Rumat jäävät kotiäideiksi
http://www.talouselama.fi/uutiset/article622065.ece
Näin se varmasti onkin, kauneudella ja hoikkuudella on melko suuri vaikutus uraan ja työelämässä menestymiseen. Olen itse todennut tämän pitkän urani aikana omassa ja muissakin yrityksissä, meillä ei ole YHTÄÄN pullukkaa manageria tai vaativissa tehtävissä olevia. Itse olen siis teknisellä alalla, kieltämättä omaltakin kohdalta on tullut mieleen, että olisinkohan tässä asemassa jos olisin "ruma" ja pullea. En todennäköisesti.
Voisiko tosiaan olla, että lihavat ja itsestään huolehtimattomat ihmiset ovat töissäkin laiskempia ja aikaansaamattomampia?
Kommentit (28)
ja he ylenevät työssään kehnosti. Tämähän on ihan tutkittua tietoa.
Kauniit ja komeat ansaitsevat enemmän, menestyvät urallaan ja saavat positioita, joissa voivat vaikuttaa laajasti. On selvä, että jos valittavana on kaksi ehdokasta joista toinen on lihava eikä niin kivan näköinen, leimaa se myös hänen osaamisestaan olevaa käsitystä. Etenkin lihavuudesta tulee vaikutelma, että henkilö on henkisestikin laiska. Ja valinta osuu hoikemman ja kivemman näköiseen, vaikka hänen osaamisensa ei edes yltäisi ihan tuon toisen tasolle.
Nähty on....
Ulkonäkö ei ole miesten kohdalla useinkaan ongelma, joten eiköhän tässä ole se vanha tuttu juttu: naisen on oltava miestä parempi, niin osaamiseltaan kuin työkokemukseltaan kuin ilmeisesti ulkonältäänkin saadakseen työpaikkansa.
Ei se tietenkään ole oikein, toivottavasti tilanne korjaantuu seuraavan sukupolven kohdalla.
Ehkä joku yövartijan työ tai työ lehdenjakajana vielä menis, kun kukaan ei pimeässä näkis. Mutta että päivänvalossa konttoriin, ei kamala!
Oikeastaan jutussa pitää moni asia paikkansa. Tosin väitän, että rumankarhealla miehellä on paremmat mahdollisuudet kuin rumalla naisella.
Rumuutta tosin on vaikea mitata ja arvioida. Erikoinen ulkonäkö voi mennä jopa persoonallisen puolelle ja riippuen siitä miten henkilö osaa itseään korostaa ja laittautua, saattaa ns. rumastakin tulla itseasiassa aika jännittävän näköinen.
Mutta kauneutta voi kyllä mitata, siihen on kehitetty monia menetelmiä. Kasvojen symmetria, mittasuhteet, luusto. Muistan joskus lukeneeni tällaisesta mittaamisesta, jolla saisi esiin absoluuttisen kauneuden kasvoissa. Sisäistä säteilyä ei puolestaan voi millään mitata.
Vai olisiko siinäkin sitten jotain että ne "hoikat, kauniit" menestyy työelämässä ja raiskaa sitä perhe-elämää?
Mä olen ns. uraäiti ja olen huomannut että kauniista ulkonäöstä voi olla haittaakin, riippuu vähän alasta tietysti. Mun alalla menestyy parhaiten kun on tylsän ja asiallisen näköinen. Konservatiiviset vaatteet ja vähän meikkiä ja paljastavaa pukeutumista pitää välttää. Jos ei nyt ihan järkyttävän lihava ole niin ei mielestäni ole väliä onko kokoa 38 vai 44. Osaaminen ratkaisee. Jos on liian kaunis leimatuu helposti bimboksi joka pyrkii ulkoisilla avuilla eteenpäin. Mun ura on ainakin edennut paremmin kun aloin käyttää rillejä ja vähensin meikkiä ja hiusten värjäämistä ym.
naisten työssäkäynti on perhe-elämän raiskaamista? onko se niin vaikea ymmärtää, että jotkut saavat lapsia ja voivat samalla tehdä uraa? toiset tekee mitä ne osaa, toiset mitä haluaa.
vituttaa tollanen katkera räksytys ja syyllistäminen, jos on onnistunut uran ja perheen yhdistämisessä ja lapsetkin pärjäävät. ja itse on vielä rikas, hoikka ja kaunis!
anteeksi!
Hei mammerot, katsokaapa vaikka eduskuntaan valittuja. Onko siellä pelkästään kauniita naisia? No ei ole.
Entä tuntemanne menestyneet bisnesnaiset, pelkästään laihoja ja kauniitako? No ei ole.
Siisti ja asiallisesti pukeutunut toki pitää olla, mutta ei se rumuus naisen työtaitoja vie.
Sitä paitsi, aloja on niin monenlaisia. Vain pieni osa joutuu kaupparatsuna myymään, heille tietysti miellyttävä ulkonäkö on etu.
Itse olen tv-toimittaja, ja kuulkaa voin paljastaa, että meitä on täällä ihan joka junaan. Jopa roisisti ylipainosia on joukossa. Vaikka työpäivästä riippuen voi joutua haastattelemaan huippujohtajia tai valtionpäämiehiä...
Mä olen ns. uraäiti ja olen huomannut että kauniista ulkonäöstä voi olla haittaakin, riippuu vähän alasta tietysti. Mun alalla menestyy parhaiten kun on tylsän ja asiallisen näköinen. Konservatiiviset vaatteet ja vähän meikkiä ja paljastavaa pukeutumista pitää välttää. Jos ei nyt ihan järkyttävän lihava ole niin ei mielestäni ole väliä onko kokoa 38 vai 44. Osaaminen ratkaisee. Jos on liian kaunis leimatuu helposti bimboksi joka pyrkii ulkoisilla avuilla eteenpäin. Mun ura on ainakin edennut paremmin kun aloin käyttää rillejä ja vähensin meikkiä ja hiusten värjäämistä ym.
korkeimmille paikoille. Rumat miehet saavat kauniitakin naisia, jos ovat hyvätuloisia.
rumuus=ylipaino. Varmasti kuten joku jo sanoikin, ei älyttömän kaunista naistakaan oteta vakavasti.
Sen sijaan hoikka pärjää lihavaa paremmin..
http://tyopiste.ttl.fi/Uutiset/Sivut/Lihaviasorsitaantoissa.aspx
http://www.talouselama.fi/tyoelama/article513809.ece
Ehkä ne hoikat ja kauniit ei saa munaa mieheltään jotta saisivat perheen jota hoitaa "on niin kiire töissä, sitten lenkille"!
Lisäksi se menee pikemminkin niin, että menestyneellä on varaa huolehtia ulkonäöstään, esim. Yhdysvalloissa miestenkin kauneusleikkaukset ovat yleistyneet kovasti.
Eikä siis niin, että ihminen menestyy, koska on hyvännäköinen (millähän toi freakekonomisti on sen muuten mitannut, hmm...)
jos on paikassa, jossa mennään taulukon mukaan niin ei tuo ulkonäkö mitään merkkaa :|
Ikävä kyllä. (Olen kaunis ja hoikka)
Johan oli oikein päivän piristys tämäkin juttu. Olen pullukka tai oikeastaan lihava, mutta kasvoiltani kaunis ja muuten huoliteltu kotiäiti, joka yrittää palata työelämään ja etsii uutta työpaikkaa. On jo tarpeeksi stressaavaa miettiä, miksi joku palkkaisi juuri minut, miksi haluan juuri hakemaani tehtävään jne., mutta pitäisi vielä olla kaunis ja laiha, kiitos vaan. Minä kun typerästi luulin, että osaamiseni ja asenteeni ratkaisee.
Miten ne rumat ja pullukat miehet oikein etenevät työelämässä?
Jo ala-asteella lpsilla hirveitä ulkonäkö paineita???? Rumat ja lihavat lapset syrjäytyy tai heillä ei ole niin paljon kavereita. Niin kauan kun media syöttää ihmisille tuollasita tuubaa niin ei se tule helpottumaan, päin vastoin pahenee. Aikuisena sama homma, kaikki haluaa olla rikkaita ja kuuluisia? Rahaa ja tavaroita pitää olla niin että ranteet notkuu. Mitä huonommin naapurilla menee sitä onnellisempi itse on....
Minä jäin kotiäidiksi, koska halusin hoitaa lapsiani kotona. Kyse ei ollut siitä ettenkö olisi kelvannut töihin.
Kotiäitiaika kyllä rumensi minua.
Itselle ei jäänyt aikaa, mikä näkyi kyllä ulkonäössä.
Nyt kun olen taas töissä, on vanha pirteämpi olemukseni palannut takaisin :)
Tuo 'tutkimus' vaikuttaa melko omituiselta.
En lähtisi siitä vetämään johtopäätöksiä mihinkään suuntaan.
kun oon tässä tutkaillu päivän naamaani peilistä enkä saa päätettyä, pitäskö mennä töihin vai ei.
:)