Lapseni käy kotikoulua, haluatko kysyä jotakin?
Kommentit (73)
esim mistä kirjat yms oppimateriaali?
kuka valvoo, et lapsi oppii?
onko jotain kokeita tietyin väliajoin?
Pitikö sun, joka opetat lasta käydä joku testi lävitse?
miten lähiympäristö suhtautuu?
onko lapsella kavereita?
onko sosiaalinen, osaa puhua ja käyttäytyä?onko jossain isossa ryhmässä joskus et totttu??
Meillä on mieheni kanssa yliopistotutkinto molemmilla, tällä hetkellä olemme vuorotteluvapaalla jotta tytön opettamiselle on aikaa.
Päädyimme kotikouluun, koska itse petyin akateemiseen tasoon, joka suomalaisessa peruskoulussa on. Koulujärjestelmä sinänsä on erittäin hieno ja tukee hyvin mm. heikompia oppilaita, mutta sekä minä että mieheni koimme koulun tasapäistämisen ja sen, että lahjakas ei saa olla, hyvin ahdistavana.
Pelkään sitä, että lapselleni ei anneta mahdollisuutta ottaa kaikkea irti opiskeluistaan. Koulukiusaamista yms en ole pelännyt.
Itse tunnen vain kaksi lasta, joiden kohdalla molemmilla opettajat ja koulun muu kasvatukseen liittyvä henkilökunta suosittelevat joko luokan kertaamista (lapsi ei saanut toditusta vuosikurssiltaan) ja toiselle pienluokkaopetukseen siirtämistä (vanhemmat vaihtoivat ensin koulua, mutta kun toisesta koulusta suositeltiin samaa ratkaisua ja ilmoitettiin, ettei lapsi voi toisten turvallisuuden vuoksi jatkaa normaaliopetuksessa niin vanhemmat ottivat kotiopetukseen). Molemmat kuuluvat tuttavapiiriini joko omien lasteni kautta (päivähoitopaikkatuttavuus) ja työtoveruuden kautta. Toinen ei ole enää työtoverini, koska jäi opettamaan lastansa kotiin.
jos asuisit ulkomailla, niin laittaisit lapsesi kalleimpaan mahdolliseen kouluun, vai silloinkin pitäisit hänet kotikoulussa?
Miksi et päätynyt siihen, että pidät hänet koulussa, mutta sen lisäksi opetatte hänelle asiat kotona? Näinhän voisit turvata riittävän opetuksen tason.
miten olette huomioineet lapsen sosiaalisten taitojen kehittymisen ikäistensä seurassa? Ryhmätyömallit ym?
mutta minusta perusteesi ei kuulosta hyvältä. Koulu on ennen kaikkea paikka, jossa opitaan sosiaalisia taitoja. Sinä voit tarjota tiedonjanoiselle lapselle lukemista ja akateemista virikettä kotona, mutta koulun sosiaalista ilmapiiriä et voi lapsellesi antaa.
Lapsesi on vaarassa syrjäytyä sosiaalisesti.
Olisiko ollut fiksumpaa jäädä vapaille yksi kerrallaan? Vai meinaatteko vetää oppivelvollisuuden läpi vuodessa?
Suomen koululainsäädännön mukaanhan oppivelvollisuuden suorittaminen on vapaamuotoista; koulunkäyntivelvollisuutta ei ole. Minun ei tarvinnut käydä testeissä ja lapsen valvonta, kun ei koulussa ole kirjoilla, hoituu kunnan toimesta. Käytännössä tämä tarkoittaa eri aineiden testejä kaksi kertaa vuodessa, koulun vararehtori on hoitanut näitä meidän tapauksessa. Kirjat hankin itse, ja oppimateriaalina ovat myös esimerkiksi muu tiedekirjallisuus ja eri alojen lehdet.
Lähiympäristössä on epäilyjä, tietysti, muun muassa oma äitini oli tämän suhteen hyvin kriittinen, mutta enimmät epäilyt ovat tässä nyt hiljenneet (tai sitten eivät vain sano päin naamaa :D) kun lasta ovat seuranneet. Sosiaalinen ja hyvinkäyttäytyvä, iloinen ja puhelias lapsi. Kavereita on kahdesta harrastusryhmästä ja heitä käy myös meillä, eli en vain kuvittele lapseni kaveripiiriä. Ison ryhmän tosiaan korvaavat tuo jalkapallojoukkue ja tanssiryhmä.
koska koulussa on lapsia, joita ei ole kasvatettu...
ovat ilkeitä, ja kiusaavat, kukaan ei saa heitä kuriin:(((1
Anteeksi ei tarvitse pyytää, kritiikkiä on tullut ja ymmärrän että tämä opiskelumuoto ei kaikkia vakuuta.
Lapsi saa sosiaalisia virikkeitä esimerkiksi harrastuksistaan ja oppii siellä työskentelemään muiden kanssa. Tästä ei ole tullut minkäänlaista negatiivista palautetta, ja lapsella on myös ystäviä.
Jos asuisimme ulkomailla, voisin harkita lapselle ns. huippukoulua, mutta Suomessa se ei valitettavasti ole ennen lukiota mahdollista.
Mielestäni lapsen lisäopettaminen normaalin koulun lisäksi olisi käynyt hänelle vain väsyttäväksi, kun normaalin koulupäivän lisäksi olisi pitänyt tehdä vielä ekstraa, sellainen jos mikä tappaa opiskeluinnon, enkä sitä halunnut tehdä sen vuoksi.
Olen parhaillani kolmannella kuulla raskaana ja jään täysipäiväisesti kotiin vuorotteluvapaan päätyttyä.
Jos sanon ihan suoraan, niin tuo kuulostaa musta kovin itsekkäältä. Siltä, että haluatte treenata lapsesta neron sen sijaan, että hän saisi elää tavallista lapsen elämää. Mikään ei estä tarjoamasta tietoa koulun ohessa.
Lapsellanne on koko elämä aikaa sivistyä ja kouluttautua. Mikä kiire teillä on? Jos lapsella on kova tiedonhalu, hän löytää kyllä itsekin tiedon lähteille.
Lapsellani ei koulun mielestä ole mitään ongelmaa koulussa, mutta silti läksyjen teko ahdistaa ja aiheuttaa itkua ja hampaitten kiristystä. Apua ei koulusta saa.
Olen miettinyt, että miksi pitää lasta koulussa jos opetan kuitenkin kaiken kotona itse?
Lapsi ei myöskään halua mennä kouluun, itkee joka aamu milloin mitäkin kipua ja sairautta....
johonkin tiettyyn lapsen kanssa? Kun ei ole tarpeeksi hyviä kouluja, ennen lukiota? Entäs Sykki? Sinnehän mennään tokalta luokalta.
Oletko miettinyt sitä, että jos lapsi on lukiotasoa 11-vuotiaana, niin miten hän sulautuu lukoon, kun on ihan eri ikäinen kuin muut? Häneltä jää silloin pois koulukaverit ja muu sellainen yhteinen, kun on vasta lapsi.
Lapsesta ei haluta "treenata neroa". Haluamme vain, että lapsi saa käyttää sen muutaman tunnin koulupäivän tehokkaasti, koulussa kun valitettavan paljon siitä ajasta menee kurinpitoon. Emme halua, että järjestelmä tasapäistää lapsemme ja opettaa hänet häpeämään lahjakkuuttaan, kätkemään kynttilää vakan alle.
Lapsemme elää täysin normaalia lapsen elämää, jos ei lasketa sitä että hän ottaa oppinsa kotoa. Tälläkin hetkellä leikkii pihalla ystäviensä kanssa. Varsinaista "koulua" oli tänään neljä tuntia. Ja kakkosluokkalaisesta kyse.
Anteeksi ei tarvitse pyytää, kritiikkiä on tullut ja ymmärrän että tämä opiskelumuoto ei kaikkia vakuuta. Lapsi saa sosiaalisia virikkeitä esimerkiksi harrastuksistaan ja oppii siellä työskentelemään muiden kanssa. Tästä ei ole tullut minkäänlaista negatiivista palautetta, ja lapsella on myös ystäviä. Jos asuisimme ulkomailla, voisin harkita lapselle ns. huippukoulua, mutta Suomessa se ei valitettavasti ole ennen lukiota mahdollista. Mielestäni lapsen lisäopettaminen normaalin koulun lisäksi olisi käynyt hänelle vain väsyttäväksi, kun normaalin koulupäivän lisäksi olisi pitänyt tehdä vielä ekstraa, sellainen jos mikä tappaa opiskeluinnon, enkä sitä halunnut tehdä sen vuoksi. Olen parhaillani kolmannella kuulla raskaana ja jään täysipäiväisesti kotiin vuorotteluvapaan päätyttyä.
miten olet muokannut ns päivärytmin??
tai onko sellaista? ajattelin, et tulisi kaikkea tarvittavaa tasapuolisesti tehtyä :)
ottaako lapsi innolla tietoa vastaan ?
itse olenyrittänyt opettaa lapselleni pianonsoittoa, mut välillä lapsi komentaa pois ja sanoo itse soittavansa, toki saa niin tehdä, mut tyhjästä ei opi nuotteja täysin itekseeen;)
eli miten ottaa oppia vastaan sinulta ?
entä miten jaksat kun vauva syntyy, aika rankkaa???
Vai aloititteko koulupäivänne jo kuudelta?
Ja lapsen kaverit kai myös ovat kotikoulussa vai leikkiikö itseään nuorempien kanssa?
ei ole kai tarkoituskaan käyttää tehokkaasti, vaan tärkeää on koko se koulun tarjoama paketti.
Varsinaista tiettyä päämäärää meillä ei ole; emme esimerkiksi valmenna lapsestamme lääkäriä tai juristia tai muuta hienoa akateemista ammattia, jos hän valitsee vaikka ammattikoulun niin se on meille ihan yhtä okei kuin maisterintutkintokin.
Tähtään vain siihen että lapsi oppii hyödyntämään potentiaalinsa, mihinkään 11-vuotiaaseen lukiolaiseen emme pyri. Lukio aloitetaan aikaisintaan, kun lapsi on viisitoista, juurikin tuon sopeutumisen takia. En silti näe tätä minkäänlaisena esteenä sille, ettemmekö voisi opiskella asioita myös peruskoulun oppimäärän ulkopuolelta sitä ennen, jos ne lasta kiinnostavat.
Meillä ei lapsella ollut koulukammoa, joten en osaa siihen oikein ottaa kantaa.
olette päätyneet kotikouluun? Minkälainen koulutus sinulla tai miehelläsi on?