Rumat jäävät kotiäideiksi

Tommosta luuviulua ei tarkoiteta: ei semmone jaksa tehdä työtäkään! :)



Kyllä terveellisyyteen tarvitaan kunto, ei hoikkuus ole kaunista aina.

Onko kotona oleminen jotenkin huono juttu?



Entä jos hoikka ja kaunis haluaa satsata perheeseensä?

Kuuluukin olla kotona... kuten minä itse...

tämä oli provo ja vähintään puoliksi totta

Mua ei nuorena koulunkäynti kiinnostanut, toki ammatin kuitenkin hankin. Onneksi olin kaunis ja hyväkroppainen, ei ollut vaikeuksia löytää poikaystäviä :D Siitä sitten vain valkkasi parhaan päältä, eikä kyllä olis tullut mieleenkään ottaa köyhää. No, kävi tuuri ja sain miehekseni ihanan miehen, sekä komea että rikas ja tärkeintä tietysti oli se, että sovimme muutenkin yhteen.



Esikoisen synnyttyä jäin tietysti kotiäidiksi, koska koti on mielestäni lasten paras paikka, jäin siis omasta halustani ja mieskin oli tyytyväinen. Ajattelin, etten koskaan enää mene töihin. Nyt 15 vuoden kuluttua olen kuitenkin alkanut opiskella ja eihän sitä tiedä jos joskus vielä menen töihinkin. En tiedä, katsotaan jos sattuu huvittamaan tai kotona oleminen alkaa tympiä.

Miksei siis Suomessakin. Otsikko on kärjistetty mutta juttu kertoo siitä, miten ulkonäkö vaikuttaa työuraan ja vastuunjakamiseen työpaikalla.



Onhan se selvää, että itsestään huolehtiva ihminen antaa myös vakuuttavan kuvan. Verratkaapa politiikkaa: siloiset Stubb ja Katainen ovat nostaneet Kokoomuksen kärkeen. Kokoomus on johtava puolue Suomessa ja kokoaa hallituksen eli johtaa neuvottelujakin. Vähintäänkin arveluttavan pullea ja huonokuntoisen näköinen Soini sai kyllä äänien valtavyöryn, mutta kukaan ei uskalla ajatella häntä maan johdossa tosissaan. Jos hän olisi hoikka ja komea, loputkin tarvittavat äänet olisivat tulleet ja Persut johtaisivat nyt maata.



Onneksi siis on niin, että ulkonäkö ratkaisi vaalit, sanoisin näin kokoomuslaisena:-)



Mutta työelämässä pätee sama sääntö. Meillä kaikki on asiallisen ja hoikan näköisiä, siis he jotka johtavat yritystä tai ovat vastuullisessa asemassa. Kuntoilevat ihmiset jaksavatkin enemmän. Kerran nominoitiin yksi tosi pullea kaveri korkealle esimiestehtävään. Ei mennyt kuin hetki kun hänet siirrettiin toiseen tehtävään. Ei varmasti johtunut pulleudesta, mutta sen seurauksista. Kaveri ei vaan jaksanut stressiä ja alkoi olla työssään saamaton. Ikävä tosiasia on, että rumat ja pulleat eivät pärjää siinä missä nätit, komeat ja hoikat.

kesätyöntekijöistä ekaa kertaa. Valitsi erään missinnäköisen blondin, jonka osaaminen ei aivan ollut sillä tasolla, mitä olisi tarvittu. Mutta kaunis tuo tyttö oli, sitä ei käy kieltäminen ;)

t. kateellinen ruma läski

rumien äitien lapsista tulee mallikelpoisia ja psyykkisesti tasapainoisia kansalaisia, koska heidän äitinsä ovat hoivanneet heitä kunnolla :)

taas pieni ylipaino ei haittaa, liian pullukalla taas on painossa jo este uralle. Työpaikkaa haettaessa hoikempi ja kauniimpi saa työn, mutta uralla etenee parhaiten suunnilleen normaalivartaloinen, asiallisesti puettu ja epäseksikäs. Kaunis ja naisellinen tyyli ei edesauta mitenkään uraa.



Tässä kuva klassisesta urapärjääjästä:

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/anni+vepsalainen+diacorin+toimit…

Tuon näköisiä naisia on firmojen keskijohdot täynnä. Asiallinen, ei mitenkään "miesten silmään" himottava, silmälasit, siistitty jne.