G:Minkä rotuisia koiria teillä on, kadutteko joskus koiran hankintaa?

Vaativa luonne rotuisekseenkin, töitä on saanut tehdä. Toisaalta ollaan päästy joissain asioissa (sisäsiisteys, kodin hajottamiset ym. perusjutut) tosi helpolla.



En ole koskaan katunut hetkeäkään. Hän on ihana tyyppi; hellä, rakastava ja luonteikas, niin kuin minäkin. Kauhistuttaa nyt jo ajatus, ettei hän ole kanssamme aina.



Kauhistuttaa kuunnella näitä vihaan sitä karvaläjää -juttuja täällä. Ei kai se voi olla yllätys kenellekään, että koirasta lähtee karvaa tai aiheutuu muutakin vaivaa?! Kyllä elävää olentoa pitää arvostaa sen verran, ettei ota sellaista vastuulleen hetken mielijohteesta.



Ihmisten pitäisi muistaa, että jotain HARVOJA poikkeuksia lukuun ottamatta koirat ovat juuri sellaisia kuin niiden pitääkin olla. Jos ihmistä harmittaa koiran käytös, ainut keino korjata asia on katsoa peiliin. Joskus vika on vaan siinä ettei osata tai haluta katsoa asioita koiran näkökulmasta.

...meillä oli enkä ikinä katunut. Tietysti kun ripulit ym. lattialla niin otti päähän. Silloinkin otti tilanne päähän ei koira. Nyt kun muru on poissa kaipaan sitä hullun lailla. Samoin kuin sen jälkeen tullutta sekaroituista vekkulia jonka kanssa samat tuntemukset. Mitä vain antaisin jos saisin molemmat takaisin.

Lapset teen ensin ja ostan koirat vasta sitten.

ja juu, kaduttaa, tai no ehkä se on väärä sana, mutta ottaa aivoon karvanlähtöaikaan, kurakeleillä ja silloin kun lähitienoilla kulkee juoksuisia narttuja..

Meilläkin 2 mitteliä! :)

En ole katunut, vaikka karvanlähtöaikaan harjaamista riittää. Koirat ovat myös olleet täysin terveitä (nyt 9- ja 11-v.), joten senkin suhteen ole tyytyväinen rotuun.

Ja en ole ikinä katunut ja rotuvalinta on just sopiva minulle.

Välillä kaduttaa että on tullut otettua niin monta koska meno on välillä aika tolkutonta ja mm. lattiat saa pestä joka päivä tähän aikaan vuodesta jne., mutta en pystyisi luopumaan yhdestäkään. Olkoon se sitten sitä viha-rakkautta myös :o)

eikä kaduta, kyllähän se kiehuttaa toisinaan kun on karvaa kaikki paikat täys, mutta aina koirien kanssa eläneenä en jaksa suuremmin häiriintyä kuolasta karvoista ja muusta sotkusta mitä koiramme mukanaan tuovat.



ja kyllä, pahimpina (sotku-)päivinä sitä miettii, kuinka paljon helpompaa siivous olisi ja kuinka siitä siisteydestä saisi nauttia edes muutaman tunnin, jos koiria ei olisi, mutta ikinä en ikinä, pois antaisi, tai kadu että olen ne hankkinut!!



ei ole ihmisellä parempaa ystävää kuin koira!!

Enkä ole koskaan katunut. Luultavasti ottaisin seuraavaksikin hoffin. Ellen sitten tule mukavuudenhaluiseksi ja tyydy johonkin helpompaan rotuun :)

6v. En ole koskaan katunut. Ihan mahtava pakkaus, joka on ulkoiluttanut minut hyvään kuntoon, lapsille on tosi rakas, teinit halii ja rapsuttelee sitä ja nuorin leikkii sen kanssa vaikka kuinka. Ja kun tulee kotiin niin se on aina niin riemuissaan.

Toki on niitä räntäsateisia marraskuun aamuja, jonkun kerran on ollut ripulikakat pitkin eteistä jne... Mutta sellaistahan se on :).

Maailman lempein ja ystävällisin koira, joka eli 14-vuotiaaksi. Ainoa, mikä kaduttaa on se, ettei aina ollut tarpeeksi aikaa koiralle. Koirahan on yhtä älykäs kuin alle kaksivuotias lapsi, se tarvitsee kasvatusta, läsnäoloa ja virikkeitä.

enkä hetkeäkään ole katunut! Päinvastoin positiivisia puolia on ollut paljon, ja kaikki ne negatiiviset puolet ja tunteet joihin varauduin, osoittautuivat turhiksi.



Rotuvalinta oli todella onnistunut, päätyisin uudelleen samaan. Toinen samaa rotua olisi kiva saada kaveriksi :)

Lauhkee kuin lammas, silti hyvä vahtikoira :) Meille ei tule kukaan pihaan, (tutuille ei hauku)ilman haukkumista. Kadun kyllä ottamista vaikka on ihana kuin mikä, karvaa lähtee ihan simona.Vaikka syötän sille mitä lisämömmöjä. Se on ainut miinuspuoli. Kerran päivässä viedään lenkille, muuten pyörii vapaana pihassa.