Rasittavaa! Lapseni ei ole hetkeäkään hiljaa!

Jotain tosi pielessä. Ala painua lapsesi luokse ja vastaa hänen tarpeisiinsa.

Voit tehdä päätöksen , että keskustelet lapsesi kanssa vaikka koko päivän ja seuraavan... Palkka tulee myöhemmin:)

siis ihan koko ajan on jotain asiaa. Autossa on joskus hiljaa, se on täydellistä.



Olen varmaan kanssa tosi sairas, mutta en jaksaisi kuunnella tauotta kenenkään muunkaan juttuja, etenkin kun se on suurimmaksi osaksi tuollaista täysin joutavaa pölinää. Milta tuntuisi jos oma puoliso olisi vieressä koko ajan ja paasaisi jotain diipadaata?

kerro, ettei koko aikaa jaksa jutella, mutta kunhan olet tehnyt tämän ja tuon tärkeän asian ensin (esim. lukenut jonkin naistenlehden ja juonut kupin teetä) voit tulla katsomaan mitä kaikkea hienoa lapsi on sillä aikaa saanut aikaiseksi.



jos lapsi puhuu aikuisten keskustelun päälle, pyydä häntä silloinkin olemaan hiljaa, kunnes muut ovat sanottavansa sanoneet ja kehota häntä sitten osallistumaan keskusteluun, kun tulee jokin tauko aikuisten juttujen väliin. perustele tätä sillä, että jokaisella on oikeus sanoa sanottavansa ja lastakin kuunnellaan, kunhan sen aika tulee.



ja tiedän, että tuo on ärsyttävää. eikä siitä pääse välttämättä koskaan eroon. puhelias lapsi on puhelias myös myöhemmin, mutta hänkin voi oppia käytöstapoja, joka helpottaa teidän kaikkien elämää.

kerro, ettei koko aikaa jaksa jutella, mutta kunhan olet tehnyt tämän ja tuon tärkeän asian ensin (esim. lukenut jonkin naistenlehden ja juonut kupin teetä) voit tulla katsomaan mitä kaikkea hienoa lapsi on sillä aikaa saanut aikaiseksi.

kaikkein parasta on kun ne seisoo rivissä ja kaikilla suu käy ja sellainen mölyseinä on siinä edessä!! Eikä ketään kuule :D Kaiken lisäksi niillä on järkyttävät KOVAT äänet, eli esim bussissa koko bussi kuulee ne jutut, meidät tunnetaankin ihan joka paikassa (ei aina niin kiva) täällä lähiympäristössä. Ja sitä juttua siis tulee ihan mistä vaan...

Ihan on kuvaus kuin meidän perheestä! :)

Ei se auta kuin jaksaa.. Aika aikaansa kutakin!

Toisaalta en ymmärrä ystävä perhettä, joissa 5 lasta: kukaan ei puhua pukahda yhtään mitään! Jos mennään kylään tai tulevat meille kylään, niin eivät tervehdi, vaikka heitä tervehtii. Jos kysyy jotain, niin tupisevat jotain niin hiljaa, ettei mitään saa selvää ja katsovat muualle. Luikkivat häntä koipien välissä johonkin piiloon. :o

Se on outoa, peräti merkillistä!

Meidän lapset sentään ovat iloisia ja avoimia, osaavat keskustella, ja tervehtiä aikuisia silmiin katsoen ja reippaan iloisesti.

On siinä hyvätkin puolensa, että lapset uskaltavat olla äänessä!

luuleeko joku oikeasti ettei tällaista olisi kokeiltu noin 1000 kertaa :-D

ei pieneltä lapselta voi olettaa, että hän oppisi kaikki asiat kerrasta, etenkään, jos on jostain niin innoissaan, että on pakko päästä heti kertomaan siitä.

luuleeko joku oikeasti ettei tällaista olisi kokeiltu noin 1000 kertaa :-D

ei pieneltä lapselta voi olettaa, että hän oppisi kaikki asiat kerrasta, etenkään, jos on jostain niin innoissaan, että on pakko päästä heti kertomaan siitä.

fakta vaan on, että tuo lapsi ei jätä ketään rauhaan. Tänään tuli suihkuun perässäni kertomaan jostain askartelustaan ja tämän kanssa on vaan elettävä.

fakta vaan on, että tuo lapsi ei jätä ketään rauhaan. Tänään tuli suihkuun perässäni kertomaan jostain askartelustaan ja tämän kanssa on vaan elettävä.

kun kerroit, että käyt ensin suihkussa ja katsot askartelun myöhemmin. ja kaikki olivat tyytyväisiä, eikö vain?

15 vuoden kokemuksella puheliaasta lapsesta voin kertoa, ettei tuo jatku loputtomiin.

fakta vaan on, että tuo lapsi ei jätä ketään rauhaan. Tänään tuli suihkuun perässäni kertomaan jostain askartelustaan ja tämän kanssa on vaan elettävä.

kun kerroit, että käyt ensin suihkussa ja katsot askartelun myöhemmin. ja kaikki olivat tyytyväisiä, eikö vain?

15 vuoden kokemuksella puheliaasta lapsesta voin kertoa, ettei tuo jatku loputtomiin.

joskus vaan toivoisi että näillä kehotuksilla olisi jotain vaikutusta käytännön toimintaankin esimerkiksi viiden minuutin kuluttua. näin ei luonnollisestikaan ole.

joskus vaan toivoisi että näillä kehotuksilla olisi jotain vaikutusta käytännön toimintaankin esimerkiksi viiden minuutin kuluttua. näin ei luonnollisestikaan ole.

viisi minuuttia on pitkä aika pienelle muistaa yhtään mitään. =D vuoden kuluttua sen on jo suhteessa lyhyempi aika ja ehkä hän jo muistaa asian. ei tosin välttämättä silloinkaan.

yhden (ei oppikirjamaisen) neuvon voisin antaa. opettele välillä sulkemaan korvat ihan kaikelta. jos lapsi jankkaa ja jankkaa, kun et heti vastaa, voit sanoa, että juttelette myöhemmin ja annat hänen jatkaa jankutustaan. jos mainitset, että kuulet kyllä, muttet heti ehdi tai välitä vastata, hän ei kuitenkaan koe itseään ihan hylätyksi, mutta oppii taas pikkuisen enemmän sosiaalisesta kanssakäymisestä. kyllä sinä jaksat, usko pois, vaikka se välillä tuntuisikin päinvastaiselta.

kolme tuollaista... ja hirveä huuto, jos en kyennyt seuraamaan samanaikaisesti kolmea puhujaa plus miestä neljäntenä, ja vastaamaan kaikille oikeissa kohdissa oikealla tavalla. Hirveä simultaanipalatus koko valveillaojoajan. Nyt ovat ihanan normaaleja teinejä ja puhuvat sopivasti! Yritä jaksaa muutama vuosi, niin sitten taas on hiljaisempaa.

kyllä sinä jaksat, usko pois, vaikka se välillä tuntuisikin päinvastaiselta.

Tyttö on tosi persoonallinen ja ihana. Nyt täyttää pian 7 vuotta ja on oppinut olemaan välillä hiljaakin. Jutut alkaa olemaan jo aika fiksuja ja välillä saadaan kunnon keskusteluja aikaan. :)



Olen kyllä joitakin asioita oppinut laittaamn myös toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta aina jos tyttö on jonkun aikaa poissa kotoa tulee minulle ikävä suloista höpöttäjääni. :)