Työnjako ja roolit hukassa, mitäköhän tästäkin tulee...

Miehen kanssa meni suht ok kun oltiin kaksin. Nyt kun ollaan vanhempia, niin jotenkin on hakusessa tämä oleminen edelleen, vaikka jo monta vuotta takana.



Kaikki lähti siitä, kun olin synnytyksen jälkeen hyvin heikossa kunnossa. Siihen päälle synnytyksen jälkeinen masennus, joka todettiin vasta kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen. Mies on alusta asti pitänyt tätä meidän perhettä kasassa. Mä olen saanut voimiani takaisin, mutta jotenkin en tiedä/löydä rooliani tässä kuviossa. Lapsen kanssa kaksin tiedän paikkani ja tehtäväni ja olen touhukas, mutta kun mies on paikalla, lamaannun. Onko tämä ongelmani ihan ainutlaatuinen, onko kenelläkään muulla vastaavaa?



Miten tästä eteenpäin... On raskasta olla omassa kotonaan ikäänkuin ylimääräisenä, kolmantena pyöränä.