Lue keskustelun säännöt.
Aistiyliherkkä lapsi?
02.05.2011 |
Meidän 2½v. tyttö on mielestäni aistiyliherkkä. Vauvasta asti hän on ollut todella herkkä. Moro refleksi säilyi 7kk ikään, ei tykännyt pienenä kylpemisestä, vaipan vaihdosta, vauvahieronnasta, pelkäsi kaikkia muita aikusia paitsi äitiä ja äitiäkin jos tämä oli käynyt suihkussa ym. ym.
Edelleen tyttö pelkää mm. imurin, auton ja sauvasekoittimen ääniä, huutaa ja itkee kun pitää pestä hiukset, hiusten leikkaamista pelkää aivan hirveästi, hieroa häntä ei saa ja koskettaminen (esim. halaus) pitää "osata" että hän antaisi halata. Käytännössä vain isä ja äiti saa halata muuten tulee itku ja paniikki. Kerhossa on yleensä liian hälyisää eikä hän nauti siellä olosta ollenkaan vaan tahtoo olla vain äidin sylissä ja rupeaa itkemään ja tarrautuu kiinni jos edes yrittää ehdottaa leikkimistä. Joskus hänen reagointinsa tuntuu suorastaan naurettavalta, mutta hän on aina vakavissaan ja oikeasti pelkää eikä kyseessä ole kontrollointi/pomottamisyritys.
Kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Vinkkejä esim. tytön parturiin saamiseen? (Pakottaminen tuskin auttaa. Tavalliset suostuttelut ja vakuuttelut vaarattomuudesta eivät auta. Hän menee paniikkiin kun kuuleekin sanan parturi ja rupeaa vapisemaan ja itkemään.Kerran ollaan parturissa käyty ja minusta meillä meni varsin hyvin silloin, mutta hänestä se oli aivan hirveää.)
Kommentit (24)
Sehän periytyy hyvin vahvasti suvussa ja siihen liittyy usein aistiyliherkkyys. Lapsenne kuulostaa tyyppiesimerkiltä aistiyliherkästä lapsesta, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten äiti kohtelee lasta tai minkälainen ilmapiiri kotona on.
Jos lapsi kokee kovin vaikeana parturissa käynnit, yritä toistaiseksi leikata itse hänen hiukset. Meillä auttoivat huomion toisaalle vieminen xylitoli-pastillien muodossa (muuten meillä ei karkkia yleensä ollutkaan). Ehkä voisi katsoa dvd:tä vaikka tuolilla sillä aikaa kun sinä leikkaat? Lisäksi leikkasin vain aivan pakollisen, hiukset silmiltä pois ja pituudesta jonkin verran, ei kestänyt kuin 5-10 min.
Parturille yritimme uudestaan (ensimmäiset parkumiskerrat meilläkin 1,5 v-2 v tienoilla) 4,5 v iässä dvd:n kera ja silloin oikein hyvän ajan kanssa. Parturissa oli siis dvd-soitin, jota lapsi katsoi samalla, kun parturi leikkasi hiuksia. Olin myös puhunut, että olisi hyvä jos saisimme sellaisen ajan, ettei kenenkään hiuksia aivan viereisessä tuolissa puhallettaisi kuivaksi juuri tuona aikana (pelkää kovia ääniä).
Meillä myös vilkas, eloisa, temperamenttinen lapsi kotona ja tuttujen seurassa. Uusissa tilanteissa ja paikoissa voi olla arka ja pelokas sekä hiljainen, kuin toinen lapsi.
Muuten lapsenne aistiyliherkkyydet kuulostavat juuri samanlaisilta kuin meidänkin lapsemme (aistiyliherkkyys ja dysfasia toistaiseksi dg, mukana myös as-piirteet). Lisäksi meillä ollut mukana hurjat huudot ja vaikeudet vaatteiden ja ruokailujen kanssa vauvasta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tourette-diagnoosin saanut lapseni on jo iso koululainen, mutta epäilen myös yhdellä pienemmällä sisaruksella olevan.
Poika täyttää pian 3v ja on vieä kotihoidossa.
Poika suhtautuu kaikkeen uuteen todella varauksella ja joskus vähän pelolla. Esim. uuden vaatteen pukeminen ensimmäistä kertaa on jotain ylivoimaisen vaikeaa, ehkä pelottavaa? Samoin kengät.. Viimevuotiset lenkkarit alkaa olla liian pienet, ja kaapissa odottaa uudet. Poika ei vain suostu niitä pukemaan. huutaa vaan, että ei ei, pois pois ja heittää kengät pois jalasta. Ei auta, vaikka kuinka ihastellaan uutta ja kehutaan poikaa.
Yritin ostaa pojalle uutta takkia. Ei suostunut edes kokeilemaan, kun pyysin. Rimpuili vain ja huusu taas eiei poispois.
Ei olla parturissa käyty, kun mies leikkaa hiukset, mutta epäilen, että ei antaisi kenenkään muun koskea hänen hiuksiin. Minäkään en saa. "eiei, iskä leikkaa"
Poika on kehittynyt mielestäni ihan normaalisti, puhe, motoriikka ym. eikä neuvolassakaan huomattu poikkeavaa.
Uusiin ihmisiin suhtautuu varauksella. Poika on äärimmäisen ujo. Aina ollut niin, että kun tulee esim. vieraita, poika vain hakeutuu äidin tai isän lähelle jatkuvasti. Jotkut tutut sukulaiset hyväksyy lähelleen, mutta ei ketä vain.
Muutenkin käytöksessä on paljon samanlaista kuin siskollaankin oli aikoinaan. En tiedä, mikä kuuluu ns. normaliin kehitykseen.
piirteitä, mutta ei yhtä voimakkaina.
Herkkä lapsi, ei todellakaan anna kenen tahansa halailla, eikä musta tarvitsekkaan!! Ei aikuisetkaan tykkää että joku tuntematon tulee halailemaan. Kerhosta ei meillä tullut yhtään mitään. Tarhaan auttoi kun siitä tuli päivittäinen (mielummin siis esim. 5 x vkossa 3 t kuin muutamana pvnä pidempi hoitopvä). Vaatteiden kanssa aina ollut todella tarkkaa, vain tietyt vaatteet tuntuu hyvältä. Ostan sitten isot kasat aina niitä mitkä kelpaa, enkä edes yritä esim. poolopaitoja tai kauluksellisia puseroita joista lapsi ei tykkää. Eivät siis tunnu hyvältä, Lähtemiset edelleen usein vaikeita. Lapselle oli todella pitkään vaikea irrottautua äidistä. Vauvana oli suht vaativa.
Nyt on iloinen, reipas koululainen, jolla koulu menee hyvin, on paljon kavereita ja tyytyväinen elämään. Edelleen on herkkä, tarkka vaatteista, lähtemiset välillä vaikeita, jännittää välillä uusia tilanteita, mutta valtaosin kaikki menee tosi hyvin.
Parturiin suosittelisin jotain mikä vie huomion pois, esim.kannettava dvd tai joku elektroniikkapeli tms (joku uus mistä lapsi on kiinnostunut, peli äidin kännykästä tms.) Itse lupaisin mennä parturin jälkeen vaikka yhdessä jätskille, jotain mistä tulee hyvä mielleyhtymä lapselle. Tai sitten antaisin ihan vaan tukan kasvaa, leikkaisin otsatukan tarvittaessa kotona tai käyttäisin kivoja pinnejä otsalla (jos lapsi suostuu pitämään - ei tosin pojalle...). Nauttisin pitkästä tukasta. Parturissa käynti ei loppujen lopuks ole ihan pakollista elämässä.
Meillä on dysfasiaa ja ehkä asperger ja ap:n oireet kuulostavat todella tutuilta. Jossain määrin aistiyliherkkyyttä voidaan kuulemma siedättää.
Itse ap:n tilanteessa pyrkisin neurologisiin tutkimuksiin, koska oireet ovat noin voimakkaat.
Meillä parturointi tehdään äidin toimesta ja ihan helppoa se ei ole. Olen antanut keksiä syötäväksi huomion poisviemiseksi, mutta dvd voisi olla myös hyvä keino. Poika huutaa silti ajoittain.
Tourette-diagnoosin saanut lapseni on jo iso koululainen, mutta epäilen myös yhdellä pienemmällä sisaruksella olevan.
Poika täyttää pian 3v ja on vieä kotihoidossa.
Poika suhtautuu kaikkeen uuteen todella varauksella ja joskus vähän pelolla. Esim. uuden vaatteen pukeminen ensimmäistä kertaa on jotain ylivoimaisen vaikeaa, ehkä pelottavaa? Samoin kengät.. Viimevuotiset lenkkarit alkaa olla liian pienet, ja kaapissa odottaa uudet. Poika ei vain suostu niitä pukemaan. huutaa vaan, että ei ei, pois pois ja heittää kengät pois jalasta. Ei auta, vaikka kuinka ihastellaan uutta ja kehutaan poikaa.
Yritin ostaa pojalle uutta takkia. Ei suostunut edes kokeilemaan, kun pyysin. Rimpuili vain ja huusu taas eiei poispois.
Ei olla parturissa käyty, kun mies leikkaa hiukset, mutta epäilen, että ei antaisi kenenkään muun koskea hänen hiuksiin. Minäkään en saa. "eiei, iskä leikkaa"
Poika on kehittynyt mielestäni ihan normaalisti, puhe, motoriikka ym. eikä neuvolassakaan huomattu poikkeavaa.
Uusiin ihmisiin suhtautuu varauksella. Poika on äärimmäisen ujo. Aina ollut niin, että kun tulee esim. vieraita, poika vain hakeutuu äidin tai isän lähelle jatkuvasti. Jotkut tutut sukulaiset hyväksyy lähelleen, mutta ei ketä vain.
Muutenkin käytöksessä on paljon samanlaista kuin siskollaankin oli aikoinaan. En tiedä, mikä kuuluu ns. normaliin kehitykseen.
Meilläkin vaatteiden ja kenkien ostaminen on yhtä tuskaa koska poika ei niitä sovita. Piste. Ei myöskään suostu käyttämään uusia vaatteita pitkään aikaan. Sitten, kun se vaate on ekan kerran saatu päälle, siitä voikin tulla lempivaate.
Uudet lelut lentävät nurkkaan, tyhmiä. Poika ei uskalla tehdä aivan ihmeellisiä asioita, esim. laskea liukumäestä tai katsoa kiikareilla.
Meilläkin isi saa leikata tukan, mutta minä en. Sama koskee hiustenpesua. Muuten on äidin poika, esim. isi ei useinkaan saa syöttää, nukuttaa, ottaa syliin jne.
Poika on tosi herkkä pienille epämiellyttävyyksille, esim. sormivärellä maalaamisesta ei tule mitään, kun hän menee täysin pois tolaltaan kun sormet suttaantuvat. Niitä pitää pestä koko ajan. Sen sijaan hän on isompien kolhujen kanssa tosi reipas, vaikka polvi aukeaisi, poika pirauttaa enintään kymmenen sekunnin itkun, yleensä ei sitäkään.
Touretten oireita hänellä ei kyllä ole ollut, eikä oikeastaan mitään muutakaan sairauteen viittaavaa. Vain tämä ääretön pelokkuus ja arkuus.
t. 13 ja 17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja oudot tavat. Itse olin huolestunut ensimmäiset 6 vuotta. Kuitenkin lapsi oppi itse lukemaan 4 vuotiaana ja oli pienestä asti erittäin lahjakas piirtäjä. Nykyisin reipas koululainen ja hyvä oppilas. Raskaita olivat nuo lapsuusvuodet, en halua edes muistella.
Moro refleksi on säilynyt 7kk asti, niin on tytölle varmasti jo neuvolan toimesta tehty neurologisia jatkotutkimuksia. On siis kääntynyt vatsalleen 7kk jälkeen? Oletko nyt aivan varma asiasta tai siis tiedät mistä puhut?! Miten muuten yleinen motorinen kehitys/ puheen kehitys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänet lähetettiin neurologille 6kk iässä poissaolokohtausten vuoksi. Epilepsiaan viittaavaa ei löytynyt ja jäätiin seurantalinjalle. Motoriikan kehitys ok, kääntyi vatsalleen 5kk iässä. Mutta eihän vatsalleen kääntymisen pitäisi liittyä moro refleksiin? puheen kehitys kaksikielisyydestä huolimatta aivan normaalisti.
että kaikkiaan siis yleinen motorinen ja puheen kehitys on ollut täysin normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi olla yksi syy tuohon aistiyliherkkyyteen
Toki muitakin vaihtoehtoja on.
tuollaisen lapsen kanssa olisin jo ties mitkä lääkäritutkimukset käyny, eihän tuo kuulosta normaalilta. Ellei sit ole tuollaiseksi kasvatettu, eli teidän vanhempien taholta ns. ruokittu sitä pelkoa. Kyllä mä lähtisin tosiaan apua etsimään asiantuntijoilta (lääkäri) enkä palstalla pöhkäilis jotain aistiyliherkkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me molemmat vanhemmat olemme itse varsin rohkeita ja uskaliaita eikä mitään hysteerikkoja eikä olla pelkoja ruokittu. Neurologilla ollaan käyty nyt 2 kertaa. Viimeisestä kerrasta on kyllä nyt jo yli vuosi aikaa.
Isä on sitä mieltä, että tytössä ei kerrassaan ole mitään vikaa ja että hän pääsee eroon peloistaan ajan mittaan.
voi olla yksi syy tuohon aistiyliherkkyyteen
Toki muitakin vaihtoehtoja on.
Jos ruvetaan spekuloimaan ja leikkimään lääkäriä niin voisi sopia. Kerran käytiin lääkärissä pään nykimisen takia. Mutta silloin sanottiin, että ei tarvitse huolestua, kun nykiminen loppui n.2kk sisällä. Muuten minun eli äidin veljellä on aspergerin syndrooma ja tämä veli oli samalla tavalla yliherkkä. Mutta en vielä 2½v. ikäiselle voisi ruveta arvailemaan tämänkaltaisia diagnooseja. Odotellaan 3v. neuvolaa ja jutellaan th kanssa näistä meidän ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaisen lapsen kanssa olisin jo ties mitkä lääkäritutkimukset käyny, eihän tuo kuulosta normaalilta. Ellei sit ole tuollaiseksi kasvatettu, eli teidän vanhempien taholta ns. ruokittu sitä pelkoa. Kyllä mä lähtisin tosiaan apua etsimään asiantuntijoilta (lääkäri) enkä palstalla pöhkäilis jotain aistiyliherkkyyttä.
Pitää vaan muistaa myös että ei tee kärpäsestä härkästä. Lapsi pian hoksaa, että äiti ei pidä häntä aivan normaalina, jos äiti ei tosiaankaan pidä häntä normaalina. Se mahtaisi olla aika kova paikka lapselle. Minä pidän lastani normaalina joskin omalaatuisena ja herkkänä mutta ihanana lapsena. Pitää muistaa että hän on muuten kehittynyt normaalisti joten suurta huolenaihetta ja kiirettä lääkäriin en näe vielä tässä vaiheessa.
Tourettea veikkasin aiemmin. Itselläni TS-lapsi, ja jonkun verran aistiyliherkkyyttä on, ei ihan noin paljon kuin teidän lapsella. Olen kuullut, että on yleistä henkilöillä, joilla TS. Eräskin tuttu lapsi ei voi pestä kasvojaan veden alla, vaan kasvojen pesu on hoidettava kostealla pyyhkeellä.
Onko esiintynyt mitään pakkotoimintoja/tic-oireita?
Meillä alkoi tuonikäisenä mm. silmien räpyttelyä ja pään heilautuksia, joskus kävellessä pyöri ympäri tai taputti käsiä vähän väliä.
Oletko huomannut mitään tällaista käyttäytymistä?
Eräs tuttu TS-lapsi oli myös välillä "poissa"
Miehesi ei ehkä halua uskoa, että oma lapsi olisi jotenkin sairas. Tottakai sitä jokainen vanhempi toivoo, että lapsi olisi terve, mutta aina ei vain niin ole :-/
Nimittäin todella herkkä. Esim. jos ollaan ulkona ja ohi menee ambulanssi, poika menee paniikkiin ja haluaa kotiin. Hiuksia ei saa pestä eikä leikata. Ei uskalla esim. laskea liukumäestä eikä ryömiä tunnelista. Pelkää muita lapsia aivan kuollakseen, erityisesti jos he ovat meluisia tai arvaamattomia. Joskus joku lapsi on tullut halaamaan tai ottamaan kädestä kiinni, mikä on pojalle täysi katastrofi.
Poika on täysin normaalisti kehittynyt, kotona vilkas ja sosiaalinen, mutta jostain syystä kodin ulkopuolella äärettömän pelokas ja arka. Odotan kauhulla kun hän täyttää 3 v. ja menee päiväkotiin...
Ja poikamme oli myös vauvana tosi herkkä ja "hankala" lapsi. Nykyään hän on äärimmäisen kiltti ja hyväntuulinen, mutta pelokas.
Nimittäin todella herkkä. Esim. jos ollaan ulkona ja ohi menee ambulanssi, poika menee paniikkiin ja haluaa kotiin. Hiuksia ei saa pestä eikä leikata. Ei uskalla esim. laskea liukumäestä eikä ryömiä tunnelista. Pelkää muita lapsia aivan kuollakseen, erityisesti jos he ovat meluisia tai arvaamattomia. Joskus joku lapsi on tullut halaamaan tai ottamaan kädestä kiinni, mikä on pojalle täysi katastrofi.
Poika on täysin normaalisti kehittynyt, kotona vilkas ja sosiaalinen, mutta jostain syystä kodin ulkopuolella äärettömän pelokas ja arka. Odotan kauhulla kun hän täyttää 3 v. ja menee päiväkotiin...
Ja poikamme oli myös vauvana tosi herkkä ja "hankala" lapsi. Nykyään hän on äärimmäisen kiltti ja hyväntuulinen, mutta pelokas.
Kuulostaa siis hyvin samanlaiselta. Kaikki em. asiat pätevät myös meidän tyttöömme. Hänellä tosin on pari ystävää, joiden kanssa hän leikkii mielellään jos saa olla heidän kanssa kahdestaan eikö isossa porukassa. Kotona hän on aivan eri tyttö kuin muualla ollessaan.
Mä en tiedä mutta minä en niin jaksa keskittyä siihen mikä lapselle on vaikeaa :)
Rentoutta ja huumoria jollakin kepulikonstilla saada kaikki toimenpiteet tehtyä,leikin avulla esim.
On tärkeää olla kotona ainakin se 2 vuotta niin oppii tuntemaan lapsensa ja syntyy psygolokisesti oikeanlainen suhde lapseen. Ei pitäs työt enää olla se tärkein. En ymmärrä yleensäkkään että jos rahat ei riitä niin ei kannata lisää lapsia miettiä. Jokaiselle pitäs olla se sama yksilöllinen kasvatus. Vaikkei rahat riitä nii sitte pitää keplutella köyhänä pari vuotta.
Plus työt ja työajat valita lapsen hyvinvointia ajatellen. Itse vaihtanut ihan muuta työtä. Vähän poikkeaa aiheesta nyt.
Aistiherkällä on herkkä hermosto joten tarvii paljon unta ja omaa tilaa ja reagoi herkästi jos ei pääse omaan tilaan ns aistittomampaan. Myös riittävä syöminen ja liikunta tärkeitä.
Jos on monta lasta kotona niin sekin jo vaikuttaa käytökseen :)
Meillä laitetaan 7 nukkuun ja saattaa puol 7 aamulla nukkua
Minusta on kauhean epäkypsää kirjoittaa omasta lapsesta tämmösille sivustoille, valittaa tai jos kokee tosi kamalaksi oman lapsen käytöksen.
On kait se sama minkälainen muksu niin välillä väsyttää🥰 jos on itse väsynyt. Oma hyvinvointi melko tärkeä.
Se on normaalia. Joidenkin aikuisten tapa ajatella että eläimiä ja lapsia pitäisi YLIkäsitellä on epänormaali. Myös melua, hajuja ja keinovaloja on liikaa nyky-yhteiskunnassa verrattuna entiseen. Lapset ovat hyvä mittari mikä ympäristössä on liikaa. Aikuisillekin voi olla joku asia hyvä, sopiva ja joku huono, olemme erilaisia. En tiedä miksi teillä on turtunut omat aistiärsykkeet, ettei huomaa jos jokin on liikaa, imuri huutaa kuin hinaaja tai jos kykene ajattelemaan että hieronta on tarpeeton lapselle. Maalaisjärki mukaan.
Ei yleensä uskalla edes mennä leikkipaikalle, jos siellä on muita. Vaikka olemme kuinka yrittäneet totuttaa häntä muihin lapsiin.
Olemme käyneet tämän takia perheneuvolassa ja erityislastentarhanopettajalla, mutta kaikki ovat todenneet, että fyysisesti täysin normaali lapsi mutta äärimmäisen arka.
Lapsemme oli päivähoidossa puolisen vuotta, ja se aika oli todella vaikeaa. Hän ei uskaltanut syödä, ei nukkua, istui koko hoitopäivän kärryissä tai hoitajan sylissä. Tärisi pelosta. Hoito muuttui koko ajan vaikeammaksi, jolloin irtisanouduin työstäni ja otin hänet takaisin kotihoitoon. Nykyään, jos ehdotan, että mennään moikkaamaan hoitokavereita, lapsi menee aivan paniikkiin.
Kivaa on sitten kuunnella vieraiden ihmisten vittuilua siitä, että kasvatan lastani pumpulissa ja eristän häntä, kun lapsi on sellainen kuin on. Jos yrittää patistaa tai pakottaa, homma muuttuu entistäkin vaikeammaksi.
Jaksamista teille!