Päiväkodin uskontokasvatuksesta
Löytyykö muita esim. kirkkoon kuulumattomia vanhempia, jotka eivät halua lapsensa osallistuvan päiväkodin uskontokasvatukseen? Tai ylipäätään mulle on vähän epäselvää, että onko ihan normaali käytäntö opettaa esim. Raamatun kertomuksia 3-vuotiaille.
Me emme kuulu kirkkoon ja toivoisin, että voisin itse kertoa lapselle näistä asioista sellaisina hetkinä, kuin haluan. Vaikka emme ole uskovia, pidän kuitenkin tärkeänä, että lapsi oppii omaan elinympäristöönsä ja kulttuuriinsa kuuluen asioita kristinuskosta ja voi sitten itse myöhemmin muodostaa oman maailmankatsomuksensa. Tuntuu kummalliselta, että kunnallisissa päiväkodeissa on uskontokasvatusta, seurakunnan päiväkerhoissa tämä on tietysti itsestään selvää. Tietysti tärkeimpien kirkollisten juhlien merkitystä ja alkuperää on syytä valottaa myös lapsille, mutta muuten haluaisin itse olla se aikuinen, jonka kanssa lapsi näihin asioihin tutustuu.
Puutun nyt ehkä vähän arkaan aiheeseen ja toivon, ettei kukaan tästä suutu ja ymmärrän myös, että jonkun mielestä päiväkodin kuuluu nämä asiat opettaa myös meidän uskomattomien lapsille. Toivoisin kuitenkin asiallisia kommentteja sekä kokemuksia siitä, kuinka olette omat toiveenne päiväkodissa esittäneet sekä sen, kuinka niihin on suhtauduttu. En kuitenkaan haluaisi, että lapsi tuntisi tämän vuoksi oloaan erilaiseksi.
Kommentit (46)
Eli meidätkin voisi luokitella melko tapakristityiksi ja sinällään minulla ei ole mitään uskonnosta kertomista vastaankaan. Lapsemme tosin eivät ole päiväkodissa vaan noin puolet kuusta perhepäivähoitajalla (maailman ihanimmalla!) jonka maalaisjärkeen näidenkin asioiden kertomisessa luotan. Viime vuoden olin äitiyslomalla ja keväällä neljä vuotias poikamme heräsi kerran yöllä kauhuissaan huutaen (nukkuu yleensä yöt TOSI rauhallisesti). Kun menin hänen luokseen itki poikani aivan hysteerisenä, tärisi jne. Viimein sai kerrottua nähneensä pahaa unta kuinka pahat miehet tulivat ja veivät hänet, laittoivat kuoppaan ja kiven päälle. Kyllä satutti äitiäkin kun lapsi itkien sanoi " sitten minä äiti kuolin ja nousin enkelinä taivaaseen" ja peitti kasvonsa käsillään ja itki kauheasti. Itsellä oli ihan kauhea olo rauhoitellessa lasta, joka sitten loppuyön torkkui äidin kainalossa (äitiä ei enää paljon nukuttanut...). Mitään pelottavia tv-ohjelmia lapsi ei ole nähnyt, siitä ollaan tosi tarkkoja. Päivällä sitten kun aloin miettiä asiaa niin tuohan on aivan selvästi pääsiäiskertomus (tämä tapahtui pari, kolme viikkoa pääsisäisen jälkeen). Juttelin kerhotätien kanssa ja he vain totesivat että heidän pitää tietyt asiat pitää ja kertoa ja olivat lapset kovasti etenkin tuosta kiven laittamisesta kyselleet kerhossa että tuliko se naaman päällä jne. Nyt syksyllä lapsi näki toisen kerran eläessään painajaisia ja taas pystyin yhdistämään sen kerhossa kerrottuun raamatun tapahtumaan... Poikamme ei ole normaalisti mikään itkeskelijä tai erityisen herkkä, joten hiukan senkin puoleen huolettaa ja olenkin miettinyt pitäiskö poika ottaa kerhosta kokonaan pois, leikkimään kun pääsee pari, kolme kertaa viikossa perhepäivähoitajallakin. En siis sinällään vastusta uskonnosta ja raamatun tapahtumista kertomista (pikemminkin päinvastoin) mutta kritisoin sitä miten asioista kerrotaan (ja mitä kerrotaan). Täytyykö kerhoikäisten ihan oikeasti saada kuulla ristiinnaulitsemisesta jne??? Jos vastaava tarina esitettäisiin videona tai satukasettina, mikähän tulisi ikärajaksi? Itse ainakin kerroin pääsiäisen tapahtumista hyvin " siistityn" version asioista.
Tässä linkki kiinnostuneille varhaiskasvatuksen opsiin. Voitte siis itse vetää johtopäätöksiä siitä kuinka suuressa osassa uskontokasvatus tämän mukaan on. Lisäksi lisäisin, että esiopetuksen piirissä on eriytetty uskontokasvatus, samoin kuin nykyisin kouluissa.
http://www.stakes.fi/varttua/vasu_/
hip-su
Minunkin täytyy myöntää, että kieltämättä nämä kristittyjen puolustuspuheet kaikkien uskonnonopetukselle koskien heidän omaa uskontoaan vain vahvistaa jo ennestään todella negatiivista kuvaani kirkosta ja ihmisistä jotka siihen kuuluvat. Ei minulla ole koskaan ollut mitään pakkoa kuuluttaa tai käännyttää ketään omalle vakaumukselleni (en siis kuulu mihinkään kirkkoon, mutta uskon kyllä että on olemassa suurempiakin asioita kuin ihminen) ja minun on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka haluavat kaikkien uskovan samoin kuin he itse. Etenkin kun kristitytkin tulkitsevat uskoaan melko erilailla kukin, se ei riipu siitä mihin kirkkoon he nimellisesti kuuluvat.
Mielstäni kukaan ei ole puhunut täydellisestä uskonnottomuudesta tai moraalisten asioiden puutteesta vain ainoastaan siitä, kuuluuko pienten lasten päivähoitoon kristillinen uskonnonopetus. Mielestäni vastaus on ilmiselvä: jos kyseessä ei ole kristillinen laitos vaan kunnan järjestämä päivähoitopaikka lapsille, jossa on lapsia eri uskonnoista, ei mitään uskontoa tulisi opettaa yli muiden. Jos päiväkodissa ei ole uskonnonopetusta, se ei tarkoita että kristityt lapset jäävät ilman uskonnonopetusta, koska luotan siihen, että kaikki kristityt vanhemmat käyvät viikottain kirkossa ja vievät lapsiaan seurakunnan kerhoihin ja tapahtumiin, koska asia on heille niin tärkeä. Koulussa lapsille valitaan riemumielin uskonnonopetus. Eikö hengellisten asioiden opetus ole vanhempien vastuu, ei valtion?? Moraali ja sivistys eivät ole mitenkään sama asia kuin uskonto, uskonnon varjolla on tehty varmaankin enemmän moraalittomia ja julmia tekoja kuin minkään muun asian. Kyllä ne ovat ihan itsestä kiinni.
Ja kirkot eivät mihinkään katoa jos valtion instituutioissa ei uskonto näy. Eiköhän se ole vain laiskuudesta kiinni kun ei haluta lapsia itse uskontoasioissa opettaa niin opetetaan sitten siinä sivussa niidenkin lapset, joita koko uskonnon ei pitäisi millään lailla koskea...
Vanhempi lapsistani oli vuoden verran pienessä päiväkodissa, jossa noin kolmannes lapsista oli maahanmuuttajia eri maista. Hoitajat (kaikki syntyperäisiä suomalaisia) ottivat asiakseen huolehtia, että mitään, mikä vähänkin liittyy kristillisyyteen, ei päiväkodissa tehdä. Niinpä päiväkodissa ei ollut joulua, pääsiäistä eikä mitään muutakaan juhlaa. Ei puhuttu myöskään tontuista eikä pääsiäistipuista tms. Ei laulettu joululaulujakaan, ei edes niitä pakanallisia tonttulauluja. Ei jouluaskarteluja, ja lasten piirtämiä jouluaiheisia piirustuksia ei laitettu seinälle. Ainoa päiväkodin juhla oli kevätjuhla, jossa muutamat lapset lauloivat pari laulua. Yksi maahanmuuttajaperhe osallistui juhlaan, muut loistivat poissaolollaan.
Ei tuntunut kovin hauskalta tämä vuosi. Lapselle piti useasti selittää, että päiväkodissa ei ole joulua, mutta kotona on. Mielestäni uskontokasvatus kuuluu seurakunnan pyhäkouluihin yms, ei päiväkotiin, mutta suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat asiat (kuten joulu, joka on alunperin pakanallinen juhla) voidaan päiväkodissa sallia, vaikka joukossa olisi maahanmuuttajia. Ja maahanmuuttajille tai eri uskontokuntaan kuuluville pitää tarjota jotain muuta tekemistä, mikäli he eivät halua tilaisuuksiin osallistua.
En usko, että jos muuttaisimme esim. Saksaan lapsieni kanssa, päiväkodissa lopetettaisiin esim. pyhimysten muistopäivien juhlat (jotka siis liittyvät katolilaisuuteen). Enkä edes vaatisi sitä, ainoastaan sitä, ettei katolilaista uskontoa opetettaisi lapselleni tunnustuksellisena. Perheessämme minä kuulun kirkkoon, mieheni ei. Lapsilla on vapaus päättää sitten vanhempana mitä haluavat uskonnon suhteen tehdä.
Mukava oli saada asiallisia kommentteja, vaikka aihe varmasti herättää tunteita ja ajatuksia. Oman viestini taustalla olikin ennen kaikkea hämmennys siitä, kuinka paljon näistä asioista on yleensä tapana puhua. Muutimme vastikään suuresta kaupungista pienempään ja aiemmassa hoitopaikassa kyllä kysyttiin, kuinka haluamme, että uskonnosta lapselle puhutaan. Nykyisellä asuinpaikkakunnallamme vaikuttaa voimakas herätysliike ja ehkä sen vuoksi olenkin hiukan varuillani asian suhteen, koska en halua mitään kovin tunnustuksellista uskoa omalle lapselleni opetettavan.
Tuntui myös kivalta huomata, että en ole ihan kummajainen näiden ajatusteni kanssa vaan meitä samoin ajattelevia löytyy enemmänkin!
eri uskonnot luovat tunnustajilleen hieman erilaisen maailmankuvan, ja ri uskontojen moraaliopetuksen ja maailmankatsomuksen tuntemus on hyödyksi.
Aivan kaikkea uskontoon liittyvää opetusta ei voi siis kieltää, selvästi tunnustuksellisen ko. uskontoon ohjaavan kylläkin. Sitä myös tiedustellaan lasta päiväkotiin vietäessä.