Lue keskustelun säännöt.
Kun naisesta tulee äiti, pitääkö vittumaisuus, ilkeys ja raivokas temperamentti unohtaa?
05.05.2011 |
Eikö äiti-ihmiselle enää olekaan sallittua normaali tunneskaala vitutuksesta hilpeyteen?
Ei ihme että mammat vetävät masennuslääkkeitä kun kaikki negatiiviset tunteet on pakko turruttaa ja äitien tulee olla vahanaamaisia zombeje, jotka eivät ilmaise muita tunteita kuin teeskenneltyä yltiöpositiivisuutta ja ystävällisyyttä.
Kommentit (39)
Minusta tuntuu että äidit on kaikkein ilkeimpiä ja vittumaisimpia ämmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys ap:lta. Kun on epätäydellisenä ihmisenä synnyttänyt lapsen, pitääkö muuttua täydelliseksi ollakseen täydellinen kasvattaja.
Olen miettinyt tota paljonkin. On mahdotonta olla täydellinen (kuka nekin piirteet määrittelee).
Sekin vielä, että sun lapsesta pitäisi tulla nykyajan mittapuiden mukaan täydellinen. Ei voi olla vajavaisuuksia: tyhmyyttä, ilkeyttä, vihaa, ujoutta, vilkkautta, kömpelyyttä jne.
Life is tough!
Olen hyvin temperamenttinen, osaan olla vittumainen yms. Miksi minun pitäisi yhtäkkiä ruveta pullantuoksuiseksi äidiksi?
En minä nyt koko ajan mikään vittumainen ole kuitenkaan :) Enkä lapsiini pura yhtään agressioita. Mutta silloin kun minua suututtaa, silloin suututtaa, kun tekee mieli itkeä, minä itken yms.
Enkä pelkästään hymähtele ja nieli kiukkuani jos joku minulle on inhottava. Piste. Nainen saa olla oma itsensä vaikka lapsia onkin.
Mutta ei sitä ainakaan täällä av:lla mitenkään huomaa. Avointa vittuimaisuutta, ilkeyttä ja raivokkuuttakin on aika monessa.
on varmaan itsestään selvää, että lapselle ja puolisolle ei saa olla vittumainen eikä ilkeä (eikä nyt mielellään muillekaan ihmisille), ja raivoamista ainakin lapselle pitää välttää.
Onko siis joku paheksunut yleistä raivoamistasi nimenomaan siksi, että olet äiti?
Eikö äiti-ihmiselle enää olekaan sallittua normaali tunneskaala vitutuksesta hilpeyteen?
Ei ihme että mammat vetävät masennuslääkkeitä kun kaikki negatiiviset tunteet on pakko turruttaa ja äitien tulee olla vahanaamaisia zombeje, jotka eivät ilmaise muita tunteita kuin teeskenneltyä yltiöpositiivisuutta ja ystävällisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletko sinä että tunteensa pitää kieltää jos ei ole noita kahta, vaikka olisi minkämoinen temperamentti?
Kuule, kannattaa miettiä miten ne tunteensa ilmaisee, miten kohtelee muita ihmisiä ja miten käyttäytyy.
Aggressiivinen käyttäytyminen ainoastaa lisää ihmisen aggressiivisuutta, eikä tuosta käyttäytymisestä ole kuin haittaa. Ja tämä on tutkittu juttu ja fakta.
Nimenomaan. Sekoitatko ap vittumaisuuden ja ilkeyden tunteisiin? Ne ovat käytöstä, ei tunnetta. Tottakai kaikenlaisia tunteita saa tuntea, mutta silti täytyy olla aikuinen ja hallita käytöksensä. Vittumaisuus ja ilkeys pitäisi karsia joka tapauksessa, on äiti tai ei.
Kun naisesta tulee äiti, pitääkö vittumaisuus, ilkeys ja raivokas temperamentti unohtaa?
Vierailija - 05.05.11 01:34 (ID 12613423) Eikö äiti-ihmiselle enää olekaan sallittua normaali tunneskaala vitutuksesta hilpeyteen?
Ei ihme että mammat vetävät masennuslääkkeitä kun kaikki negatiiviset tunteet on pakko turruttaa ja äitien tulee olla vahanaamaisia zombeje, jotka eivät ilmaise muita tunteita kuin teeskenneltyä yltiöpositiivisuutta ja ystävällisyyttä.
ja minusta tuollainen käyttäytyminen olisi syytä unohtaa jo kauan ennen äidiksituloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja huutamalla kurkku suorana? Ei huutamisesta kukaan rikki mene.
Eikä maailma muutu jos kaikki lopettavat vittuilemisen ja ilkeilyn. Muutos vaatii yleensä vanhan hajottamista ja raivoa.
Kertokaa nyt hyvät vahanaama-kestohymyilijät että MIKSI????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ne mihinkään katoa... Kunhan yrittää olla syyttömiin purkamatta ja koettaa rakentaa elämäänsä niin, että vituttaisi kohtuuudella.
Kyllä mua ainakin ottaa aivoon joka ikinen päivä jossain vaiheessa.
kilahtaneita, tunteensa padonneita äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän mielestänne negatiivisia tunteita ei saa ilmaista. Kertokaa nyt hyvät vahanaama-kestohymyilijät että MIKSI????
Negatiivisia tunteita saa ja pitää ilmaista, mutta ei olemalla vittumainen ja ilkeä. Vittumaisuus ja ilkeys eivät ole tunteita.
tulleeni tasapainoisemmaksi, kun olen "joutunut" patoamaan (ja kokemaan enemmän) kielteisiä tunteita lapsen myötä. Siinä on tavallaan oppinut pois sellaisesta "prinsessa-asenteesta" että kaikki on niin kamalaa, muut ovat syyllisiä, muiden tehtävä on parantaa MINUN oloani, siispä raivoan ja kiukuttelen. Ja toisaalta on saanut voimaannuttavia kokemuksia siitä, että pystyn käsittelemään kielteiset tunteet itse kaatamatta niitä muiden niskaan.
kilahtaneita, tunteensa padonneita äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ilkeä tai passiivis-aggressiivinen, syyllistävä, marttyyri tai ties mitä ei-rakentavaa.
kuin raivoamalla ja suuttumalla. Kivat traumat lapsille, kun eivät opi kotona että negatiivisetkin tunteet saa ilmaista.
Eikä ole prinsessa-asennetta se että suuttuu tai raivoaa jos on aihetta. Prinsessa kiukuttelee kiukuttelemisen halusta.
Sekin on vallankäyttöä että tuomitsee negatiivisten tunteiden ilmaisemisen ja kieltää itseltään tai muilta huutamisen ja raivoamisen.
Vaan aatelkaa mitä haluatte, minä huudan ja raivoan niin että kangas raikaa ja ikkunat helisevät jos siltä tuntuu. Ja vittuilen jos mulle vittuillaan.
Teidän mielestänne negatiivisia tunteita ei saa ilmaista. Kertokaa nyt hyvät vahanaama-kestohymyilijät että MIKSI????
Negatiivisia tunteita saa ja pitää ilmaista, mutta ei olemalla vittumainen ja ilkeä. Vittumaisuus ja ilkeys eivät ole tunteita.
Niin, jos vituttaa niin senkin voi ilmaista rakentavasti. Vittumaisuus ja ilkeys ovat toisiin kohdistettuja tarpeettomia hyökkäyksiä. Vittumainen ja ilkeä ikään kuin sysää sen pahan olonsa toisen kannettavaksi sen sijaan, että itse käsittelisi sen.
ja vittuilla, kun jollakulla muulla on paha olo? Päivästä toiseen ja vuodesta toiseen? Vaikka se ei olisi sinun syytäsi? Sä taidat olla melkoinen superihminen, kun et mene rikki jatkuvasti epäreilusta ja inhottavasta kohtelusta, jonka ainoa tehtävä on levittää se oma paha olo muihinkin, haavoittaa ja iskeä arkaan paikkaan (sillä tuota kaikkea vittumaisuus nimenomaan on). Mä en kyllä kestäis.
kuin raivoamalla ja suuttumalla. Kivat traumat lapsille, kun eivät opi kotona että negatiivisetkin tunteet saa ilmaista.
Eikä ole prinsessa-asennetta se että suuttuu tai raivoaa jos on aihetta. Prinsessa kiukuttelee kiukuttelemisen halusta.
Sekin on vallankäyttöä että tuomitsee negatiivisten tunteiden ilmaisemisen ja kieltää itseltään tai muilta huutamisen ja raivoamisen.
Vaan aatelkaa mitä haluatte, minä huudan ja raivoan niin että kangas raikaa ja ikkunat helisevät jos siltä tuntuu. Ja vittuilen jos mulle vittuillaan.
Käsitteiden ymmärtämisessäkö tässä onkin ongelma? Eli jonkun mielestä esim. huutaminen suuttuneena on "vittuilua ja ilkeilyä". Minusta on eri asia vain avoimesti näyttää tunteensa, tyyliin nyt MUA vituttaa prkl. Se ei ole vittuilua eikä ilkeilyä. Vittuilu ja ilkeily kohdistuvat toiseen, esim. piikittelevää kommentointia toisen ominaisuuksista jne. Ihme sanavarastot joillakin, jos negatiivisen tunteen normaalia (avointa) ilmaisemista kutsutaan vittuiluksi ja ilkeilyksi.
Onko parempi heitellä lautasia ja laseja seinään kuin että huutaisi ja räyhäisi äijälle tai perheelle sanallisesti?
Miten negatiivisia tunteita ilmaistaan rakentavasti, niin että myös tunnelataus pääsee ulos?
Hakkaanko tuota pihamäntyä katuharjalla vai mitä?
Luuletko sinä että tunteensa pitää kieltää jos ei ole noita kahta, vaikka olisi minkämoinen temperamentti?
Kuule, kannattaa miettiä miten ne tunteensa ilmaisee, miten kohtelee muita ihmisiä ja miten käyttäytyy.
Aggressiivinen käyttäytyminen ainoastaa lisää ihmisen aggressiivisuutta, eikä tuosta käyttäytymisestä ole kuin haittaa. Ja tämä on tutkittu juttu ja fakta.