Ujon ja aran lapsen sopeutuminen ulkomaille muuttoon

että mykistyy. Voi mennä vuosikin ennen kuin avaa koulussa suutaan.



Onko teidän pakko muuttaa?

Meillä on ujohko ja (liian) herkkä 9v poika. Hänen on vaikea sopeutua muutoksiin, mm. muutto toiselle paikkakunnalle otti tosi koville ja vaikutti pitkään. Olemme miettineet ulkomaille muuttoa, mutta luulen, että se olisi herkälle pojalle liian iso shokki. Ehkä sitten kun poika on vanhempi...



Pelkkä ujous ja arkuus ei varmaan estä muuttoa. Mutta jos muutokset stressaavat lasta kovasti, niin sitten pitää miettiä että kestääkö lapsi muuton ehjänä.

Olisikohan parempi odottaa vaikka että ala-aste on käyty tai koko peruskoulu.

jolle muutokset ovat vaikeita.

mutta ihan näin keittiöpsykologina ajattelen seuraavaa.



Valmistelkaa poikaa huolella. Hän tarvinnee pitkän aikaa käsitelläkseen muutoksia. Tutkikaa uuttaa asuinpaikkaa, askarrelkaa oma matkaopas. Tehkää suunnitelma, mihin kivoon paikkoihin tutustutte. Tutkikaa, miten arki muuttuu, maistelkaa etukäteen uuden maan ruokaa. jne. Harjoitelkaa fraasit uudella kielellä.



Ja puhukaa. On normaalia ja tervettä, että uudet asiat pelottavat ja jännittävät, mutta silti niitä täytyy elämässä tehdä.



Puhukaa muutoksesta positiiviseen sävyyn.



Ja kun muutatte, koitatte verkostoitua heti niin, että lapsellasi olisi edes yksi ystävä. Tai sopikaa, että ulkoiluttaa naapurin koiraa tms. Että on joku positiivinen juttu uudessa maassa.

Kuinka lapsi voi ottaa kontaktia kun yhteistä kieltä ei ole. Varmaan aika pian oppii kielen, mutta alussa varmaan todella orpa olla koulussa ja muualla muiden lasten kanssa.