Lasten mummo hokee koko ajan "Jestas"

"Jestas, jesta, jestankoo, jestamandeera, jestamas, jestanpoo, jestantee, jestus ym. ovat vanhoja lisäsanoja kun hämmästellään, siunaillaan, päivitellään jotakin asiaa.

Jestas armahtakko, herra jestas siunakko, jestas siunattuu ovat esimerkkejä sanan käytöstä eri murteissa.

Jestas-sana juontunee alunperin sanasta Jeesus."



Lähde: Suomen murteiden sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. 1997



Itse uskovaisena pyytäisin mummoa olemaan käyttämättä ko. sanaa ainakin lasten aikana. Kertoisin, että kymmenessä käskyssään Jumala on kieltänyt nimensä turhan käytön: "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu."

Lapsille tietenkin kertoisin myös sanan alkuperästä ja kertoisin, että sitä sanaa me emme käytä. En kategorisoisi sitä sanaa rumaksi, vaan sanoisin vain neutraalisti, että emme käytä sitä sanaa.



Kun Jeesusta haluaa avuksi pyytää arkeensa, sen voi tehdä rukouksen muodossa ja käyttämällä Jeesuksen Raamatun mukaista/mukaisia nimeä/nimiä.

On sulla isot ongelmat, voi jestas sentää..

jos viitataan johonkin tiettyyn, yhteen ja ainoaan jumalaan. Ihmiskunnalla niitä jumalia (huom. pienellä) kuitenkin on vaikka millä mitalla. Ja koska tässä ketjussa puheena oleva jumala kuitenkin on vain yksi noiden lukuisten joukossa, en katso aiheelliseksi kirjoittaa sitä isolla.