Minua ei muistettu mitenkään ensimmäisenä äitienpäivänä

Ei sun tarvitse mieltäsi pahoittaa vaikkei miehesi haluakaan lähteä kaikkeen diipidaapaan mukaan.

Äitien- ja isienpäivät ovat kivoja perheen yhteisiä päiviä jolloin ollaan iloisia toisistamme. Ei meidän perheessä ainakaan tuhlattu yhtään ylimääräistä senttiä mainosmiesten tileille. Itse tehdyt kortit ja kakku, tarpeet löytyvät kermaa lukuunottamatta kaapista aina.

Eriasia on jos itse teet kaikesta niin kaupallista.

Perheen yhteiseen kivaan ei tarvita mitään erillisiä määrättyjä päiviä. Tuollainen pakkojuhliminen on vain mainosmiesten keksintöä eikä sillä ole mitään muuta sanomaa.

Kakkua voi syödä silloin kuin itse haluaa, minä en ainkaan halua että joku muu sanoo milloin mun pitää juhlia.

mulla on synttärit 23.12 ja seurustelin pari vuotta yhden ihanan miehen kanssa.

Me kun tavattiin, oli hänen syntymäpäivä jo mennyt, ennen joulua jotenkin odotin = ei mitään. Mä kuitenkin sain kortteja, vanhemmiltani paketin ja kyllähän nyt siinä vaiheessa pitää tietää toisen synttäri. Joululahjan sain ja joulun jälkeen ( tätä päässäni 1000 krt kelattuani ) kysyin ja hän sanoi on ihan hölmöä viettää synttäreitä ja sitten joulua. Kysyin mitä sitten huhtikuussa sun synttäreillä, on kuulemma eri asia.Yritin selittää etten mä ole valinnut syntymäpäivää, jos mun synttäreitä ei vietetä, sitten ei sunkaan.

Tuli miehen synttärit ja ei mitään. En tehnyt kakkua, en onnitellut, en mitään. Hänen vanhempansa tulivat kylään ja hän oikein erikseen mainitsi etten minä ollut mitään tehnyt, johon puolustelin joo kun sun mielestä synttärit ovat tyhmiä, kun mäkään en joulukuussa saanut mitään.

Jos olis silloin jouluna ollut edes vähän katumisen merkkejä, mutta ei mitään.

Kysyin äitienpäivän aikoihin mitä jos me saadaan joskus lapsia miten meillä juhlitaan äitienpäivää ja sain saman vastauksen mä en ole hänen äitinsä. No, kysyinpä isänpäivän aikoihin ja silloin selitettiin aamiainen sänkyy, prätkälehtitilaus jne jne. Ennen joulua oltiin jo erottu.

Järjestä "kostoksi" ihana isänpäivä-aamiainen, voi ottaa sitten ensi vuonna mallia...

Olen samaa mieltä, että sen toisen vanhemman kuuluu ohjata lapsia tällaisissa muistamisasioissa. Aika monta vuotta menee muuten lapsen syntymän jälkeen, että lapsi itse alkaa aktiivisesti vanhempiaan muistamaan.

siis en ole ap, mutta sama homma. Lapsi oli vatsassa kun oli isänpäivä ja mä ihan tein kakun ja ostin pienen vauva-aiheisen lahjan. Äitienpäivä kun tuli, mies ei tehnyt mitään, sanoi sama homma markkinamiesten keksimä. Mä oikeesti suutuin tosi paljon ja nyt meillä muistetaan kumpaakin. Lahjat ovat kaikkina näinä vuosina maksaneet yhteensä alle 50 euroa, eli rahaa ei ole mennyt mutta ollaan päivää nostettu arjen yläpuolelle, mikä musta on se juttu.

Ap.lle sanoisin kouluta miehesi. Sano että olet tosi loukkaantunut ja vaikka et ole miehesi isä kyllä nämä tavat pitää kotona oppia ja haluat että miehesi muistaa sinua jotenkin.

mun mielestä näissä ketjuissa on ihan käsittämätöntä, että pariskunnat eivät sovi juhlapäivien viettotavoista etukäteen.



Sama pettymys on aina olkoon kyseessä äitienpäivä, synttärit tai joulu.



On ihan selvää, että kahdella ihmisellä on eri tavat ja odotukset.



Parisuhteen eteen kuuluu tehdä töitä ja yksi työnteon muoto on, että rakentaa sitä perheen yhteistä perinnettä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.



Nyt tuntuu, että monet hoitavat parisuhdettaan lähinnä telepatialla ja mököttämällä. Joku tuolla ehdotti jo kostamista. Mitä hyvää näistä seuraa?

Kyllä sitä nyt pitää oman lapsen äitiä onitella äitienpäivänä. Tosi kurjaa tuollainen!

että äitienpäivää on alettu viettää Yhdysvalloissa jo 1900-luvun alkuvuosina ja Suomessakin jo 1918, eli ihan mistään mainosmiesten keksimästä huuhaasta ei liene kysymys?

teki varmaan parhaimman eli makasi kauheessa kankkusessa ja tästä en olisi hänen mielestään saanut suuttua. Minä en odotan mitään sen kummempaa mutta olisihan se kiva että edes kerran vuodessa saisi unohtaa kotihommat tai joku keittäisi aamulla kahvin,mutta ei niin ei:( mutta poikani kyllä pelasti mun päivän kun oli tehnyt kortin ja pienen lahjan ja sanoi että äiti minä kyllä rakastan sua paljon:)) siinä kyllä tirahti itku kun se tuli niin sydämestä

Sain todellakin sellaiset huutopotkuraivarit varmaankin jossain hormonihuuruissani etten koskaan. Melkein hävettää jälkeenpäin. No mutta auttoihan tuo. Nykyään mies hoitaa päivät mallikkaasti aamupalan tehden, kukan tuoden ja lapset tuovat omat ihanat värkkäilynsä. Yleensä on vielä joku hyvä ravintola varattuna illalle.



Minäkin olin joskus sanonut, että ei minulle ole omien synttäreitten tms. päivien vietto tärkeää, eikä edelleenkään ole. Mutta jostain syystä äitienpäivä tekee poikkeuksen minulle. Koska maailman tärkein roorlini on olla äiti.