Lue keskustelun säännöt.
Rasittavaa! Lapseni ei ole hetkeäkään hiljaa!
03.05.2011 |
Nyt laitoin sen ulos leikkimään kun haluan hetken rauhaa!
Siis kokoajan tuo lapsi on äänessä. ei välttämättä huuda tai kitise mutta puhuu ja kyselee kokoajan. jos sille ei vastaa niin jankuttaa niin kauan että saa vastauksen. kun leikkii, tulee minuutin välein näyttämään mitä on tehnyt tai jotain lelua ja tämä jatkuu koko päivän! rasittavaa! tätä on jatkunut nyt jonkun aikaa, ennen leikki tuntejakin yksin kiltisti, nykyään leikkejen lomassa kokoajan kyselee ja puhelee jotain. puhuu myös päälle jos juttelen vaikka miehelleni. korottaa ääntään jos häntä ei heti kuunnella. argh!!!!
olkoon tuolla ulkona nyt, ei vaan jaksa.
Kommentit (33)
jos vertaa vaikka vaikeaan sairauteen tms. Tai puhumattomuuteen, joka myöskin on erittäin piinaavaa! Nämä ääripäät ovat vaan niin harmillisia vanhemmille. Itse monesti epäilen että mitä tuosta lapsesta oikein tulee, kun tuo kommunikointi on noin älytöntä.
Ja onhan tässä kyse vanhempienkin luonteesta ja sietokyvystä. Jotkut haluaa tauotonta ääntä ympärilleen, jotkut taas hiljaisuutta halutessaan. Puhuvan lapsen kanssa ei ole valinnan varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun kotona saa puhua niin ei tarvi koulussa höpöttää eikä työpaikalla häiritä muita omilla tylsillä jutuillaan kuten muutamat tekevät....juttele lapsesi kanssa, sitähän hän kaipaa.
kolme tuollaista... ja hirveä huuto, jos en kyennyt seuraamaan samanaikaisesti kolmea puhujaa plus miestä neljäntenä, ja vastaamaan kaikille oikeissa kohdissa oikealla tavalla. Hirveä simultaanipalatus koko valveillaojoajan. Nyt ovat ihanan normaaleja teinejä ja puhuvat sopivasti! Yritä jaksaa muutama vuosi, niin sitten taas on hiljaisempaa.
Tai meillä kaks pajattaa taukoamatta ja yhdelle pitäs puhua taukoamatta, kun se ei itse vielä osaa, mutta osaa VAATIA kyllä oman osansa huomiosta oikein hienosti. :P
5-vuotias tällä hetkellä ehkä pahimmassa kysely, pölpötys, raportointi, pälpätys -iässä... Tai jos ei selitä jotain tai kysele jotain, niin sitten mölyää muuten vaan. Nyt tuo leikkii jotain tuossa vieressä: "möömöö määmää möömömö, prr prr prr, jesseskesses jes jes jesses, mammammaa, äipeesäängee pängeerängee..."
Ou jeah.
yksi mun lapsista puhui jo alle vuoden ikäisenä. Käytin suunnatonta itsehillintää ja vastailin aina vaikka en taatusti ite käsittänyt mitä höpisin.
Ette usko mikä siitä kehittyi! Ihana nuori aikuinen joka pärjää juuri tuon keskustelutaitonsa takia KAIKKIEN kanssa ja on erittäin pidetty työelämässä.
Siis jaksakaa, jaksakaa, jaksakaa:)
Olen ollut tuollainen puhelias lapsi itse. Äitini päivitellyt (humoristisesti) joskus, kuinka osti jopa korvatulpat ja vaan nyökkäili minulle, kun ei vaan yksinkertaisesti jaksanut kuunnella jatkuvaa puhetulvaa. Mutta siis pääsääntöisesti jaksoi ja vastaili loputtomiin kysymyksiin jne.
Nyt olen 30 vuotias, olen pärjännyt työelämässä loistavasti ja minulla on laaja ystäväpiiri.
Olen edelleen todella sosiaalinen ja verbaalisesti lahjakas. Selviän useista tilanteista puhumalla ja esim työpaikat olen aina saanut kun olen haastatteluun päässyt.
Olen todella kiitollinen äidilleni, että hän jaksoi jatkuvat höpötykseni eikä ulkoistanut minua "tunneiksi yksin puuhastelemaan".
Niin ja nyt sitten saan siirtää tätä hyvää eteenpäin. Oma nyt 10 vuotias poikani on oikea mölyapina. Ihan pienestä asti on hereillä ollessaan pitänyt jotain ääntä KOKOAJAN.
Siis jos ei puhu niin pörisee, napsuttaa tai jotain. Olen oppinut sulkemaan korvat tuolta jatkuvalta meluvirralta, enkä itse sitä juurikaan noteeraa.
Mutta täytyy myöntää, että varsinkin pojan ollessa juuri tuon 3-5 vuotias niin iltaisin oikeasti huokasin helpotuksesta kun sain olla HILJAISUUDESSA. Ei tullut mieleenkään avata telkkaria tms. vaan istuin ja luin tai vaan olin ja nautin äänettömyydestä.
Nyt viimeisen vuoden aikana poika on pikuhiljaa alkanut olemaan pieniä hetkiä hissukseen, kun esim lukee jotain tai katsoo telkkaria. On ihan samoin kuin minä, erittäin sosiaalinen ja pidetty lapsi. Uskoisin, että myös hän tulee verbaalisen lahjakkuutensa ansiosta pärjäämään hyvin elämässä, ainakin haluan toivoa niin :)
Nyt tuo leikkii jotain tuossa vieressä: "möömöö määmää möömömö, prr prr prr, jesseskesses jes jes jesses, mammammaa, äipeesäängee pängeerängee..."
Ou jeah.
möllö löllö mömmö,
lippa läppä löppä
höpänpöppä
Äiti mikä on höpänpöppä
hassu sana höpänpöppä
pöppä pöppä pöppä
Jokainen sekunti pitää täyttää jollain pörinällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella rasittava tyttö. Kun tulee meille leikkimään lapseni kanssa, on koko ajan minun kimpussani höpöttämässä tai kun yritän jutella äitinsä kanssa, tunkee koko ajan väliin. Olen alkanut vältellä koko porukkaa.
nyt se huutelee tuolla ulkoa että tulisin kattomaan sen hiekkakakkuja. ei prkl, ois nyt hiljaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisten lapset eivät opi koskaan puhumaan, ja heidän äitinsä antaisivat mitä tahansa että saisivat kerran kuulla lapsensa suusta sanan äiti.
Eiköhän sillä ole vaan joku kehitysvaihe, joka menee ohi. Onhan ihan ymmärrettävää, että lapsi tarvitsee huomiota. Onko olosuhteissa tapahtunut joku muutos, että sen takia haluaisi enempi seuraa kuin aiemmin? Onko sen ikäinen, että voisi ymmärtää jos pyydetään olemaan hiljaa, vaikka että saa tarra jos leikkii kiltisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisten lapset eivät opi koskaan puhumaan, ja heidän äitinsä antaisivat mitä tahansa että saisivat kerran kuulla lapsensa suusta sanan äiti.
no en oo onnellinen, tuo puhuu ihan liikaa. jotenkin äänensäkin on muuttunut ärsyttävän narisevaksi. ja puhuu tosi kovalla äännellä.
yritin päivällä, että olis hiljaa ja lupasin karkkipalkinnon jos on hiljaa ees hetken. koko sen hetken kun piti olla hiljaa, lapsi hoki: kato äiti kuinka hiljaa oon, huomaatko etten puhu, oonko nyt ollut tarpeeksi hiljaa?
jäi palkinto saamatta.
ei se nytkään pysy tuolla pihalla kunnolla, tulee kokoajan ovelle sanomaan jotain. tai sit huutelee pihalla. ääh :(
lapsi on 4v.
Eiköhän sillä ole vaan joku kehitysvaihe, joka menee ohi. Onhan ihan ymmärrettävää, että lapsi tarvitsee huomiota. Onko olosuhteissa tapahtunut joku muutos, että sen takia haluaisi enempi seuraa kuin aiemmin? Onko sen ikäinen, että voisi ymmärtää jos pyydetään olemaan hiljaa, vaikka että saa tarra jos leikkii kiltisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meiltäkin löytyy 4 vuotias tyttö,joka itsekkin kutsuu osuvasti itseään puhekoneeksi! :)
Nyt kun täyttää seuraavaksi 15, on jo välillä hiljaakin. Koita kestää. Oma poikani oppi puhumaan 10 kk ikäisenä ja siitä saakka sitä puhetta riitti 13-vuotiaaksi saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laitan sen taas ulos.
jotenkin pursuaa nuyt jo korvista tuo puhetulva.
kaikkein parasta on kun ne seisoo rivissä ja kaikilla suu käy ja sellainen mölyseinä on siinä edessä!! Eikä ketään kuule :D
Kaiken lisäksi niillä on järkyttävät KOVAT äänet, eli esim bussissa koko bussi kuulee ne jutut, meidät tunnetaankin ihan joka paikassa (ei aina niin kiva) täällä lähiympäristössä.
Ja sitä juttua siis tulee ihan mistä vaan...
Meidän 5 v. höpöttää koko ajan. Ja on kovaääninen. Ei pysty olemaan hiljaa ja leikkii tsekseenkin niin, että höpöttää.
mutta hetkeäkään ei ole hiljaa. Koko ajan puhuu, laulaa, puhuu "hamsteriäänellä", sepittää tarinoita,
lukee Aku Ankkaa ääneen jne.
Joskus sanoi, että mä äiti YRITÄN olla hiljaa, mutta kun mun suu ei pysy kiinni.:)
Illalla kun teen hampaiden tarkistusharjauksen, niin silloinkin höpöttää vaikka hammasharja on suussa. Yleensä myös nukahtaa kesken lauseen.
En ymmärrä mistä sitä juttua riittää, äitiinsä ei kyllä tule.
on kaksi tuollaista:)) Joskus tuntuu siltä ettei mun päähän mahdu enää yhtään omaa ajatusta (olen kotiäiti)............ Lapset 3v ja 6v.
yksi mun lapsista puhui jo alle vuoden ikäisenä. Käytin suunnatonta itsehillintää ja vastailin aina vaikka en taatusti ite käsittänyt mitä höpisin.
Ette usko mikä siitä kehittyi! Ihana nuori aikuinen joka pärjää juuri tuon keskustelutaitonsa takia KAIKKIEN kanssa ja on erittäin pidetty työelämässä.
Siis jaksakaa, jaksakaa, jaksakaa:)