit ovat ne jotka jäävät lasten kanssa kahden. Isät saavat tehdä mitä haluavat ja elää kuin niitä lapsia ei olisikaan, samalla kun äidit toisinaan "uhraavat" kaiken aikansa, jaksamisensa, työnsä, uransa, opiskelunsa ja kaiken muun mahdollisen että lapsilla olisi edes hyvä olla. Ei ole ihme että tämä aiheuttaa katkeruutta ja vihaa miehiä kohtaa. Yksinhuoltajuuden saaminen pitäisi olla helpompaa tällaisissa tilanteissa kun isä ei todellakaan osoita kiinnostustaan lastaan kohtaan. Elatusvelvollisuushan ei paljon auta, kun äiti on 24/7 lapsen/lapsien kanssa, isän nauttiessa vapaasta elämästä. Tapaamisoikeus pitäisi olla ennemmin tapaamisvelvollisuus ja jos isä ei suostu tapaamaan lastaan, lisää elareita tai muu sakko. Sama tosin pätisi sitten myös tilanteissa joissa isä olisi jätetty lasten kanssa ja äiti olisi lähtenyt.
Itse olin aikoinaan erittäin katkera miehelle, mutta huomattuani ettei sen asian miettimien muuta tilanne, tajusin että se mies tässä häviää, kun ei halua olla lapsensa elämässä. Paljosta olen joutunut luopumaan jäätyäni lapsen kanssa kahden ja monet asiat ovat hankalampia, mutta ei elämä ole tähän loppunut ja todella paljon olen myös saanut lapseltani sellaista mitä en muuten olisi kokenut. Voimia, tsemppiä, jaksamista ja aurinkoa kaikille jotka hoitavat lapsensa ilman sitä toista vanhempaa.
hänen puhua pojalleen järkeä päähän?
Mies on aikuinen ja ei kai voi olettaa, että aikuinen mies tekee niin kuin äiti haluaa.
Tämän mukaanhan se menisi niin, että jos nainen haluaa erota, mies ottaa yhteyttä naisen isään ja isä toruu tyttöään, etteä ei nyt saa erota ja palaa kotiin miehesi luo. Ja tyttö tekisi kiltisti ja palaisi miehensä luo.
Eli jättäkää parisuhteistanne nuo vanhemmat pois. Vai olisitteko onnellisia jos mies jäisi teidän luokse siksi, että hänen äitinsä on käskenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos miehen tunne-elämä on jostain syystä (lapsuus jne) yksivuotiaan tasolla, ei siinä isäksi kykene.
Miehethän jo biologiaan ja evoluutioon nojaten ovat pelkkiä siittäjiä. Mies haluaa mahdollisimman paljon jälkeläisiä.
Ihmiskunnan alussa ja vieläkin joissakin kulttuureissa nainen hoitaa jälkikasvun. Kylän ja yhteisön avulla.
Länsimaissa yh-äiti on sitten aivan yksin, jos sukua tms ei ole.
Mies on sanonut minulle, että saan yksinhuoltajuuden ja lapsen "kokonaan itselleni". Samalla hän väittää, että " vien häneltä lapsen". Puhuu siis älyttömiä, sillä enhän minä tätä eroa halua, alan vain olla epätoivoinen, kun mies puhuu koko ajan lähtemisestä, eikä laita tikkua ristiin perheensä eteen. Olen alkanut epäillä, että hänellä on tunne-elämässä jotain vikana, ehkä psykopaatti ?
Miehen äidille olen kyllä puhunut jo monesti, mutta äiti suhtautuu kummasti, vähättelee ja välttelee ! Naureskeleekin, että poika nyt vain on semmoinen, ja onkohan pahalla tuulella, tms...
En haluasi, että lapseni olisi isätön, sillä tulevaisuus pelottaa. Mutta mies ei ole halukas sopimaan mitään mistään huoltajuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteydenotot miehen vanhempiin ei auta mitään.
Jos vanhemmat ovat itsekin puuttellisella järjellä sekä ymmärryksellä varustettuja, tai kasvattaneet itse persoonallisuudeltaan rikkinäisinä rikkinäisen pojan, ei anoppilasta heru mitään tukea!
kun he ovat aikuisia. Selvittäkööt itse sotkunsa. Olisin kyllä ihmeissäni jos tyttöni mies tai poikani vaimo tulisi komentamaan, että minun pitää sekaantua heidän perhe-elämäänsä ja kieltää lapsiani eroamasta.
Samoin olisin ollut hyvin närkästynyt jos omani tai miehen vanhemmat olisivat sekaantuneet meidän parisuhteeseen.
Aikuiset ihmiset hoitavat suhteensa itse, eivätkä vaadi vanhempia sekaantumaan siihen.
Yhteydenotot miehen vanhempiin ei auta mitään. Jos vanhemmat ovat itsekin puuttellisella järjellä sekä ymmärryksellä varustettuja, tai kasvattaneet itse persoonallisuudeltaan rikkinäisinä rikkinäisen pojan, ei anoppilasta heru mitään tukea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joiden mielestä on ihan ok vaan häippästä, kun perhe-elämä ei enää kiinnosta ja haluaa omaa vapautta.
Onko heidän mielestään ok, jos äiti päättää samoin?
Piuhat pitäisi laittaa poikki samantien tuollaisilta narsisteilta.
kun he ovat aikuisia. Selvittäkööt itse sotkunsa. Olisin kyllä ihmeissäni jos tyttöni mies tai poikani vaimo tulisi komentamaan, että minun pitää sekaantua heidän perhe-elämäänsä ja kieltää lapsiani eroamasta. Samoin olisin ollut hyvin närkästynyt jos omani tai miehen vanhemmat olisivat sekaantuneet meidän parisuhteeseen. Aikuiset ihmiset hoitavat suhteensa itse, eivätkä vaadi vanhempia sekaantumaan siihen.
Yhteydenotot miehen vanhempiin ei auta mitään. Jos vanhemmat ovat itsekin puuttellisella järjellä sekä ymmärryksellä varustettuja, tai kasvattaneet itse persoonallisuudeltaan rikkinäisinä rikkinäisen pojan, ei anoppilasta heru mitään tukea!
Pientäpä tässä olisi tuo parisuhdeasia. Eroja nyt on ja se olisi parin oma asia. Tärkein olisi tuo lapsenlapsen kohtalo. Tuntui, että se lapsen kohtalo tuota ap:täkin häiritsi enemmän. Erikoisia kommentteja kyllä tuon ap:n anopilta myyös, ei oikein hänkään tajua sitä tärkeintä ehkä. Tosin tässähän on muutama lause vaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on kokemusta, kun miehen 25-vuotiaan tyttären avopuoliso soitti yhdeltätoista illalla kertoakseen, että eroavat ja tytöllä on uusi mies. Hmm... Kun mies sulki puhelimen, me noustiin ylös ja korkattiin pieni kuohari! Oli sen verran juhlimisen aihetta. Tiedettiin, ettei uusi mies ainakaan huonompi voi olla. Tyttöraasu vältteli meitä pari päivää, kunnes soitin ja kyselin uudesta miehestä ja tarjouduttiin auttamaan muuttokuvioissa.:)
kun he ovat aikuisia. Selvittäkööt itse sotkunsa. Olisin kyllä ihmeissäni jos tyttöni mies tai poikani vaimo tulisi komentamaan, että minun pitää sekaantua heidän perhe-elämäänsä ja kieltää lapsiani eroamasta. Samoin olisin ollut hyvin närkästynyt jos omani tai miehen vanhemmat olisivat sekaantuneet meidän parisuhteeseen. Aikuiset ihmiset hoitavat suhteensa itse, eivätkä vaadi vanhempia sekaantumaan siihen.
Jos oma poikasi olisi totaalisesti hylkäämässä lapsensa, olisitko vain "aikuiset hoitakoot asiansa"? Oletpa tunne-älyltäsi vajaa!!
Eri asia on kahden aikuisen ero. Ne kaksi aikuista sopivat aikuismaisesti lapsiensa hoitamisesta ja huolehtivat heistä. Siinä ei ole kenelläkään nokan koputtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun myöntää että isä on vain tavallinen itsekäs pikku paskiainen. Ei siis mikään miehinen mies!!
Vasta aikuisena ymmärsin kun omalla isälläni oli avioton poika jonka näin muutaman kerran -tosi surullinen! Mahtoi olla pojasta mukavaa kun asui isänsä kanssa melkein samassa kylässä!
Itse olisin ilomielin antanut isäni poikansa luokse tai minne vain jos olisin pystynyt.
Tarkoitan tällä sitä ettei kannata alkaa ihannoimaan puuttuvasta vanhemmasta jotain kaunista!!
Ja sinulle ap. nyt taistoon! Napakoidu ja lue lakia ukollesi. Älä päästä kuin koiraa veräjästä! Tuli vaan mieleen et on sillä sittenkin uusi...?
Yritä jaksaa pitää pikkuisesta ja itsestäsi hyvä huoli. Se on niin palkitsevaa aikaa myöten:)
Toki lapsella on oikeuksia, mutta naisen ei tarvitse pysyä vastahakoisen miehen kanssa väkisin, jotta lapsen oikeudet voivat toteutua. Miehessä sitä paitsi on selvästi jotakin vikaa. Itse olen kasvanut niin sanotussa ehjässä perheessä, mutta koko muistamani lapsuuden ja nuoruuden ajan toivoin vanhempieni eroa ja sitä, ettei minun tarvitsisi olla tekemisissä isäni kanssa.