Jutteletko koskaan kavereittesi kanssa ongelmistasi lastesi kanssa?

ja asenteistaan siihen. Mietin kyllä, loukkasinko hänen yksityisyyttään kertomalla.

Ystävien kanssa jutellaan melkeenpä kaikesta.



Kavereille tulee juteltua sitten pinnallisempia, vauvan soseista, pottailuista, uhmailuista yms. pienistä normaaleista lapsiperheasioista.

Osa ihmisistä on sellaisia, että omista lapsista ei voida pahaa sanaa sanoa.

Juttelin kerran tutun kanssa ja siitä kävi ilmi, että oma 2. luokkalaiseni oli ollut kesällä koulun pihalla klo. 20.30. Juttu ei koskenut mitenkään kotiintulo aikoja, mutta tämä äiti alkoi paasaamaan, että meidän nico-petterin pitää olla kotona aina viimeistään kello 19, oli kesä tai ei. No, kerroin tästä keskustelusta kotona ja toinen tyttäreni(, joka on tämän tutun lapsen kanssa samalla luokalla) alkoi nauramaan, että nico-petteri ei todellakaan mene klo 19 kotiin.

Jäin sitten miettimään, että miksi tuokin äiti tunsi tarvetta alkaa valheellisella jutulla pätemään ja siinä sivussa tavallaan mollaamaan mua.

Meill nyt ei ole ollut mitään isoja ongelmia, mutta kyllä eskarilaisen raivon ja kiukun puuskauksista ja niiden rasittavuudesta voidaan hyvinkin jutella kavereiden kanssa. Miksi ei voisi?



Musta se on vertaistukea vanhemmille, kun kuulee, että muillakin on samanlaista kiukuttelua ja muutkin vanhemmat menettää joskus malttinsa.

Juttelen. Meillä on kehitysviiveinen lapsi, ja kun kaverit kyselee että osaako hän sitä tai tätä, niin eipä siinä auta muu kuin kertoa miten asiat oikeasti ovat :(



Ja hyville ystäville olen kertonut senkin, että raskasta on, niin raskasta että lapsen antaminen laitoshoitoon on aika todennäköistä.