taaskaan lastani ei kutsuttu synttäreille

Lpseni ei kyllä ole kovin puheliasta sorttia. Häntä pitää välillä muistuttaa vastaamisen ja toisten huomioimisen tarpeellisuudesta. Ujouden voittaminen on tämän pikkumiehen isoimpia haasteita. Antaako luonteenpiirre todellakin syyn jättää ulkopuolelle kivasta?

ja joiden synttäreillä ehkä itse ollaan oltu. Jos lapsesi on tuppisuu, ei huomioi muita eikä vastaa muille, niin on ymmärrettävää että joku ei häntä halua synttäreilleen kutsua, eikä häntä ystäviinsäkään laske.

vaan sen tekevät vanhemmat. Vanhempien tehtävä on pitää huoli siitä, että kutsutaan joko pieni määr´ä vieraita, tai sitten kaikki - ei niin että _yksi_ jää ulkopuolella.

Uskoisin että toiset lapset vain "kypsyvät" kaverisuhteisiin myöhemmin kuin toiset. Parin vuoden päästä, kun sinunkin poikasi saa enemmän itsevarmuutta, hän voi jo olla suosituimpien kavereiden joukossa.

t. 16

Minä ainakin äitinä kutsun ne automaattisesti, jonka synttäreillä on oltu (kyse pk-kamuista). Muut saa lapsi itse valita ja kannustan valitsemaan tietenkin ne, joiden kanssa ollaan muutenkin tekemisissä.



PK:ssa on muutama "ikävä" lapsi, jonka vanhempien kanssa ollaan eri linjoilla kasvatuksesta. En kannustanut lastani heidän kutsumiseensa.

Lpseni ei kyllä ole kovin puheliasta sorttia. Häntä pitää välillä muistuttaa vastaamisen ja toisten huomioimisen tarpeellisuudesta. Ujouden voittaminen on tämän pikkumiehen isoimpia haasteita. Antaako luonteenpiirre todellakin syyn jättää ulkopuolelle kivasta?

ymmärrän muiden lasten kannan siihen, etteivät he jaksa yhtä kiskoa perässään, jos toinen ei itse uskalla tehdä elettäkään kaverisuhteiden toimiselle. Ymmärrän myös sinun harmistuksesi, mutta sen sijaan, että keuhkoat siitä ja syytät muita, voisit etsiä sen syyn, miksi lapset hylkivät omaasi ja tehdä sitten asialle jotain.

Onhan noita "luonteenpiirteitä" lapsilla yhtä jos toistakin. Yhdenkin kiusaajan äidin mielestä se on vain luonteenpiirre kun lapsi tohottaa niin että jatkuvasti lyö muita, tönii yms. Ujous normaalissa määrin on ok, mutta ei se saa olla kavereille taakka.

Ei vaikka olisi naapuri. Päiväkodissa työskentelevänä olen myös huomannut, että agressiiviset ja itsekkäät lapset eivät saa kutsuja. Ujot kylläkin useita. Ujoilla voi olla hyvät sosiaaliset taidot. Meillä on töissä nykyään sääntönä, että kutsuja ei saa jakaa päiväkodissa. Ettei tietoisesti loukata ketään. Samoin olemme jutelleet siitä, miltä se tuntuu, kun ei saa kutsua. Ja siitäkin, ettei aina voi tulla kutsutuksi vaikka olisi kaveri. Kaikkien kotiin, kun ei mahdu paljoa vieraita.

johtua ettei oma eskarityttö saanut koko eskarivuotenaan yhtäänkutsua tytöiltä?

omani on keskiverto reipas, kiltti , ei kiusaa ketään, ei riehu jne näin ainakin tarhatädit sanoivat ja itse olen samaa mieltä



mut ei yhtään kutsua saanut :(((

Helmikuussa kun isompi poikamme täytti 5 vuotta oli tuo ujo lapsi synttäreillä. Oli hiirenhiljaa koko ajan, ei tullut pöytään syömään vaikka pyydettiin, ei osallistunut leikkeihin, ei onnitellut sankaria, ei osannut lahjaansakaan ojentaa. Muut lapset ihmetteli, miksi tämä yksi ei vastaa, miksi ei tule leikkiin, mikä sitä vaivaa, miksi se on tuollainen, onko se vihainen heille....he hämmentyivät, jopa pelkäsivät hieman ja synttäreiden tunnelma kärsi.

Huhtikuun lopussa kun pienempi poikamme juhli 4 v synttäreitään, jäi tuo ujo toljottaja pois kutsuttujen listalta. Kutsuttiin iloisia, reippaita, kivoja lapsia joiden kanssa leikki sujuu ja joita ei tarvitse paapoa koko ajan. Oli ihanat synttärit!

Nää pohdinnat on aina ihan hassuja. Ihan rehellisesti en edes tiennyt, montaka tyttöä/poikaa lapseni luokalla on? Sitten kun oli synttärit, sanoin, että saa kutsua kuusi kaveria. Siis ihan sen vuoksi, että ei homma repeä käsistä. Ja kuusi kutsuikin. Sitten kun olen lukenut näitä ketjuja niin aloin kysellä tytöltä, että montas tyttöä teidän luokalla on? Jäikö nyt sitten ulos yksi vain kaksi vai enemmän. Sydän kylmänä kyselin, kun tosiaan näitä ketjuja on aina. Siis ihan oikeasti määrä on ihan sattuma joskus? Kuusi sallii tilat ja äidin hermot. Kuusi kutsutaan, aivan sama jääkö ulos yksi vai kaksi. No, nyt ulos ja neljä. Onko hyväksyttävää? Itkeekö jossain nyt yksi tyttö tai pari? Mutta lapsi valitsi itse kuusi eikä hommassa ollut meidän puolelta mitään kiusaamista. Kai lapsi kutsuu ne, joiden kanssa leikkiikin. ne vähän vähemmän leikityt kaverit jää sitten pois. Minulla ei ole ketään vastaan mitään, mutta kun kaikkia ei voi kutsua!

Olisihan se ihan hienoa jos vanhemmat pystyisivät hieman huomioimaan toisiakin lapsia. Jos joku naapuruston lapsista on selkeästi toisia ujompi, onko fiksua jättää tätä lasta kutsumatta synttäreille? Eikö olisi hyvä hieman tukea tätä lasta ja nimenomaan pyytää häntä mukaan?



Samalla tavalla voimme huomioida naapuruston "villejä" lapsia: Ohjaamme heitä rauhallisempiin leikkeihin yms. Miksi ujouden pitäisi olla hyväksyttävä syy jättää yksi ulkopuolelle, kun kyse on alle kouluikäisistä lapsista, joiden sosiaalisissa taidoissa voi olla isoja eroja.

Kiitoksia vertaistuestanne!Varmasti tulevaisuudessa lapseni rohkaistuu kaverisuhteissa. Mietin tässä edelleenkin sitä, miten kerron kaverin missatuista synttäreistä. On varnmasti kivempi kuulla asiasta omalta äidiltä, kun pk kaverelta. Haluaisin, että lapselleni ei jäisi asiasta huonommuuden tunnetta tai häpeää

Tosi ajattelematonta ja kylmää jättää se yks lapsi kutsumatta, unohtuko vastaajilla et kyse on pk-ikäisistä?

Siinä iässä ois äidin tehtävä opettaa lapselleen muiden huomioon ottamista, eikä sallia sitä että yks jätetään kutsumatta vaikka lapsi niin haluaisikin.

Mutta noista pikku syrjijä-synttärisankareista kasvaa sitten isoja kylmiä ja tunteettomia ihmisiä,niinku nekin täällä jotka vastailee suurinpiirtein et "miks se sun lapsi pitäs kutsua,jos se on tylsä ja ujo"

Tosi ajattelematonta ja kylmää jättää se yks lapsi kutsumatta, unohtuko vastaajilla et kyse on pk-ikäisistä?

Siinä iässä ois äidin tehtävä opettaa lapselleen muiden huomioon ottamista, eikä sallia sitä että yks jätetään kutsumatta vaikka lapsi niin haluaisikin.

Mutta noista pikku syrjijä-synttärisankareista kasvaa sitten isoja kylmiä ja tunteettomia ihmisiä,niinku nekin täällä jotka vastailee suurinpiirtein et "miks se sun lapsi pitäs kutsua,jos se on tylsä ja ujo"

Kiitoksia vertaistuestanne!Varmasti tulevaisuudessa lapseni rohkaistuu kaverisuhteissa. Mietin tässä edelleenkin sitä, miten kerron kaverin missatuista synttäreistä. On varnmasti kivempi kuulla asiasta omalta äidiltä, kun pk kaverelta. Haluaisin, että lapselleni ei jäisi asiasta huonommuuden tunnetta tai häpeää

Voisitko sanoa lapselle että häntä ei varmaan siksi kutsuttu kun päivänsankarin äiti tiesi että teillä on tänään sinne ja sinne meno? Siis jos teitte tänään jotain erityistä, niin voisiko siinä olla sopiva selitys.

Kai lapsi kutsuu ne, joiden kanssa leikkiikin. ne vähän vähemmän leikityt kaverit jää sitten pois.

Nykyajan curlingvanhemmuus menee liian pitkälle. Pitää kutsua koko luokka, koko päiväkotiryhmä tai koko pihakavereiden lauma. Kutsuja ei saa jakaa koulussa tai päiväkodissa koska muuten pikkunassikoille tulee paha mieli (kun äiti ja isi on pitäneet pumpulissa ja varjelleet vastoinkäymisiltä).

Synttäreille kutsutaan ne, jotka sankari sinne haluaa, ja sen verran kun sankarin vanhemmat haluaa. Sillä selvä, turha parkua tai analysoida sen enempää. Jos lastasi ei kutsuta koskaan, mieti mikä piirre hänessä estää kutsumisen, ja tee asialle jotain sen sijaan että syytät koko muuta maailmaa syrjimisestä.

Itse olen takuuvarma, että nää jutut on isompia äideille kuin lapsille. Oikeasti! Meni monta vuotta, että mun lasta ei kutsuttu. lapsi ei oikeasti itkenyt sitä koskaan eikä pitänyt minään juttuna. Rekisteröin asian, mutta ei puhuttu. Oli muita synttäreitä; serkkuja ja kavereiden lasten. Lapsi viihtyi sisarustensa ja perheensä kanssa. Ei edes kaivannut. Kun meni eskariin alkoi saada erilailla kavereitä ja nyt on ollut jo neljissä synttäreissä. Miksi tehdä lapsille stressi asiasta? Lapsi oikeasti katsoo aikalailla vanhempien suhtautumista ja oireilee äidin suhtautumista etenkin monessa asiassa. haluaa sitä myöntää tai ei. Monellä äidillä on traumoja omasta lapsuudesta ja siirtävät niitä omille lapsilleen.

Mietin tässä edelleenkin sitä, miten kerron kaverin missatuista synttäreistä. On varnmasti kivempi kuulla asiasta omalta äidiltä, kun pk kaverelta.

Kertomalla itse annat lapsellesi viestin siitä, että on tosi kurjaa ja väärin ettei hän päässyt synttäreille, ja sitten hän alkaa surkuttelemaan itsekin asiaa. Jos asiasta tulee päiväkodissa juttua niin lapsi ei ehkä ole siitä yhtään harmissaan, ja jos on niin äitinä velvollisuutesi on selittää lapselle että sellaista elämä on, kaikkien juhliin ei voi päästä ja eiväthän kaikki sinunkaan juhlissasi olleet, sen sijaan että alat lohduttamaan ja surkuttelemaan.

pitää synttärit vuoden viimeisimpänä esim. kesäkuun alussa. Jotenkin ihmiset syksystä nollaa nuo vastavuoroisuuskutsut ja niin jäi tällainen heinätyttömmekin kutsumatta. Vaihdettiin synttärit elokuulle ja kas, alkoi ropista vastavuoroisuuskutsuja postilaatikosta.

Minä ainakin äitinä kutsun ne automaattisesti, jonka synttäreillä on oltu (kyse pk-kamuista).

Synttäreille kutsutaan vain ne, kenen kanssa tykkää olla! Ja kun vanhemmat usein rajoittavat sitä lukumäärää niin sinne tulee vaan ne parhaat kaverit! ihan normaalia.

Viittaan tohon aikaisempaan kirjoittajaan. tiesiko äiti, että yksi tyttö jäi tästä kaveripiiristä pois? Joku ei edes tiedä lasten sukupuolimääriä päiväkodissa: Ehkä joku ei tiedä, ketkä kuuluvat tähän teidän kaveripiiriin? Sanoo, että kutsut viisi ja tyttö kutsuu viisi. Voi kurja, jos oma jää ulkopuolelle. Elämä on. Tosiaan ihme touhua. yrittäkää nyt uskoa, että toisten vanhempien elämä ei pyöri teidän lasten napojen ympärillä. Kutsutaan ne, jotka kutsutaan. Jos jää miettimään, että montako nyt oli siinä kaveripiirissä ja monta luokalla tyttöjä, ettei kúkaan pahastu niin yksitä kakarasynttäreistä tuleee jo elämää suurempi juttu. relatkaa nyt vähän! Hankkikaa elämää! Todennäköisesti niillä muilla on muutakin ajateltavaa, kun se kuka nyt ehkä saattaa pahoittaa mielensä. Ette kai te usko, että ne tahallaan tekee kiusaa! Ja siirrätte sen uskon vielä lapsillekin. Huh.