Päiväkodin uskontokasvatuksesta

Jos muuttaisitte muslimimaahan, hyväksyisittekö että kristityille lapsillenne opetettaisiin islamilaista elämänkatsomusta ja moraalikäsityksiä sinä oikeana totuutena?



Itse en hyväksyisi. Minulle sopisi kyllä että lapseni osallistuisi heidän uskonnollista alkuperää oleviin juhliinsa koska sillä tavalla lapseni oppisi heidän kulttuuristaan ja tavoistaan. Mutta en haluaisi joutua kotona " oikomaan" lapselle päivähoidossa opetettua elämänkatsomusta, ne asiat haluaisin opettaa itse.



Sama pätee mielestäni Suomessa myös suomalaisille ei-kristityille lapsille. En halua että lapseni tulee päiväkodista pää täynnä tarinoita jeesuksesta. Mielestäni ei ole kunnan tehtävä opettaa lapsia kristityiksi. Kirkko on sitä varten.

Pakkohan tuo islamilainen kasvatus olisi hyväksyä, jos laittaisin lapseni päiväkotiin, jota pidetään yllä valtion tai kuntien varoilla. Ei tulisi mieleenikään ruveta siellä valittamaan, että tuollainen ei minulle sovi. Kasvattaisin lapseni kotona, jos se olisi mahdollista, ja ellei olisi, kertoisin kotona lapselleni, että täällä maassa uskotaan näin, mutta me ajattelemme toisin.



Maassa maan tavalla!

Vanhempainkeskustelussa vanhemmilta kysytään tätä asiaa ja vanhemmat, jopa kirkkoon kuuluvat, voivat itse päättää osallistuuko heidän lapsensa uskontokasvatukseen. Koulussa tätä valinnan mahdollisuutta ei kirkkoon kuuluvilla ole vaan oppivelvollisuus koskee myös uskontotunteja. Minusta kastetulla lapsella on oikeus saada opetusta siitä uskonnosta, johon kuuluu. Tämä opetus ei ole päiväkodeissa sen enempää kuin koulussakaan uskonnon harjoittamista, vaan nimenomaan oman uskonnon opetusta. Itse ainakin kerroin lapsille asioista lapsen kehitystason mukaisesti. Sanon kuitenkin, että Raamattu ei ole satua vaan oikeasti tapahtuneita historiallisia asioita. Tehtävään pitäisikin valita henkilö, joka taitaa parhaiten lapsille puhumisen. Vastuuhan on päiväkodilla, mutta käytännössä usein uskontokasvatuksen antavat paikalliset seurakunnat. Kokemukseni mukaan lähes kaikki lapset osallistuivat uskontohetkiin, kuuluivatpa kirkkoon tai mihin uskontokuntaan tahansa. Useimmat vanhemmat kuitenkin ajattelivat tämän olevan kulttuurista kasvatusta, joka kuuluu suomalaiseen identiteettiin. On vaikea ymmärtää monia suomalaiseen kulttuuriin kuuluvia asioita, ellei tiedä mitään luterilaisuudesta. Minusta päiväkodin ja koulun luterilainen uskonnonopetus on neutraalia kun taas joissain muissa uskontokunnissa uskonnonopetus on nimenomaan tunnustavaa uskonnon harjoittamista. Suomi on tässä erittain suvaitsevainen maa, islamilaisissa maissa asia on aivan toisin, siellä uskonto ja elämä ovat kietoutuneen paljon tiukemmin toisiinsa ja uskonto vaikuttaa koko elämään, toisin kuin Suomessa, joka on kuitenkin nimellisesti kristitty maa.

Ilman minkäänlaista kokemusta päiväkodeista (oma lapsi toistaiseksi kotihoidossa) kannan korteni kekoon luokanopettajan kokemuksella. Vanhempien kannattaa kasvatuskeskusteluissa avoimesti ja rohkeasti kysellä päiväkodin/koulun yleisistä käytännöistä, sekä erityisesti oman ryhmän toimintatavoista.



Jokainen päiväkoti/koulu tekee omat suunnitelmansa kaikista kasvatuksen osa-alueista, ja niitä suunnitelmia käytännössä toteuttavat opettajat ja hoitajat omien vahvuuksiensa mukaan.



Eli ryhmässä, jossa on uskonnollisesti suuntautunut opettaja aiheita käsitellään varmasti eri tavalla kuin ryhmässä, jonka opettajilla ei ehkä henkilökohtaista vahvaa vakaumusta ole. Samahan koskee myös esim. liikunta- tai musiikkikasvatusta; opettaja, joka soittaa seitsemää eri soitinta ja laulaa lauantaisin taustoja paikallisessa bändissä lähestyy myös päiväkodin musiikkihetkiä ihan eri tavalla kuin se ope, joka juuri ja juuri osaa raakkua " jänis istuu maassa" ..



Mutta varsinainen pointtini siis oli, että avatkaa suunne niissä keskusteluissa rohkeasti ja kertokaa mielipiteenne! Eivät ne opet ja hoitajat muuten voi tietää mitä perheet päiväkodilta/koululta odottavat ja toivovat. Kyse on kuitenkin juuri sinun lastesi kasvattamisesta (päiväkodin osuutta ei voi mielestäni vähätellä, onhan lapsi siellä suurimman osan päiväsä!).



Eena

...jossa valtio ja uskonto on erotettu toisistaan. Päiväkodeissa ei opeteta mitään uskonnosta, ja kouluissa kysytään vanhemmilta haluavatko lapsensa osallistuvan uskonnon opetukseen vai ei. Ja se kouluissa annettava uskonnonopetuskin on suurimmaksi osaksi teoreettista, kaikista suurista uskonnoista opettavaa, eikä tunnustuksellista. Kouluissa ja päiväkodeissa ei ole samanlaisia aamunavauksia tms uskonnon pakkosyöttöä kuin meillä. Vanhemmat opettavat uskonasiat kotona, ja halutessaan voivat laittaa lapsensa koraanikouluun. Moskeijoiden joukossa oli myös kirkkoja (sekä katolilaisia että protestanttisia), synagogia, ja mm. Jehovan todistajien valtakunnansali. Perjantai, vaikka muslimien pyhäpäivä onkin, oli normaali työ- ja koulupäivä, viikonloput olivat vapaita.

Täällä Suomessa sen sijaan edelleen veisataan virsiä jo ala-asteelta alkaen, ja luetaan Raamattua uskonnontunnilla. Jo yksivuotiaat päiväkotilaiset viedään joulukirkkoon. Sunnuntaina ja pyhänä on kaupat (suurimmaksi osaksi) kiinni.

Olen itse tapakristitty, kuulun siis kirkkoon (olen tosin ollut jo pitkään eroamassa) mutta en suinkaan usko Jumalaan ja Jeesukseen. Joulua vietän perhejuhlana, en kristillisenä juhlana. Mieheni on tapamuslimi, joka ei rukoile, ei paastoa, ja hän syö sianlihaa. Lapsemme kuuluu väestörekisteriin. En halua että lapselleni opetetaan kristinuskoa (tai islamia) ainoana oikeana totuutena päiväkodissa, koulussa tai missään muuallakaan. Hän tulee toki tietämään että jotkut ihmiset uskovat näin ja toiset noin, mutta tunnustuksellista uskonnonopetusta en hänelle halua. Minulla kai on siihen täysi oikeus? Suomessa kun tietääkseni on uskonnonvapaus, jonka käsitän myös vapautena olla uskomatta. Minulle on ihan sama mihin kukin uskoo, kunnioitan jokaisen vakaumusta, mutta odotan heiltä myös samanlaista kunnioitusta minun vakaumustani (tai lähinnä sen puuttumista) kohtaan.

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että yrittäisin väkisin pitää lapseni erossa kristinuskosta - sehän olisi mahdotonta, Suomessa kun asumme. Mutta koska emme itse usko niin en halua että päiväkodin täti tai kukaan muukaan opettaa lastamme uskomaan. Ehtii hän myöhemminkin oppia uskonasioista jos kiinnostusta on, ja silloin mulla ei tule olemaan mitään sitä vastaan, jos halu oppia lähtee lapsesta itsestään. Oli se uskonto sitten kristinusko tai islam, tai vaikkapa buddhalaisuus.

Pulp:

Ja oikeasti - Suomessa uskon asiat käsitellään aika kevyesti ja vähäisessä määrin. Menkääpä melkein mihin muuhun maahan tahansa ja kohtaatte huomattavasti määrätietoisempaa uskonnon kasvatusta. Ja siellä ei edes vaihtoehtoja anneta.

oman kokemukseni. Kun poika meni ryhmäperhepäivähoitoon (joka oli päiväkodin yhteydessä) käytiin paljon asioita läpi. ja siellä oli myös lomake, jossa kysyttiin, että saako osallistua uskonnonopetukseen (vai miten se nyt oli muotoiltu), saako osallistua retkille ja saako antaa karkkia ym.



Vastasin kylläkin kaikkiin kyllä, mutta jos olis vastannut ei, niin kai ne siellä olis ottaneet asiat huomioon. Olen kuvitellut, että tämä on normaali käytäntö muuallakin.

mutta meidän poika on jo toista kertaa aloittanut päivähoidon, eikä kummallakaan kertaa ole kysytty, vaikka muistaakseni hakulomakkeessa on kuitenkin merkintä myös seurakunnasta tai siihen kuulumattomuudesta. Jos oltaisiin muslimeja tai edes ortodokseja, niin varmasti olisi kysytty! Kun poika oli 2v ja perhepäivähoidossa, mainitsin sitten joskus, kun pyydettiin rahaa pääsiäiskuvaelmaan menoa varten, että ei me muuten edes kuuluta seurakuntaan, mutta annoin rahan kuitenkin. Pojalle jäi reissusta mieleen että ajettiin linja-autolla ja saatiin karkkia. Nyt kun poika on kohta 5, niin tuntuu että asiaa pitäisi jo vähän miettiä tarkemmin. Jo keväällä jouduin vastaamaan kysymykseen " mikä on pyhä henki?" kun jotain siitä puhuttiin helluntain aikaan. Kun aloin neutraalisti selittämään että " monet ihmiset uskoo tällaiseen... jne." olikin seuraava kysymys: MIKSI? Joten vaikeita kysymyksiä voi olla odotettavissa, jos poika keksii kiinnostua uskontokasvatuksesta enemmän. Miten sitten osaan selittää vaikean asian niin että lapsi ymmärtää, ja että vanhemmat ovat tässä asiassa eri mieltä kuin päiväkodin tädit? Kuten joku jo mainitsikin, olisi kai epäkunnioittavaa enemmistön vakaumusta kohtaan kuitata uskonnon opetus sillä että " ne on vaan sellaisia satuja" vaikka se lähinnä onkin rehellinen mielipiteeni. Vai onko tosiaan sitten parempi kieltää nämä " sadut" päiväkodissa kokonaan, ja siten taas saada lapseni tuntemaan itsensä jotenkin erilaisiksi (allergioiden jne. lisäksi vielä...).



Minusta olisi parempi, että uskonnonopetukseen osallistuminen pitäisi erikseen ilmoittaa, ja oletuksena olisi että ei osallistu, niin jokainen voisi miettiä asian kunnolla. Minullakin on monta tuttua, jotka ovat kastaneet lapsensa (sukulaisten toivomuksesta) ajattelematta, että se tosiaan tarkoittaa pakkoa osallistua uskonnonopetukseen koko kouluajan, ja näköjään jo päiväkodissakin. Ovat olleet hämmästyneitä, kun sanoin ettei seurakuntaan kuuluva lapsi voi mennä ET-tunneille. Kuitenkin monissa länsimaissa, tiedän että ainakin USA:ssa ja Ranskassa, uskontoa ei saa opettaa valtion kouluissa, vaan vanhemmat vievät lapset pyhäkouluun erikseen jos haluavat. Miksei näin Suomessakin?

Näin ollen myös pystyy vaikuttamaan oman lapsen kohdalla kuinka tilanteet hoidetaan.

Itse koen että tämä " uskonnon" opetus on niin pieni muotoista ettei siitä ole haittaa. Harvoin kai päiväkodeissa tuputetaan uskonasioita.

Itse myös koin lapsena esim. joulukirkossa käynnin kivaksi tapahtumaksi, joka ennemminkin tarkoitti joululoman alkamista kuin " Jeesustelua" , samoin suvivirsi koulussa tarkoitti sitä viimeistä hetkeä ennen kesälomaa.

Lähinnä minulla on siis mielikuva, että tämä päiväkodeissa tapahtuva uskonnonopetus on sivistystä ja kaikenkaikkiaan melko pienimuotoista?

Luulen myös ettei päiväkoti-ikäinen vielä osaa ajatella asioita oman maailmankatsomuksen kannalta? Eikä nämä näin ollen vaikuta myöhemmin tulevalle omalle maailmankatsomukselle. Jos haluat itse olla mukana, niin ehkä voisitte käydä asioita läpi ennen kuin ne ovat pk:ssa ajankohtaisia?

Uskoisin että tänä päivänä on paljon vanhempia jotka kieltävät lapsen osallistumisen näihin uskonnollisiin juttuin, mukaan lukien muista kulttuureita tulleet lapset. Eli en usko että lapsi kokee itsensä erilaiseksi tästä syystä, varsinkin jos lapsen kanssa keskustellaan miksi näin toimitaan ja samalla myös kunnioitetaan lapsen tahtoa osallistua/olla osallistumatta.

anna22:

Vaikka emme ole uskovia, pidän kuitenkin tärkeänä, että lapsi oppii omaan elinympäristöönsä ja kulttuuriinsa kuuluen asioita kristinuskosta ja voi sitten itse myöhemmin muodostaa oman maailmankatsomuksensa.

Tietysti tärkeimpien kirkollisten juhlien merkitystä ja alkuperää on syytä valottaa myös lapsille, mutta muuten haluaisin itse olla se aikuinen, jonka kanssa lapsi näihin asioihin tutustuu.

En kuitenkaan haluaisi, että lapsi tuntisi tämän vuoksi oloaan erilaiseksi.

Ottaisin esiin vielä sen, mitä pedagogiikassa pitää pohtia tarkkaan myös uskonnonopetuksen kohdalla, eli lapsen ikävaiheen. Päiväkodissa ollaan vielä vaiheessa, jossa tarinat ja kertomuksen menevät paremmin " kaaliin" kuin analyyttinen pohdinta jonkun asian totuudellisuudesta. Siksi kerrotaan tarinoita Raamatusta.



On lisäksi erittäin vaikeata saada mihinkään, missä ihmiset opettavat, steriiliä arvovapaata opetusta. Tuo yhdessä viestissä mainittu keskustapuoluelaisuuskin saattaa välittyä lapsille piiloarvoina. Samoin uskonnollinen arvomaailma voi välittyä lapselle, vaikka opetusta ei erikseen annettaisikaan. Tämä on inhimillistä todellisuutta.



Ottaisin vielä kantaa tuohon, että kristilliset juhlat ovat pakanallisia alunperin. Totta, ne ovat muodostuneet aikansa ympäristössä totuttujen vanhojen juhlien ympärille. Kukas tätä tosiseikkaa nyt kiistäisikään? Uskonnot kehittyvät kulttuurikontekstissa, siinä missä muukin kehitys/muutos. Ne eivät kuitenkaan ole enää pakanallisia, kun niille on annettu uusi merkitys uudessa yhteisössä. Ei kristitty vietä pakanallista juhlaa, vaikka tietäisi hyvinkin uskontonsa taustat ja syntyaikojen historian. Tämä on olennainen pointti, jonka esim. jehovantodistajat unohtavat. Toki kukin saa tällä perusteella hylätä ne juhlat, jotka haluaa. Mutta kristitty juhlii silti omia kritillisiä juhliaan.

Me emme myöskään kuulu kirkkoon (mieskin on eronnut). Lasten hoitopaikassa oli joku lomake johon kirjattiinylös toiveita ja siin kysyttiin myös miten toivotaan vastattavan lapsen mahdollisiin uskonnollis-aiheisiin kysymyksiin. En vaatinut mitään erityiskohtelua, koska mietin sen onnistumista. Mistä ihmeestä hoitajat voivat muistaa miten pitää millekkin lapselle vastata. Ja oisko pitänyt itse antaa ohjeet, koska jos hoitaja itse uskoo niin miten voisi muuten vastatakkaan. Olen kanssasi samaa mieltä siinä että nykyaikana kirkkoa ja yhteiskuntaa ei pitäisi suoraan rinnastaa toisiinsa, mutta ikäväkyllä se edelleen usein on niin.

Lapseni ovat käyneet myös srk:n kerhosssa, niinkuin itsekin olin aikanaan. Osallistuin koulussa myös uskontotunneille kun silloin ei ollut vaihtoehtoa. Mielestäni en ole siitä kärsinyt...mutta en myöskään tullut uskoon! Joten olen ajatellut itsekin keskustella asiasta lasteni kanssa oman näkemykseni mukaan ja kertoa että toiset ihmiset uskovat eri asioihin. Tällähetkellä 5-vuotias on kyllä kovi vakuuttunut, että jumala on olemassa, mutta niinhän tuon ikäiset uskovat satuihinkin.

Ehkä pääsiäisenä ja kenties jouluna jotenkin käsitellään asiaa mutta varsinaisesta uskontokasvatuksesta ei voi kyllä puhua. Meillä ei kiihkoilla suuntaan tai toiseen, mutta toivon, että asiaa yleissivistävässä mielessä lasten kanssa käydään läpi myös päiväkodissa. Kuitenkin uskonto vaikuttaa elinympäristössä ja maailmassa riippumatta siitä uskooko itse vai ei.

ja siinä täytetään kyseinen lappu (nimi on voinut vaihtua)jossa myös kysytään uskontokasvatuksesta ja siihen osallistumisesta.

Joissakin keskustelussa annettiin ymmärtää, että suomalaisissa päiväkodeissa annettaisiin oikeaa uskonnon opetusta, ihan kuin jossain pyhäkoulussa tai koulun uskonnontunneilla?

Itse olen ollut monessa helsinkiläisessä päiväkodissa töissä, enkä missään ole törmännyt kristinuskon tuputtamiseen/syvälliseen opettamiseen enkä minkäänsorttiseen käännyttämiseen. Mitään uskonnollisia aamunavauksia ei ole pidetty, ei mitään ruokarukouksia ei raamatullisia kertomuksia unisaduiksi. Suvivirttäkään en ole kuullut kun ehkä joskus, taitaa kuulua koulun kevätjuhliin lähinnä ja sielläkin vain ensimmäisen säkeistön verran, jossa ei puhuta mistään muusta kun luonnosta.

Jouluna kyllä voi kuulla kristillisiä joululauluja, vaan pienille lapsille uppoaa nuo tonttu-laulutkin paremmin. Joulunaika enkeleineen ja seimeineen kyllä on esillä jo ihan koska ovat niin kauniita, harvemmin lapset haluavat kuulla koko raamatuntarinaa niistä. Kyllähän kysyvälle vastataan. Päiväkotipäivään mahtuu niin paljon muutakin. Joulu- ja pääsiäiskirkossa ollaan käyty ja seurakunnan lapsityöntekijät käyvät kerran kuussa vetämässä tuokion. Aiheet on valittu yhteistyössä päiväkodin edustajan kanssa ja vakiaiheena on ollut ystävyys, kateus, suru jne. Ei mitään ristiinnaulitsemisia ym.

Kasvatus- ja kehityskeskustelulomakkeessa kysytään saako lapsi osallistua uskonnollisiin tuokioihin, retkiin. Moni vanhempi kirjoittaa, että ovat tapauskovia tai ei uskovaisia, mutta lapsi saa osallistua esim. joulukirkkoon. Itse toivoisin, että ne vanhemmat, jotka eivät halua lapsen osallistuvan minkäänlaisiin uskonnollisiin tapahtumiin, sanoisivat sen jo hoidon alkaessa ihan reilusti. Kyllä ryhmän aikuisilta voi pyytää aikaa hetken kahdenkeskiseen tuokioon, eikä tarvitse kailottaa asioitaan kaikkien kuullen tai odottaa kehityskeskustelua.



smrzlina ei haluaisi vaatia et-opetusta lapsille, mutta voihan pyytää, että lapsi ei osallistu uskonnollisiin hetkiin, silloin lapsi vierailee monesti naapuriryhmässä tai jää päiväkotiin puuhailemaan muiden käydessä

kirkossa, ei sen kummempaa.



Voihan olla, että tuhansien päiväkotityöntekijöiden joukossa on joku ' julistajakin' (voipi olla joku pakana-julistajakin:) ), josta sitten on kotona kuultu, mutta ei ole sattunut eteen. Mutta usein on sattunut tapauksia, joissa lapset ovat keskenään kertoneet toisilleen kotona/pyhäkoulussa opittuja kristinasioita ja kuolemaan liittyviä asioita ja ne ovat menneet vanhempien korviin.

Ei meillä töissä kailoteta omia vakaumuksia, ehkä vielä harkitummin kun työpaikoilla joissa sen ei oleteta vaikuttavan työhön.





Joku käänsi asian niin, että jos oltaisiin itse esim. muslimimaassa, niin antaisinko heidän kertoa uskonnostaan sinä oikeana totuutena? No heistähän se on sitä ja vaikeahan se olisi mennä heidän päätään tarhakaverin äitinä kääntämään tai tukkimaan ja toisenakin, voisinko mennä muslimaahan, laittaa lapseni päiväkotiin/kouluun ja kieltää heitä sen tähden juhlimasta, puhumasta tai laulamasta mitään uskontoonsa liittyvää?



Mutta onneksi tämä kirjoitus on täällä hännähuippuna, on varmaan ihan sekava:/ Pikkusisko tässä pitää äitiä hereillä tulevien hampaiden takia. .

Ateismi pitäis poistaa ja uskonto palauttaa yhtä suureks asiaks mitä se oli ennen!!!



Tuosta oli muuten samanlainkaltainen keskustelu elämänkatsomus palstalla, missä puhuttii siitä että Muslimit haluavat että Uskonopetus tai lähinnä Joulusta ja Joulupukista höpöttäminen lopetettais päiväkodeissa koska heillä ei ole Joulua.



Jos päiväkodeista lopetetaa uskontokasvatus niin sitten lopetetaa myös Joulujuhlat. Sehän on uskonnollinen juhla, Jeesuksen syntymäpäivä!!!

Lainaan tähän kohdan omasta viestistäni:

Bombus:

Pakanuus on enemmän, se on sulautunut aika lailla täydellisesti kulttuuriimme, [b]tosin menettänyt siinä samalla sen uskonnollisuutensa.

[/b]

Korostin vielä tuota kohtaa, mikä sinulla ilmeisesti jäi huomaamatta. Asiasta ei tee uskonnollista se, että sillä on ollut joskus joku uskonnollinen merkitys. Eikä edes se, että sillä on nykyisinkin uskonnollinen merkitys joillekin ihmisille. Esim. minä annan mielelläni lapseni askarrella enkeleitä. Tiedän, että ne ovat kristityille uskonnollinen juttu, mutta minulla ne kuuluvat samaan sarjaan keijukaisten ja mörköjen kanssa. En miellä niitä omalla kohdallani uskonnollisiksi, toisin kuin Jeesuksen tai Jahven, jotka ovat jumalolentoja. Ei minua haittaa, jos lapseni rakentaa jouluseimen, niin kauan kuin hänelle ei kukaan opeta, että siinä seimessä oleva vauva on joku vapahtaja ja pelastaja, joku jota pitäisi palvoa. Niin kauan kuin kyseessä on vain vauva seimessä, niin ok, mikäs siinä.

Ihan samoin esim. joulupukki ei kuulu minun uskontooni (tai elämänkatsomukseeni), eivät myöskään tontut. Ehkä jollakin kuuluvat, mutta eivät minulla, vaikka pakana olenkin. Joulupukki on vähän uudempi tulokas, mutta tontut kuuluvat oman kansani mytologiaan, eivät kuitenkaan uskonnollisessa mielessä minun kohdallani.

Mitä ajan tällä viestillä takaa? Asioilla on uskonnollista merkitystä vain siinä tapauksessa, jos ihmiset mieltävät ne uskonnollisiksi. Ei pääsiäismunasta tee uskonnollista se, että sillä on pakanalliset (ja myöhemmin myös kristilliset) juuret, mikäli " suuri yleisö" ei sitä sellaiseksi miellä. Vai oletko oikeasti sitä mieltä, että jos nyt esim. minä saisin päähäni, että kalapuikkoja syödään minun jumalani kunniaksi ja ne ovat uskonnollista ruokaa, ne pitäisi sitten poistaa päiväkotien ruokalistoilta silloin, jos kaikki uskonnollisuus päiväkodeissa kielletään? Ei liene kovin järkevää?

Kuten jo sanoinkin, tässä tökkii aika paljon se, että kristinuskolla on aikamoinen " monopoliasema" päiväkodeissa, vaikka Suomessa onkin uskonnonvapaus. Joku kysyi, että mitäs te tykkäisitte siitä, jos lapsellenne opetettaisiin jossain muslimimaassa muslimien rukouksia jne. Minä kysyn, että mitä te oikeasti olisitte siitä mieltä, jos ihan suomalaisessa päiväkodissa kävisi kerran kuussa kristillinen pappi vetämässä jonkun uskonnollisen laulu- ja tarinahetken ja vastaavasti kerran kuussa kävisi joku muslimi (mikä se pappia vastaava heillä onkaan) kertomassa islaminuskosta samassa hengessä? Ja sitten ehkä jonain päivänä kuussa paikalla kävisi wicca ja jonain päivänä satanisti kertoilemassa omasta uskonnostaan. Niin ja toki vielä joku skepsiksen jäsenkin, ihan sen mukaan mitä uskontoja päiväkodin lapset edustaisivat? Siis olisiko teistä ihan rehellisesti ok, jos lapset vietäisiin pari kertaa vuodessa seuraamaan jotain pakanallista näytelmää tai he kävisivät moskeijassa tms., täällä Suomessa, ei missään ulkomailla? Jos olette sitä mieltä, että teitä ei rehellisesti haittaa se, jos lapsillenne opetetaan myös muita uskontoja kuin kristinuskoa, niin silloin ymmärrän sen, jos olette sitä mieltä että uskontokasvatus kuuluu myös päiväkoteihin. Mutta jos miellätte sen uskontokasvatuksen nimenomaan kristinuskon opetuksena, niin silloin en ymmärrä, miksi juuri sitä kristinuskoa pitäisi saada opettaa jo päiväkoti-ikäisille päiväkodin toimesta, mutta ei muita uskontoja.

Erinomaisen nasevasti ja selkeästi esitetty!



Tämän keskustelun kristityt kirjoittajat ovat vain vahvistaneet vastenmielisyyttäni kyseistä instituutiota ja sen jokapuolelle ulottamia lonkeroita kohtaan. Onneksi lapseni hoitopaikka jättää nämä asiat kokonaan vanhempien oman harkinnan varaan!



Ateismi, pakanallisuus tai muu epäkristillisyys ei todellakaan tarkoita, että heitetään samantien toisten huomioonottaminen, käytöstavat, moraali yms. romukoppaan ja eletään yhteiskunnan normeja uhaten niinkuin joistain kristityistä näyttää tuntuvan. Kyllä ihmisellä voi olla korkea moraali ihan sisäsyntyisesti, ei siinä tarvita mitään korkeampien voimien sanelemia sääntöjä.

kiitos Oikeesti päiväkodin näkemyksestä. Vaikuttaisi siltä, että siellä Helsingin seudulla päiväkodeissa asiaa on jouduttu enemmän miettimään kuin täällä. Ei Oulukaan minusta mikään pikkukylä ole, mutta näyttäisi siltä että ainakaan maahanmuuttajalapsia ei meidän päiväkotiin ole sattunut, vaikka toki heitä täälläkin muuten on. En siis tiedä onko päiväkodissa ylipäätään muita luterilaiseen seurakuntaan kuulumattomia kuin meidän lapset. Aikamoinen sattuma kyllä jos ei olisi, kun siellä on 4 ryhmääkin.



Kasvatuskeskustelu on huomenna, eikä sitä varten annetussa paperissa mainita uskonnosta mitään! Sekään ei ole siis mikään valtakunnallinen juttu. Silti täälläkin on kerran kuussa " pikkukirkko" johon menee koko päiväkoti yhtä aikaa tietääkseni, jos ei sitten uskonnosta kieltäytyjiä ole? Muusta uskontokasvatuksesta en vielä tiedä, mutta eskareiden opetusohjelmassa se on mainittu. Onkohan lapselle sekavaa jos eskarissa on uskonkasvatusta ja koulussa elämänkatsomustietoa? Täytyy kysyä minkälaista se kasvatus on, ja jos se on jotain yleisiä tarinoita ja lauluja, niin siihen voin antaa lasten osallistua. Sitä en haluaisi, että lapsia opetetaan rukoilemaan tai kerrotaan että uskovat ihmiset pääsee taivaaseen jne. mutta ehkä sellaista ei opetetakaan, toivottavasti.

Eli yhtä lailla kielletään oma kulttuuri.



Uskonnon poistaminen kaikista yhteyksistähän tuli kokeiltua myös Neuvostoliitossa, en tiedä muistaako muut vielä vanhoja kunnon neukkuaikoja

Ei myöskään mieheni. Itse kuulun, koska en viitsi erota (huono syy), mutta lapsia en halunnut kirkon jäseniksi ihan vain tavan vuoksi, vaan saavat itse sitten päättää kun ovat tarpeeksi vanhoja. En nimittäin itse usko niin vahvasti, että pystyisin olemaan läsnä lasteni kastetilaisuudessa olematta tekopyhä...



Sen sijaan olen uskaltautunut silloin tällöin lasten kanssa srk:n kerhoon, huomennakin mennään. En pidä pahana, että oppivat uskonnollisiakin lauluja, suvaitsevaisuutta (toisia ihmisiä ja myös uskontoja kohtaan), anteeksiantoa ym. hyveitä. Joku muka ihmetteli, miksi Suomessa opetetaan luterilaisuutta päiväkodeissa. Eikös se ole aika selvä asia. Suurin osa kuuluu luterilaiseen kirkkoon, ja tästä syystä tämä (jäänne?) elää kasvatuksessa mukana. Sen kautta on sitä paitsi helppo opettaa juuri noita hyveitä. Itse asiassa tosin mikään uskonto ei mielestäni ole kovin suvaitsevainen kun tarkemmin ajattelee, varsinkaan luterilaisuus. Tämän huomaa jo ketjun viesteistä. Ihmetellään, miksi jonkun mielestä uskontokasvatus on pahasta.



Meidän perheessä vietetään juhlapyhiä omalla tavallamme, kuten kaikissa muissakin perheissä. Kerron lapsille, miten luterilaiset näkevät joulun, mutta kerron myös, mitä se on ollut ennen vanhaan Suomessa. Meillä tontut tuovat lahjatkin, ei ole joulupukkia, tai ainakaan se ei käy meillä. Kukin valitsee perinteiden joukosta omansa, kaikkien pitäisi suvaita toisiaan. ja ajatella myös itse, miksi juuri minä uskon juuri näin.



En muuten ole vielä ajatellut minäkään, että päiväkodissa on tosiaan uskontokasvatusta. Taidanpa hoitaa lapsiani kotona vielä muutaman vuoden, niin pääsee tuostakin... Tai sitten vain annan heidän ihmetellä ja kysellä, kun kuulevat uusia jänniä juttuja enkeleistä...

Kun vein pojan hoitoon, niin kehityskeskustelua käytäessä hoitaja kysyi myös saako lapsi osallistua ns. uskonnollisiin asioisin. Selvitti tarkoin minkälaista kasvatusta tämä tarkoittaa ja esimerkkejä asiasta. Mielestäni asia kerrottiin hyvin perinpohjaisesti ja epäselvyyksiä ei jäänyt. Itse annoin asiaan luvan. Minulle tehtiin myös selväksi, ettei ole ongelma vaikkei lapseni osallistuisi noihin hetkiin vaan päiväkoti järjestää silloin muuta toimintaa. Olin hyvin tyytyväinen tähän toimintaan miten asia käytiin läpi ja koko ajan oli mahdollisuus valita, eikä mitenkään tuntunut että jos olisin kieltänyt niin se olisi huono asia.