Miten pärjätä ihmisen kanssa, jolla jäänyt syvät arvet edellisestä parisuhteesta?

Voi olla, että aika ja suhteenne jatkuminen ja syventyminen auttaa parantamaan haavat. Tai sitten ei.

Kauanko mies oli sinkkuna ennen sinua? Kuulostaa, ettei ole parannellut itseään tarpeeksi tai sitten ei yksinkertaisesti osaa. Nuo ovat todella raskaita kumppaneita, jotka tuovat edellisen parisuhteen mukanaan uuteen. Terapiaan passittaisin ja jos ei mene niin ero, en jaksaisi itse yrittää korjata enää yhtäkään miestä. 

Ammattiapu voisi olla ihan paikoillaan. Ei siitä haittaakaan ole. Osoita, että sinä olet hyvä ja välittävä elämänkumppani. Sitä mies tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Kauanko mies oli sinkkuna ennen sinua? Kuulostaa, ettei ole parannellut itseään tarpeeksi tai sitten ei yksinkertaisesti osaa. Nuo ovat todella raskaita kumppaneita, jotka tuovat edellisen parisuhteen mukanaan uuteen. Terapiaan passittaisin ja jos ei mene niin ero, en jaksaisi itse yrittää korjata enää yhtäkään miestä. 

Olipas mukavasti sanottu.

Voi olla että tuon varovaisuuden jälkeen miehesi alkaa oirehtimaan sitten muulla tavoin ja alkaakin itse pimahtelemaan ja raivoamaan exäänsä emuloiden.

Ajan myötä varmaan (toivottavasti) oppii, ettei sinun kanssasi tarvitse pelätä.

Jos arvet on näkyvissä paikoissa, niitä voi ehostaa piiloon. Myös pukeutumisella voi peittää tiettyjä alueita. 

Sanot vaan, että turpa tukkoon, jos alkaa kyrsiä!

Vierailija kirjoitti:

Jos arvet on näkyvissä paikoissa, niitä voi ehostaa piiloon. Myös pukeutumisella voi peittää tiettyjä alueita. 

Niinpä. Pahinta olisi alkaa naureskella niille tyyliin meidän pikku arpinaama jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko mies oli sinkkuna ennen sinua? Kuulostaa, ettei ole parannellut itseään tarpeeksi tai sitten ei yksinkertaisesti osaa. Nuo ovat todella raskaita kumppaneita, jotka tuovat edellisen parisuhteen mukanaan uuteen. Terapiaan passittaisin ja jos ei mene niin ero, en jaksaisi itse yrittää korjata enää yhtäkään miestä. 

Olipas mukavasti sanottu.

Eipä se järin mukavaa ole kumppanille jos toinen ei ota vastuuta mielenterveysongelmiensa työstämisestä ja hae niihin apua. Puoliso ei voi olla terapeutti. -eri

Jos sulle kelpaa tuollainen b-sarjan luuseri, niin ok. Itsellä hieman laatutietoa. 

Rakasta miehesi ehjäksi! Miehen narsistinen käytös ja mt-ongelmat ovat exän aiheuttamia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko mies oli sinkkuna ennen sinua? Kuulostaa, ettei ole parannellut itseään tarpeeksi tai sitten ei yksinkertaisesti osaa. Nuo ovat todella raskaita kumppaneita, jotka tuovat edellisen parisuhteen mukanaan uuteen. Terapiaan passittaisin ja jos ei mene niin ero, en jaksaisi itse yrittää korjata enää yhtäkään miestä. 

Olipas mukavasti sanottu.

En minä yrittänyt olla mukava. Alkanut ketuttaa, kun keski-ikäisetkin miehet tulee parisuhteeseen traumoineen äidistä ja lapsuudesta ja ekasta tyttöystävästä ja miten joku kerttu oli ilkeä yläasteella jne jne. Ne kuuluu hoitaa pois eikä kantaa mukana aina seuraavan naisen ongelmaksi. 

Mies

99% todennäköisyydellä on jo lapsuudenkodistaan saanut pahoja traumoja, ei tasapainoiset ja arvonsa ymmärtävät edes siedä henkistä tai mitään muutakaan väkivaltaa parisuhteessa. 

Alkuvaiheessahan sitä pärjäämistä tai pärjäämättömyyttä on tarkoitus selvittää. Tosin kannattaa ottaa huomioon alun vieraskoreus, pitäisi pystyä näkemään "pinnan alle".

Minulla on tuollaisia arpia lapsuudestani, lähinnä äitisuhteesta.

Ihan vaan olemalla rento ja elämällä omaa elämääsi. Ei tarvitse takertua tuohon anteeksipyytelyyn millään tavalla, todeta vaan että "lol ei tarvitse pyytää anteeksi" ja mennä eteenpäin. Jos teet asiasta jonkun hirveän numeron niin sitten se draama vasta alkaakin

Toki on olemassa myös mahdollisuus, että mies on uhriutuja-väkivallankäyttäjä itse. Näitä muutamia kohdanneena, missä yksilö itse tötöilee ja käyttäytyy ala-arvoisesti, pettää lupauksia ja pettää muutenkin, mutta käyttää myös uhriutumista sujuvasti defenssinä ja jopa epäsuorana väkivallan välineenä kumppaniaan kohtaan. Tyyliin:

-> 1 herää aamulla ja menee aamiaiselle

2:lla nälkäkiukku ja vähän paha mieli, alkaa uhriutumaan ja haastamaan riitaa

-> 1 ei reagoi asiaan sen enempää vaan jatkaa omaa ohjelmaansa

2 menee valittamaan kavereilleen, terapeutilleen, ym. kuinka on nyt sitä ja sitä vaille ja puolison olisi pitänyt sitä ja tätä (epäsuora väkivalta). Nämä kaverit sitten suuttuvat 1:lle ja kostavat 2 puolesta

Lähtökohtaisesti en lähtisi panosuhteeseen ihmisen kanssa joka tarvitsee terapiaa eikä ole "parittelukunnossa". Ja toinen juttu voi olla se, että hän saattaa olla absoluuttinen kusipää "parannuttuaan". Aika monta kertaa tullut huomattua, että jos hoivaa ja voimaannuttaa heikkoon jamaan jätettyä miestä, niin sieltä paljastuukin itse piru kun tämä saa vähän energiaa ja voimia. En siis nykytiedoilla oikeasti edes puuttuisi tilanteeseen.  

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että tuon varovaisuuden jälkeen miehesi alkaa oirehtimaan sitten muulla tavoin ja alkaakin itse pimahtelemaan ja raivoamaan exäänsä emuloiden.

Jeps. Se että joku on haavoituneena heikko ja surkea ei ole tae siitä, että hän olisi täysissä voimissaan mitenkään hyvä ihminen. 

Niin joo enkä ole muuten koskaan tavannut miestä, jonka "hullua eksää" en olisi muutamassa kuukaudessa oppinut ymmärtämään täysin :)