Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nostetaan ujouden arvostusta!!!!
08.05.2011 |
Olen opettaja ja pitkän urani aikana olen saanut seurata miten ujoista lapsista kasvaa koulutettuja, ystävällisiä, empaattisia, kunnon kansalaisia. (jokunen poikkeus toki aina mahtuu mukaan) Samaa ei voi sanoa öykkäri lapsista. He ovat saaneet kasvaa kotona ilman rajoja, heiltä ei vaadita kunnon tapoja (ja sisäsyntyisesti niitä ei heillä ole). Nämä lapset ovat ilkeitä, itsekkäitä, kyynärpäätaktiikalla eteneviä narsisteja.
Ujoudelle pitää saada positiivinen kaiku, josta lapsi saa olla ylpeä. Näin ujo lapsi saa rauhassa tulla kuorestaan ja antaa parastaan maailmalle. Sillä sitä heillä on paljon. T: lapseton ope
Kommentit (43)
Kun ujous vähän iän myötä väistyy, sen takaa paljastuu ihana persoona!
t. toinen ope ja ujon lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja silti ollut aina pkssa suosittu kaveri. Aina ovat hoitajat kehuneet että pojalla on taito kuunnella, ottaa huomioon ja on myös empaattinen. olen hänestä ylpeä! Ikävä sanoa mutta on ihan totta että useammin ne kovin huomionkipeät suupaltit ovat just näitä empatiakyvyttömiä räyhähenkiä...
En ole sitä mieltä että ujo olisi jollain lailla parempi, enkä missään tapauksessa halua nostaa ujoutta ominaisuutena reippauden yli. Reippaus on hyväksi, ilman reippautta ei maailma pyörisi. Reippaus on täysin eri asia kuin öykkäriys. Vastakkainasettelu ujous-öykkäriys on vastenmielisella tavalla asenteellinen, ja vasatustan sitä.
Se ei kuitenkaan tarkoita että mielestäni ujous olisi jotain mitä toisesta lapsesta pitäisi kitkeä. Ujous ei ole vika, se on ominaisuus. Ujo lapseni on hellä ja empaattinen, huumorintajuinen ja älykäs. Hänellä on hidas ja varovainen temperamentti sosiaalisissa tilanteissa, eikä sitä ole tarvetta muuttaa. Kun hän saa ottaa aikansa ja tunnustella tilannetta rauhassa, sosiaalisuus onnistuu ihan siinä missä rohkeammallakin sisaruksella.
He ovat kivoja, empaattisia, hyväkäytöksiä kavereita. He tarvitsevat vain vähän enemmän aikaa sopeutua. Ujous on lahja!
Ujokin voi olla reipas. Hän lämpenee vain asioille hitaammin. Olen vain huolissani siitä, että ujoja monesti mollataan ja jopa hävetään. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujous mielletään nykyään negatiiviseksi piirteeksi mistä tulisi päästä eroon sen olen todennut nyt kun mun ujo poikani on eskarissa. Siellä eskaritäti on itse sellainen ns hössö joka on koko ajan äänessä eikä tajua ollenkaan ujoutta ja on sen moneen kertaan lapselleni ilmaissut. On käyty monet keskustelut siitä miten mun ujo poikani "ei pärjää koulussa kun ei uskalla viittailla eikä avata suutaan". Syksyllä sanoin opelle että oman lapseni tunnen ja tiedän että poika vaatii vain aikaa lämmetäkseen ja kas....
nyt on koko porukan rohkeimpia lapsia, viittaa ja osallistuu. Ope on joutunut perumaan puheensa ja jopa pyytämään anteeksi ennakkoluulojaan. Onneksi pidimme oman päämme ei taivuttu open ajatukseen ettei poika ole vielä ujoutensa takia koulukypsä. Minusta vaan pöyristyttävä ajatuskin että ujo lapsi ei pärjäisi koulussa :D mainittakoon vielä että pojalla aina ollut kavereita mutta ujostellut lähinnä aikuisia. UJOUS TODELLAKIN TARVII ARVOSTUSTA ETTÄ PÄÄÄSTÄIS NÄISTÄ HÖLMÖISTÄ ASENTEISTA EROON.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä joo, kyllä munkin ujokkini on reipas sitten kun saa rauhassa valmistella.
Mutta edelleen musta tuntuu kuin tässä nyt hyväksyttäisiin vain yhdenlaista persoonaa, koska tietenkin ujo on opettajille helpompi ja siksi mieluisampi temperamentti kuin ulospäinsuuntautuva ja spontaani.
Kautta aikojen koululaitos on suosinut ujoja, hiljaisia lapsia, koska ne ovat helppoja.
Monesti öykkärikäytöstä mielletään reippaudeksi. Ujokin voi olla reipas. Hän lämpenee vain asioille hitaammin. Olen vain huolissani siitä, että ujoja monesti mollataan ja jopa hävetään. AP
koska e?vat vastaa kun kysystaan jne. Rauhall?suus on er?a as?a ku?n olla tupp?suu. Om?sta sos?aal?s?sta laps?stan? olen todella ylpea, ?tse ol?n todella ujo lapsena ja kars?n s??ta paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka muuten on sanonut ettei ujo lapsi vastaa? ainakin mun ujo lapseni on vastannut mutta saattanut vastata hiljaa tai ei vaan ole uskaltanut katsoa kysyjää silmiin enkä tajua miten tää olis paha ominaisuus. En muutenkaan pidä aikuisesta joka heti tulee tenttaamaan lapsia itse ainakin annan aina lapsen tutustua minuun ennen kuin menen kyselemään...inhoan sitä ajatusta että lapsen pitäisi olla tilanteessa kuin tilanteessa rohkea ja reipas (mitä se sit onkaan) aina valmis olemaan äänessä. MIKSI PITÄISI?
Sinä olet se aikuinen joka voit antaa ujon lapsen ihan rauhassa tottua, tutustua ja lämmetä ennen kuin menet kyselemään. Opettele myös ottamaan lapsi lapsena äläkä ota lapsellisen henkilökohtaisesti jos lapsi ei uskalla sulle puhua...ole aikuinen! Sun asemasi on ihan eri kuin sen lapsen oli hän sitten ujo tai ei. Lapsen minäkuva ja ote tästä maailmasa vielä aivan erilainen kuin sinulla aikuisena ja sinulla on siis etulyönmtiasema kaikessa lapseen nähden! Sinulla on itsevarmuus, kyky pyolustautua mitä lapsella ei ole aikuista vastaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja monellako ujouden puolesta puhuvalla on itsellä ujo mies? Onko esim AP:llä??
sillä joo, kyllä munkin ujokkini on reipas sitten kun saa rauhassa valmistella.
Mutta edelleen musta tuntuu kuin tässä nyt hyväksyttäisiin vain yhdenlaista persoonaa, koska tietenkin ujo on opettajille helpompi ja siksi mieluisampi temperamentti kuin ulospäinsuuntautuva ja spontaani.
Kautta aikojen koululaitos on suosinut ujoja, hiljaisia lapsia, koska ne ovat helppoja.
Monesti öykkärikäytöstä mielletään reippaudeksi. Ujokin voi olla reipas. Hän lämpenee vain asioille hitaammin. Olen vain huolissani siitä, että ujoja monesti mollataan ja jopa hävetään. AP
Koulussa suurin osa opeista suosii ns. reippaita ja hyvinkäyttäytyviä lapsia, sellaisia avoimia ja mukavia. Toki heistä saakin pitää, mutta he saavat helposti opettajan huomion ja ihailun.
Ujoja voidaan tietysti pitää helppoina, mutta myös epäaktiivisina ja tylsinä. He voivat esim. saada huonoja arvosanoja siksi, että eivät ole tarpeeksi "tuntiaktiivisia", vaikka osaisivat paljon.
t. ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen ollut pienestä pitäen todella ujo ja herkkä (nyt olen yli 20 v.). Koulussa jäin aina muiden varjoon, opettajat arvostivat paljon enemmän niitä kovaäänisiä ja ei-ujoja persoonia... Nyt aikuisiällä mua yritetään edelleen muuttaa, mutta kun en voi luonteelleni mitään. :(
edelleen ollaan molemmat vieraassa seurassa vähän varautuneita eikä ole kyllä mitenkään haitannut menoa :D päinvastoin koetaan että ollaan suositumpia kuin sellainen joka ei muuta tee kuin on vain äänessä ja hölisee itsestään koko ajan. Kuuntelemisen taito on jalo taito ja väitän että ujompi tekee sen usein paremmin. Minusta on asennevammaista väittää että ujous olisi negatiivinen piirre. Miksi olisi?
samasta muotista eli esim niitä kovasti esille olevia? aika paljon saatais kilpahuutaa jotta saatais äänemme kuuluviin. Aika tylsää olisi jos kaikki olisivat samanlaisia persoonia...
Itse olen lapsesta asti ollut ujo ja siitä kiusattiin koulussakin. En vaan voinut mitään luonteelleni. Myös nyt huomaan työelämässä että meitä ujoja ei pidetä yhtä hyvinä työntekijöinä kuin puheliaampia.
Myös nyt huomaan työelämässä että meitä ujoja ei pidetä yhtä hyvinä työntekijöinä kuin puheliaampia.
Tuo onkin yksi suurimmista syistä, miksei mulla ole työpaikkaa. Aina sanotaan että "Kyllä sä taidat olla vähän liian ujo ja rauhallinen tähän työhön." Pitäisi kuulemma enemmän jutella työtoverien kanssa... Teen työni kyllä hyvin ja olen ahkera, mutta tuo juttelu on kompastuskivi.
T. 18
Ehkä lapsena ujo, en tiedä? Joku tuotakin kysyi. Tietenkin reippaus ja sosiaalisuus ovat myönteisiä piirteitä, mutta haluaisinkin nostaa ujojen arvostusta, koska minusta se ei ole negatiivinen asia!! Nyky- yhteiskunnassa on vaan niin kovat arvot ja kiire, ettei ole aikaa antaa ujoille tilaisuutta "näyttää kynsiään". AP
Alue: Aihe vapaa
huoh