Vaimo tekee kotona arbotin tällä hetkellä, on kovin etäinen

Kovia sanoja, mutta näin on käynyt.Ja vie vaimosi sairaalaan, jos kovasti sattuu. Siellä saa opiaattipohjaisia lääkkeitä, auttavat kaikin tavoin: sumentavat hieman päätä ja vaimentavat kipua. Pahin kipu on kai jo mennyt? Aina tuo pilleriabortti ei toimi vaan joudutaan nukutuksessa ottamaan loput pois. Sattuu ja kuuluukin sattua, itse tein joskus abortin ja mitä enemmän fyysisesti sattui, sitä "oikeammalta" tuntui moraalisesti.

koska tuntee jääneensä yksin. Siltä minusta ainakin vastaavassa tilanteessa tuntuisi. Olen siis samaa mieltä parin aiemman kanssa.



Tämä on tietysti nyt myöhäistä, mutta vaimosi olisi varmasti halunnut kuulla sinun mielipiteesi asiaan. Olihan kyseessä sinunkin lapsesi, teidän perheenne. Ehkä jopa toivoi salaa, että olisit ollut eri mieltä, puhunut hänet ympäri ja luvannut pitää huolta.



Ainoa mitä voit läsnäolon lisäksi enää tehdä on ehkä kertoa, että hän teki mielestäsi oikean ratkaisun (olit sitä mieltä tai et). Ja kuten sanottua, et nosta asiaa koskaan missään tilanteessa vaimoasi vastaan.

kanssa mieleen, että ehkä vaimo salaa toivoi, että olisit sanonut haluavasi pitää lapsen, ja sitten olisitte yhdessä selvittäneet asiat jne. ei varmasti ole helppoa tehdä aborttia vain työpaikan takia, jos siis muuten on asiat kunnossa ja lapsi haaveissa.

aborttia, joten en tiedä miltä vaimostasi nyt tuntuu, mutta jos minua surettaa ja itkettää menen yksin vessaan itkemään, en halua edes mieheni näkevän "alemmuudentunnettani", vaikka hyvin läheisiä olemmekin, vaimosi ei siis välttämättä välttele sinua, koska syyttää sinua. Jos yhtään olemme vaimosi kanssa samanlaisia surijoita, minä ainakin tykkään kun mieheni kysyy miten voin ja on tarvittaessa paikalla, haen sitä turvaa ja läheisyyttä sitten kun olen siihen valmis. Eli tärkeintä on läsnäolo, ei välttämättä tarvitse mitään sanoa nyt, puhumisen aika on myöhemmin, kun asia ei ole enää niin kipeä.



Ja jos vaimosi haluaa lähteä kävelemään, huoliiko hän sinut mukaansa? jospa menette yhdessä?

Tehdä nyt abortti kun se ei just nyt sovi työkuvioihin, mutta sitten taas 6 kk päästä voinkin sit tulla raskaaks ja blaa blaa.

Itsekäs akka.

Sitä se itkee.



Sun on turha syyttää itseäs. Ole myötätuntoinen (kun kerta hyväksyt päätöksen poistattaa lapses), anna hali ja ilmoita että olet läsnä jos tarvii. Jos haluaa tilaa niin anna olla rauhassa.

Kyllä se siitä kun hormonit tasottu.

Kyllä noin kylmä nainen toipuu yhdestä pienestä abortista.



Onnea elämällenne ja sit jos saatte joskus lapsia (jotka pidätte) niin muistelkaa sitä pienokaista joka olisi sen ja sen ikäinen jne.



Ja mulla ei ole mitään aborttia vastaan jos syyt on järkevät! Mutta ollaan naimisissa, aiotaan kyllä hankkia lapsia yhdessä, mutta nyt just tuli se työpaikka. Aika hepposet perusteet ja arvot kohdillaan...

Eikä olisi voitu panna pihalle raskauden/vauvan vuoksi.



Eikö se tajunnut tuota? Olitko itse kovasti abortin kannalla, etkä itsekään puhunut tuosta mahdollisuudesta? Itkee tyhmyyttä, sinun ja itsensä. Ja sieluunsa jää ikuiset arvet.

Syytäkin itkeä.

Uusi rakas työpaikka edessä ja vauvanrääpäle poistunut elimistöstä?

Ehkä ei halunnutkaan aborttia?

Voi työntää sinua pois, mutta älä mene kauas.



Ole lähellä, silitä ja halaa.



Oliko abortti yhteinen päätös? Miksi päädyitte aborttiin? En kysy udellakseni, vaan saattaa antaa vihjeitä parhaaseen toimintatapaan.

Kuullostaa pahasti siltä, että naapurin Reiska oli lapsen isä ja olisi halunnut pitää lapsen, mutta ei uskaltanut valehdella sinulle koko loppuikäänsä. Minä tiedän tälläisen tapauksen taisiis oma tuttuni teki noin ja on nyt valehdellut lähes 10 vuotta, että poika on polisonsa vaikka naapurin se on.

halusi abortin, koska hän on juuri saanut uuden työpaikan. Olemme puhuneet asiasta paljon ja olen sanonut hänelle, että olen hänen tukenaan. En itse sanonut aborttiasiaan juuta enkä jaata, sanoin että olen tukena mitä hän ikinä päättääkään tehdä. En siksi sanonut mitään, koska en halunnut vaimoni loukkaantuvan. Yritän olla vaimon lähellä, halata jne. Hän pakenee silti vessaan itkemään... On siellä nytkin

Meillä oli abortti mietinnässä. Keskustelut mieheni kanssa tyssäsivät siihen, että mies tuntui olevan jotenkin niin varma siitä ensireaktiona tehdystä päätöksestä. Ei tuntunut miettivän koko asiaa oikeastaan ollenkaan, naureskeli ja katsoi telkkaria kuin ei mitään olisi tapahtunut. Mies ei tuntunut ymmärtävän, kuinka iso asia oli, tai välittävän... kuitenkin kyseessä oli mahdollinen meidän lapsi, vaikkakin pelkkä solurykelmä. Siis perinaisellista eipäsjuupas-vatvomista. Miehen suoraviivainen pohdinta -> päätös -> asia loppuunkäsitelty -suhtautuminen tuntui kovin pinnalliselta ja loukkaavaltakin.

Ei siinä paljon sanat tai teot auta. Et voi mitään muuta, kuin olla saatavilla kun vaimosi on siihen valmis.



Ja yritä parhaasi mukaan ymmärtää vaimosi mielessä ja sydämessä käyvää myllerrystä ja surua. Se on kuitenkin oma lapsi ja varmasti maailman vaikein päätös tuo, mihin päädyitte.

Ilmeisesti sinä olisit halunnut pitää lapsen? (Kun et halunnut vaimosi loukkaantuvan, jos kerrot mielipiteesi). Ehkä hän on kuitenkin aavistanut mielipiteesi, en tiedä.

Sen neuvon annan, että kun olet saanut täältä tarpeeksi vastauksia, niin älä tee mitään tietokoneen tms äärellä. ainakin minulle leffan katselu, netissä roikkuminen ym, viestittäisivät tuossa tilanteessa, ettei mies välitä (vaikka ilmiselvästi välitätkin)

Kysy välillä, että voinko mitenkään helpottaa oloasi. Voit myös kysäistä, että mikä on suurin itkusi syy. Kerro, että sinulle voi kertoa kaiken pelkäämättä.

Niin ja kerro, että vaimosi on sinulle rakas.

halusi abortin, koska hän on juuri saanut uuden työpaikan. Olemme puhuneet asiasta paljon ja olen sanonut hänelle, että olen hänen tukenaan. En itse sanonut aborttiasiaan juuta enkä jaata, sanoin että olen tukena mitä hän ikinä päättääkään tehdä. En siksi sanonut mitään, koska en halunnut vaimoni loukkaantuvan. Yritän olla vaimon lähellä, halata jne. Hän pakenee silti vessaan itkemään... On siellä nytkin

Voit kysyä, että sattuuko kovasti, mutta nuo muut asiat ovat liian pelottavia ainakin sinun kysyä. Enkä niitä muutenkaan vaimolta kysyisi. Varaa aika itsellesi gynekologilta ja kysy häneltä teoriassa nuo asiat.

vaimo toivonut, että sinä olisit ikään kuin ottanut vastuun/vastuuta tuosta kamalasta päätöksestä? Nyt hän joutui valitsemaan oman työpaikkansa ja yhteisen lapsenne välillä. Ehkä hän pelkää, että vedät asian myöhemmin johonkin riitaan tai muuten ilmaiset katuvasi koko juttua - ja sitten on myöhäistä ja syyttää voi vain vaimoa, sinähän et sanonut mielipidettäsi? Nimim. Todella Epävarma Vaimo Itsekin.

koska sinä olet tavallaan sanonut itsesi irti päätöksestä. Jos et ota mitään kantaa, jätät vastuun vaimollesi. Ei siinä pelkät halaukset oikein riitä... Nyt on varmaan sitten parempi, ettet ota koko asiaa enää puheeksi, ETKÄ AINAKAAN IKINÄ MISSÄÄN TILANTEESSA SYYLLISTÄ VAIMOASI, sillä silloin on helvetti irti, voin luvata. Jos pillerit on otettu, on myöhäistä enää alkaa keskustella asiasta. Jos taas ei, niin voisitte istua pöydän ääreen ja keskustella asian kaikkine hyvine ja huonoine puolineen YHDESSÄ läpi.