Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
taaskaan lastani ei kutsuttu synttäreille
07.05.2011 |
Meillä on tiivis äiti-lapsi yhteisö asuinalueellani. Lapset ovat suunnilleen samanikäisiä. Yhdellä lapsella oli tänään synttärit, mutta meitä ei taaskaan kutsuttu.Harmittaa ja surettaa lapseni puolesta.Hän jäi taas ulkopuolelle. Mitä ihmettä selitän lapselleni, kun hän maanantaina pk:ssa kuulee "Villen" synttäreistä. Kyllä päiväkoti-ikäiset lapsetkin jo osaavat kiusata ja syrjiä. Olemme ihan tavis suomall. perhe.
Kommentit (68)
Ap vastaa: Lapseni on alueemme lapsiyhteisössä todellakin ainoa, jota ei kutsuttu. Hän on hiljainen ja ujo sellainen sivusta tarkkailija.
Jospa sinä reippaana ihmisenä kysyisit, että miksi ei kutsuta.
Totuus on aikuistenkin juhlissa, että sellaista hiljaista sivustakatsojaa ei toivota juhliin. Vaikka kutsu tulee, niin silti ihmetellään, että miten se tuokin kehtaa tulla tänne pilaamaan toisten juhlia. Aika rattoisaa oli niissäkin juhlissa, joissa meitä sattui useampi samaan pöytään, eikä ensimmäistäkään seuranpitäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi syntynyt loppuvuodesta... Eli jos sillä periaattella mennään, että vain ne kutsutaan, joiden synttäreillä oltu, niin lapseni ei tule saamaan sitten kutsuja, koska itse syntynyt loppuvuodesta... Olisiko pitänyt ajoittaa lapsen syntymä tammikuuhun?! Luoja, mitä logiikkaa jotkut täällä käyttävät!
Mun lapsi syntynyt loppuvuodesta... Eli jos sillä periaattella mennään, että vain ne kutsutaan, joiden synttäreillä oltu, niin lapseni ei tule saamaan sitten kutsuja, koska itse syntynyt loppuvuodesta... Olisiko pitänyt ajoittaa lapsen syntymä tammikuuhun?! Luoja, mitä logiikkaa jotkut täällä käyttävät!
Eikö kyse ollut päiväkoti-ikäisistä? Ainakin meidän päikyssä eri-ikäisiä lapsia kutsutaan ristiin rastiin toistensa synttäreille. Ryhmissä kun on lapsia 3-5v ja 5-7v. Kavereina on monenikäisiä lapsia.
Ehkä koulussa sitten eri, että kaverit ovat enemmän vain sitä omaa vuosikertaa. Mutta siltikin, kyllä sitä muistellaan, kenen synttäreillä viime vuonna käytiin. Kyllä tämä on joka tapauksessa vuorovaikutteista.
Minä ymmärrän kyllä, että se raja on aina vedettävä johonkin kohtaan. Kaikkia ei voi kutsua.
seinänaapurina olo on automaattinen syy kutsua synttäreille.
Meillä kutsuttiin viimeeksikin päiväkodista 5 kaveria (ne joiden kanssa eniten leikitään), pihasta 3 lasta (joiden kanssa eniten leikitään) ja harrastuksesta yksi kaveri (se paras harrastuskaveri). Seinänaapurin sinänsä kivat lapset jäivät nyt kutsumatta, koko maailmaa kun ei voi kutsua enkä ole tajunnutkaan että seinänaapurit pitäisi automaattisesti synttäreille pyytää!
Itse emmme koskaan laske ja mieti että kenellä oli milloinkin synttärit ja saiko lapsemme kusun vaiko ei. Joku kutsuu joka vuosi, joku joinain vuosina ja joku ei koskaan, ja asiasta on turha alkaa tekemään liian suurta itkun aihetta.
ps meillä oli vuonna x sama juttu- olimme seinänaapuri ja
ja 2 lastamme jäivät ilman kutsua- ihme touhua
joka pitää parantaa, vaiko yksi monista persoonallisuuden muodoista jota ei tule alkaa muuttamaan?
Ujon lapsen vanhemmat itse opettakoon lapsistaan rohkeampia, jos se on piirre josta eroon pääsemisessä pitää rohkaista. Jos se ei ole haitallinen piirre, niin sitten sen takia ei varmaan tarvitse säälipisteitä kerätä ja säälikutsuja synttäreille anella? Vaiko? Rohkeat lapsetkin jäävät ilman kutsuja aika ajoin, miksi ujo lapsi ei saisi jäädä?
Aina selitetään, että ujous ei ole vika vaan hyvä luonteenpiirre siinä missä muutkin. Miksi ujoja lapsia sitten pitää tukea jotenkin erityisesti? Eikö ujon lapsen huomioimista ole juuri se, että annetaan hänen olla rauhassa ujo, ei yritetä väkisin sosiaalistaa ja viedä häntä mukaan rientoihin joissa hän kokee olonsa tukalaksi vaan hyväksytään ujo lapsi ujona omana itsenään?
Synttärit ovat lapsen oma päivä, tärkeä päivä. Lapsi saa kutsua synttäreilleen ne tärkeimmät ja parhaimmat kamut, jotka juttelee mukavia, hassuttelee, leikkii kivasti, vitsailee, joiden kanssa on tosi kivaa. Ei synttäreiden kuulu olla mikään ujon lapsen terapiaryhmä.
Oma kaikkea muuta kuin ujo lapseni kutsui synttäreilleen reippaita lapsia, ja yhden ujon. Tämä ujo poika on hänen hyvä päiväkotikaverinsa ja lapselleni oikein rakas. Heidän leikkinsä ovat sellaisia että ujo sanoo yhden sannan tunnissa, ja lapseni puhuu muuten, mutta hyvin he toisiaan ymmärtävät ja tulevat toimeen. Ujo saisi suunvuoron, mutta ei useinkaan halua puhua.
Naapurin ujoa poikaa ei kutsuttu, koska hän ei yksinkertaisesti vaan ole lapselleni tärkeä kaveri. Lapseni ei juurikaan leiki hänen kanssaan, tuskin huomaa hänen läsnäoloaan pihassa kun toinen ei ota mitään kontaktia ja pakenee piiloon jos hänelle puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on se, että tämä tyttö ei suostu mihinkään isomman ryhmän leikkeihin, mm. hippaan, piilosleikkiin tmv. Jos mennään rosvoa ja poliisia isommalla porukalla ja tämä arka tyttö joutuu "vankilaan" alkaa itkeä tihertää niin että toiset joutuvat hoivaamaan kun Piialle tuli taas paha mieli.
Hän ei tuo leikkiin mitään "omaa". Kulkee lähinnä jonkun perässä. Istuu lähinnä hiekkalaatikossa 1-2-vuotiaiden kanssa, jotka eivät vielä edes puhu. Juttelee sitten näiden pikkulasten äitien kanssa.
Niin, miksiköhän ei ole kovin suosittu kaveri? Kuka tuonikäinen oikeasti jaksaa paapoa ja hoivata jotain jolta ei saa kunnolla mitään vastakaikua. Ja mikään leikki ei suju kun kapsahdetaan isän kaulaan itkemään vähän väliä.
Tämä tyttö alkaa itkeä mitä omituisimmista asioista. Esim. nyyhkyttää yksin jossain pusikossa jos toiset lapset lähtevät juoksemaan, tai juoksevat kaupasta palaavan äitinsä luo jne.
En usko että hänen sosiaaliset taitonsa ovat mitenkään ikäisellään tasolla. Ei tuo minusta ihan normaalia ujoutta ole. Ei millään pahalla mutta..
Hänellä on 1-vuotias pikkusisko jonka kanssa pääosin on.
Isä koko ajan hoivaa ja hyssyttää. Ottaa syliin ja paapoo jos pikkuisenkaan kaatuu. Kun muut tuon ikäiset toteaa että oho, kompastuin ja jatkavat matkaa. Tämä vollaa isän sylissä puoli tuntia. Isä kulkee koko ajan perässä ettei vaan nyt kukaan sano Piialle mitään ikävää jne. Lasta tavallaan estetään oppimasta ja elämästä. Sosiaaliset taidot ei kehity liialla hyysäämisellä.
t. 18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään tän kans,huomenna ton. 3 viikkoa taitaa olla maksimiaika jonka viihtyvät yhden kaverin seurassa. Sitten pitää jo vaihtaa kun naama kyllästyttää. Nykyaikaa??
23, minun lapsellani sama tilanne. On vain vähän vaikeaa olla kenenkään paras kaveri, kun toiset vaihtavat ystävää jatkuvasti.
vaihtaa leikkikaveria koko ajan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellainen maalaisjärki, että lapsen kuuluu kokea pieniä pettymyksiä, myös sosiaalisessa kanssakäymisessä- ja vanhemman kuuluu auttaa häntä niistä selviämiseen. Nykyään vanhemmat itse vetää herneen nenään täysillä ja meuhkaa ja vaatii että maailma muuttuu sellaiseksi kun se heidän milelestään heidän lapsella pitäis olla ja hyvät kaverit on niitä jotka on samaa mieltä ja tekee just niinkuin heidän mussukka sanoo. OIkeesti, niitä pettymyksiä tulee ja aikuisen kuuluu lapsen kanssa käsitellä se asia, jolloin lapsi oppii että on ihan ok sekin ettei kaikki mene aina viimeisen päälle miten haluaisi. Onko niin ettei ihmiset osaa enää käsitellä omia pettymyksiään ja siksi niitä ei kestetä lapsenkaan kohdalla?? Lapset ymmärtävät hyvin ja tyyntyvät kyllä kun aikuinen on tukena ja ilmaisee että ei ole niin vaarallista se yksi syntymäpäivä tai mikä tahansa muu juttu. Niinhän se aikuisenakin menee. Ja yksi juttu; ystäiä ei voi ostaa- ei aikuisena eikä lapsena. Se rakentuvat vuorovaikutuksen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyytää poikaa uudelleen ja kertoa vanhemmille, että viimeksi ujosteli, että voisiko nyt toinen vanhemmista jäädä paikalle.
Eikö aikuinen ihminen tajua, että tällaista pikku poikaa tulee rohakaista, sanoa mennäänkö yhdessä, tule sinäkin. Kiva kun sinäkin "Pekka" pääsit..
Eivätkö aikuiset ihmiset todella tajua, kuinka suuren palveluksen tekevät näille ujoille kun kannustavat näitä mukaan.
T: Ei ujojen poikien äiti, mutta tilannetajuinen.
Siinä sivussa juoksin antamaan mehua muille, leikittämään heitä, ja taas ujopiimää rohkaisemaan, houkuttelemaan mukaan, puhumaan ystävällisesti jne mutta hän ei edes tullut eteistä pidemmälle. En todellakaan tajua mitä muuta vielä olisin voinut tehdä! Poika selvästi kärsi tilanteesta eikä nauttinut synttäreistä kuten olisi tarkoitus. Syvästi ihmettelen pojan vanhempia jotka eivät jääneet paikalle vaikka siihen oli tilaisuus, vaan jättivät lapsensa yksin. Jäi pari synttärileikkiäkin välistä kun en rohjennut jättää tätä tapausta yksin eteiseen!
pitäisi kutsua sun kakarasi omille syndeilleen, jos ei halua??????????????? Ne on SEN LAPSEN SYNTTÄRIT, ei sinun lapsesi. Kaikki kutsukoon kenet haluaa omalle juhlapäivälleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun toisten ihmisten huomioon ottaminen on hieno taito, jonka voisi opettaa omille lapsilleen mikäli itse sellaisen taidon omaisi. Ettei aina oltaisi vain minä minä minä.
Ja kyseisen esimerkin kaltaisessa tapauksessa naapuruston äidit saattaisivat tehdä tälle lapselle suuren palveluksen huomioimalla hänen ujoutensa ja kutsumalla hänet siitä huolimatta mukaan synttäreille.
pitäisi kutsua sun kakarasi omille syndeilleen, jos ei halua??????????????? Ne on SEN LAPSEN SYNTTÄRIT, ei sinun lapsesi. Kaikki kutsukoon kenet haluaa omalle juhlapäivälleen!
olet sen verran pinallinen tyyppi.
pitäisi kutsua sun kakarasi omille syndeilleen, jos ei halua??????????????? Ne on SEN LAPSEN SYNTTÄRIT, ei sinun lapsesi. Kaikki kutsukoon kenet haluaa omalle juhlapäivälleen!
Onko teillä vietetty kaverisynttäreitä? ketä kutsuitte? ellette te kutsuneet ketään, niin ei tosiaan tule helposti kutsuja.
ap- tosi ystävät eivät teen noin- anna potut pottuina, kun teillä on lapsen synttärit-
eli älä kutsu niiden lapsia- jotka unohtivat kutsua teidätn lapsenne
ja selitä lapselle jotenkin kaunokielelleä ettei hänelle tule ulkopuolinen ja hyljeksitty tunne
Alue: Aihe vapaa
moni asia. Jos vanhempi on noin mustavalkoinen (joko ujon puolesta tai vastaan) niin onko ihme, ettei muut pidä sitten lapsestakaan, mustavalkoinen ajattelu kun tuppaa olemaan "periytyvää". Ilmeisesti et itse kykene erottamaan välimaastoja, etsimään ongelmaa ja ratkomaan sitä.
Jos lapsesi ujous on ok-tasolla ja pidät siitä, miksi yrität poistaa sitä rohkaisemalla häntä? Miksi yrität pakottaa hänet rohkeammaksi? Miksi et vain anna olla, kun eikös se ole hänen luonteenpiirteensä, mitä mainostat? Miksi yrität muuttaa häntä, jos pidät hänen luonteenpiirteestään ja se on ok? Ristiriitaista, ettenkö sanoisi...
Itse en ole ollut puolesta enkä vastaan vaikka niin väitätkin (jotkut katsos pyrkivät löytämään ongelman ja ratkaisemaan sen). Kaikki ääripäät kuormittavat muita, mutta tätähän sinä et selvästikään ymmärrä. Et myöskään ymmärrä sitä, että ujoutta on montaa erilaista. On sitä ääripäätä ja sitten sitä ns. normaalia. Ääripää kuormittaa ystäväpiiriä todella paljon, kuten myös lasta itseäänkin. Normaali ujous taas ei kuormita ketään eikä estä ystävyyssuhteita. Ne syntyvät ajan kanssa itsestään.
Jos lapsi todella istuu eteisen nurkassa 2 tuntia niin hän kärsii siitä itse suunnattomasti. Siihen ei auta vieraan aikuisen kehottelut, pyytelyt, kannustukset tai mitkään muutkaan. Vain oma vanhempi ja aika. Jos tällaisen lapsen väkipakolla yrittää raahata muiden kanssa samaan pöytään, aiheuttaa oikeasti todella pahaa jälkeä (yhden äidin syyllistämisestä päätellen, muut olisivat näin tehneet). Muiden lasten ei myöskään tarvitse istua kaverina siellä eteisessä hiljaisuudessa. Eikä aikuisen.
En kyllä enää ihmettele, miksi lapset jättävätkin yhden pois. Tähän asti olen ollut tarkkana asian kanssa, ettei ole vain yhtä jätetty pois, mutta jos vanhemmat aina vain syyttävät muita eikä koskaan katso peiliin, taidan antaa lapselleni täysin vapaat kädet kutsua ketä kutsuu ja jättää pois kenet haluaa.