Miksi lapset itsenäistetään liian varhain Suomessa?

miksi ei voida ymmärtää sitä että lapset ovat yksilöitä? Jotkut eivät pelkää yksin ja pärjäävät hyvin jo nuorempina itsekseen kotona, toiset eivät. Kaikki eivät tarvitse paapomista 12-vuotiaaksi asti, vaan heille voidaan opettaa yksinoloa ja antaa vastuuta pikkuhiljaa jo nuoremmasta iästä lähtien. Olisin varmaan karannut itse kotoa jos en olisi saanut olla koskaan yksin ennen 12 vuoden ikää. Olen aina ollut yksinolosta pitävä, jo pikkulapsena.

Sanotaan, että 5-vuotias pärjää yksin kerrostalon pihalla ja puistossa, ja ekaluokkalainen pärjää kyllä, kun osaa lämmittää ruoan mikrossa. Miksei voida hyväksyä sitä, että alle kouluikäisestä tuskin voi huolehtia liikaa ja että kouluikäinenkin voi tuntea itsensä yksinäiseksi ja turvattomaksi, vaikka ulkoisesti pärjäisikin? Esimerkiksi Englannissa alle 12-vuotiasta ei saa jättää yksin kotiin, tai kyseessä on heitteillejättö. Minä aion huolehtia, että lapsillani on aina joku aikuinen lähettyvillä (mieluiten toinen vanhemmista), kun tulevat koulusta.

paapomisesta. Kyse on ihmislapsen tarpeista. Vaikka vanhemmat kuinka haluaisivat ajatella että heillä on superyksilö joka selviää paapomatta, ihmislapsi voi paljon paremmin kun hänen tarpeensa huomioidaan. ja ihmislapsen tarpeena on tulla hoivatuksi mahdollisimman pitkään. Se on eri asia kuin paapominen. Lapsi tarvitsee aikuisen läsnäoloa mahdollisimman paljon vaikka pärjäisi miten. Miten se onniin vaikea ymmärtää? En tiedä yhtään lasta joka ei kaipaisi aikuista lähelleen. Lapset kyllä tottuvat siihen ettei aikuisella ole aikaa hänelle, eivätkä sitten parempaa osaa odottaa. Suomalaiset lapset joutuvat pärjäämään yksin aivan liikaa, se on fakta. Ja vanhemmat uskottelevat itselleen et se on ok. Mut se todellisuus mikä lapsen sisällä on-saattaa olla ihan toinen.

Kyllähän lapsi pärjää lastenkodissakin- mutta hänen saattaa olla aika vaikea tuntea itsensä arvokkaaksi, vanhemmilleen iloa tuottaviksi yms. + keskenään olevien lasten sosiaaliset taidot jäävät viidakon tasolle- niihin lapsi tarvitsee koko ala-asteen ajan aikuisen ohjausta. Ja usein aikuisilla ei ole aavustustakaan koko sosiaalisesta elämästä.

Tässä on aivan varmasti yksilöllisiä eroja! En nyt tarkoita tietenkään, että kenenkään 6-vuotiaan olisi hyvä tai kiva olla yksin 5-6 h iltapäivällä, mutta kuinka yleinen ongelma moinen ihan oikeasti on???? Eli että 6-vuotias lapsi tulee kotiin klo 12 ja vanhemmat klo 17-18? En tiedä yhtäkään!

Mutta siis jo meidän kolmessa lapsessamme on aivan selkeästi havaittavissa yksilöllisiä eroja halussa olla yksin kotona. Ja paino nyt sanalla HALUSSA. Esikoisemme pyysi jo tosi pienenä, 5-vuotiaana että saa jäädä kotiin kun käyn vaikka viemässä pikkusiskon kerhoon (10 min). En antanut. Esikoulualaisena sai olla lyhyitä aikoja ja aina tulimme takaisin "nyt jo". Inhosi sydämensä pohjasta meluisaa iltapäiväkerhoa ja aneli jos syksyllä että saisi lähteä sieltä kahdelta. Kevätlukukaudella lopetettiin kerho kokonaan, kun mankuminen kotiin oli jatkuvaa. Oli yksikseen yleensä n. 2-3 h ennen kuin tulimme kotiin ja aina tulimme "nyt jo". Lapsi tykkää piirreellä, leikkiä omia mielikuvitusleikkejä, kirjoittelee ja piirtää tarinoita jne.

Sitten taas 2 nuorempaa lastamme, hekin jo nyt koululaisia ovat arasteleet yksin olemista ja sen lisäksi, että teen työpäivää 9-15 olen järkännyt yhtenä klo 10 alkavana aamuna aamupäivähoidon vanhaan eskariin (meillä ei sellaista ylellisyyttä täällä ole kuin aamupäiväkerho). Vasta tokalla luokalla ovat selkeästi alkaneet haluta sitä itsekseen olemista.

Jos lapsi selkeästi haluaa itsenäisyyttä ja hänen tarpeistaan huolehditaan kokonaisuudessaan muuten erinomaisesti, ei ole mitään syytä ettei sopivissa annoksissa saisi myös itsenäistyä. Hoiva on muutakin kuin jatkuvaa läsnäoloa niin ettei lapsi pääse näköpiirin ulkopuolelle.

alakouluikäisenä olla yksin kotona.

Paljolti tämä johtui äitini tukahduttavasta hössöttämisestä ja ylihuolehtimisesta, siitä että minulla ei ollut tilaa.



Silti olen sitä mieltä, ettei lapsia pidä itsenäistää turhan aikaisin. Tilaa ja itsenäisyyttä heille voi antaa, vaikka itse olisi lähettyvillä.



Osalla täälläkin näyttää menevän sekaisin ylenmääräinen ja liiallinen lapsen asioihin puuttuminen ja lapsen tarvitsema asiallinen huolenpito. Yllättävän moni täälläkin näyttää ajattelevan, että on vain kaksi vaihtoehtoa; se että lapsi joko tukahdutetaan liiallisella höösäämisellä tai jätetään yksin pärjäämään keskenään. Elämä tällä palstalla on niin ihanan mustavalkoista ;)

Lähipiirissä on useita perheitä, joissa vanhemmat, yleensä äidit, ovat kotona ts. aina "läsnä" ja arvostelevat suureen ääneen työsskäyviä vanhempia siitä, että heidän lapsensa ovat iltapäivisin joitain tunteja yksin ja lähtevät aamulla yksin kouluun. Kuitenkaan nämä kotona olevat, lasten liian varhaista itsenäistämistä kovaan ääneen arvostelevat äidit eivät itsekään oikeastaan ole läsnä. Äiti voi olla aina kotona, mutta kontakti lapseen on silti minimaalista; tavallisimmin lapsukainen pelaa pleikkaa tms. (ja vielä yleensä 2-3 vuotta vanhemmille tarkoitettuja pelejä) kaiket päivät tai lasta kuljetetaan 5-6 kertaa viikossa puoliväkisin kaiken maailman harrastuksiin, kerhoihin ja aktiviteetteihin, joissa lapsilta vaaditaan ja edellytetään hyviä suorituksia. Nämä lapset eivät ehkä ola fyysisesti koskaan yksin ja vanhempansa pätevät sillä, että heidän lapsensa eivät joudu pelkäämään itsekseen kotona eivätkä huku tai jää auton alle, mutta todellisuudessa nämä lapset on henkisesti ja psyykkisesti itsenäistetty aivan liian varhain..

Käsittävätkö ihmiset oikeasti, että 5-vuotias ei vielä muista kaikkia sääntöjä ja vaikka muistaisikin, voi joku yllättävä tilanne saada lapsen käyttäytymään aivan eri lailla kuin yleensä. Jos esim jotain sattuu, ei lapsi tajua hakea apua vaan jähmettyy paikoilleen. Meidänkin sukulaisperheessä 5-vuotias tyttö ulkoili yksin rivarialueella. Aina oli katsottaessa sovitulla alueella, kunnes ei sitten yksi ilta tullutkaan kotiin sovittuna aikana tai vastannut huutoon. Häntä etsittiin pitkin pihoja ja oltiin jo soittamassa poliisille, kunnes ilmaantui pari vuotta vanhempien koululaisten kanssa jostain, he olivat houkutelleet mukaan ja lapsi ei ollut tajunnut lähtevänsä kiellettyyn paikkaan. Tämän lapsen äiti pelästyi toden teolla - kunnes lapsi oli taas seuraavana iltana yksin ulkona... :(