Jos raskaustestisi näyttäisi nyt plussaa,

Ei sitä parin vuoden yrittämisen jälkeen enää oikein osaa edes odottaa. Olisihan se hienoa.

Esikoinen on nyt vuoden. Haaveilen kyllä toisesta lapsesta, mutta vasta parin vuoden kuluttua. Mulla on hankala perussairaus, ja välillä olen niin kipeä että en pysty hoitamaan kotia tai lasta. Kaksi vaippaikäistä/ihan pientä olisi kauhistus. Lisäksi muistissa on vielä liiankin hyvin esikoisen odotusaika, kun olin lähes koko ajan sairas juuri sen perussairauden takia (raskauden vuoksi ei voinut ottaa kaikkia normaalisti ottamiani lääkkeitä).



Toisaalta, olisin varmasti myös iloinen. Lapsille olisi toisistaan enemmän seuraa, jos ikäero on pieni. Lisäksi nautin kotona olemisesta, saisin jatkaa tätä vielä jonkun aikaa jos nyt tulisi toinen lapsi.

aika yllättynyt mutta eiköhän tuo olisi lopuksi tosi mukava ylläri :) nyt tosin esikoinen vasta 5kk joten niinkuin joku yllä mainitsi että rankkaa varmaan olis kahen pienen kans :)esikoinen tosin erittäin helppo tapaus nukkuu yöt syö hyvin yms joten en usko että tekis edes hirveän tiukkaa...



tosin en kyllä haluaisi uutta raskautta tähän perään heti, olen riskitapaus diabeetikko ja jouduin edellisen kanssa juoksemaan melkein päivittäin lääkäreillä ja hoitajilla eri paikkakunnalla.. hirveä pelko vauvan voinnista, koosta yms. muutenkin vikat 2 kk oli sellaista tuskaa hengittämisen ja nukkumisen ja liikkumisen kanssa joten en edes pystyisi hoitamaan esikoista...

ihmeissäni, sillä eilen tuli otettua jälkiehkäisypilleri.



Varmaan rupeaisi sitten naurattamaan ja olisi onnellinen olo!



Miehen kanssa mietittiin melkein kokonaan se 3 vuorokautta, että otetaanko jälkiehkäisy vai tulisiko sittenkin se neljäs lapsi.

Ajattelisin myös, että se siitä hormonikierukan ehkäisytehosta.



Mutta pian varmasti sopeutuisin ajatukseen ja ilman muuta yllärivauvakin olisi meille tervetullut.

aborttia en voisi tehdä, lisää lapsia en haluaisi. Totuttelisin sitten ajatukseen mutta varmasti siihen menisi koko raskausaika.

mutta järkytyksestä toivuttuani varmasti onnellinen. Olisi ihanaa olla taas raskaana.

En millään jaksaisi heti samaa kun esikoinen vuoden vanha..en tiedä mitä tekisin..pyörryn? :D

pelkästä hämmennyksestä ja järkytyksestä. Ekat sanat olis varmaan ei jumalautaaaa apua mitä teen mitä teen. Sellasta hysteeristä naurua kestäis varmaan muutaman minuutin, sydän pakahtuisi onnesta ja pelosta.

Apuaapua apua. Miten tästä selvitään? Mä en halua olla raskaana. Mä en halua synnyttää.



Hetken sulateltuani ajattelisin, että miksei tässä neljäskin menisi. Asiat varmaan järjestyvät. Mies olisi onnessaan.



Lapsia on nyt kolme, joista vanhin on 3-vuotias.

Lapsia on kolme, pienin 4v, vihdoin kotonaolon jälkeen oma ura taas lähdössä käyntiin. Ikää kohta 40. Abortti ei eettisistä syistä tulisi kysymykseen, joten kai siihen ajatukseen olisi jotenkin totuttava.



Toivon siis, ettei hormonikierukka petä.

vetämään. Ei kiitos enää!

ja pistäisin testin merkin mieleen ja kertoisin kavereille ettei ko. merkkisiä kannata ostaa.

Synnytin lapsen kuukausi sitten eikä ole ollut seksiä vielä sen jälkeen.

Olisin ehkä järkyttynyt aluksi,mutta hieman onnellinen,ehkäpä alkujärkytys muuttuisi nopeasti onnellisuudeksi , sillä ilman ehkäsyä tässä nyt jo 6kk , eikä plussaa ole tullut.... vaikka mahdoll.on, mutta toisaalta, verenpainetautini arveluttaisi eritt. paljon; miten pärjään ja sairastunko vai en. Ja miten vauva pärjää jos tulisi raskausmyrkytys

ainakin.Semmoset 20 vuotta sitä toivonut. Koko -90 luku aktiivisesti ja viimeisen vuoden kuumeisesti, mutta nyt vaan ei ole miestä. Ikäkin tulee kohta vastaan.

sekavat olisivat tunteet. Erittäin.



Toisaalta olisin iloinen vauvasta ja tulot olisi turvattu taas vähäksi aikaa ja se mahdollistaisi jotain, joka nyt ei ole mahdollista, ja joka tekisi minut erittäin onnelliseksi.



Toisaalta taas olisi suuri riski, että lapsesta tulee vammainen, enkä tiedä tahdonko leikkiä toisen ihmisen terveydellä sillä lailla. Ja vauva-ajan koen erittäin raskaana. Ja olin ajatellut, että nämä kaksi lasta saavat riittää. Olisi edessä myös iso muutos, kun mies asuu toisessa maassa.

Ehkä joka kuukausi, ehkäisystä huolimatta, lapsen syntymän jälkeen mietin, että mitä jos olisinkin taas raskaana. Esikoinen nyt 8kk ja joskus on kyllä toinen lapsi toiveissa, mutta jos nyt vaikka vuosi vielä. Lisäksi haluaisin häät viettää ilman raskautta, mutta totta puhuen olisin varmaan kuitenkin aika onnesta soikeana :).

Ja on jo toiset viime seksin jälkeen.



Vauvan pitäisin, se on varma, mutta... Rahat riittää nyt juuri ja juuri, kun olen töissä, isästä ei olisi varmuutta, tai tietäsin kyllä sitten, kun tietäisin, missä vaiheessa raskaus on. Jos viimeisestä panosta, vauva syntyisi isänsä ollessa todennäköisesti vankilassa, mutta tuskin näkisi isäänsä muutenkaan koskaan.



Asunto menis myyntiin joka tapauksessa, asuntolainaa ei olisi mitään mahdollisuuksia maksaa. Enkä tiedä, miten kertoisin vanhemmilleni, että tähän taloudelliseen ahdinkoon ja kahden lapsen yksinhuoltajuuteen syntyy kolmas, tällä kertaa "isätön" lapsi, koska en ikinä voisi kenellekään tunnustaa, kuka isä on.



Varmaan loppupeleissä olisin kuitenkin järkytyksestä ja kauhusta selvittyäni aika onnellinen ja innoissani... :)

Vauva syntyessä olisin sinkkuäiti vastasyntyneen, kaksivuotiaan ja nelivuotiaan kanssa. Koulu jäisi taas odottamaan epämääräistä tulevaisuutta. Ei riittäisi rahat, voimat eikä sosiaalinen paine. Lisäksi olen valmiiksi masentunut.



Ja todennäköisesti pitäisin itseäni hulluna koska en ole harrastanut seksiä yli yhdeksään kuukauteen... Voisi kehittyä aika vainoharhaisia kuvitelmia.