Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen miksi joku 30v jaksaa pyhittää elämänsä säästämiselle!
01.05.2011 |
Olen ollut 10 vuotta työelämässä ja säästöjä on tasan 0 euroa. Mitä on jäänyt käteen?
- vuosi jenkeissä
- n.20 kpl Euroopan reissuja
- työskentelyä Espanjassa
- työskentelyä Lontoossa
Arvostan kokemuksiani suuresti ja haaveissa ei ole koskaan ollut se, että omistaisin jonkun osan jostain kerrostalolaatikosta..:D Ikää on nyt 31 vuotta ja olen vakiintunut. Meille on siunaantunut yksi lapsi ja hänen vuokseen olemme miettineen oman asunnon tarpeellisuutta.
Minä säälin niitä, jotka ovat säästäneet ikänsä eivätkä ole matkustelleet ja eläneet. Lasten kanssa on kiva olla kun kaikki nuoruuden haaveet on toteutettu nuorena..:) En ymmärrä, miten säästöpossun suuruus ja oma asunto voivatkin olla jollekin tärkeämpiä kuin iso ja houkutteleva maailma, vieraat kulttuurit, uudet ihmiset... Olen kosmopoliitti ja todella ylpeä siitä.
Mitäpä edes juttelisin ihmisen kanssa, joka olisi juossut kodin, kaupan ja työn välillä koko ikänsä? Minusta sellainen elämä on outoa.
Kommentit (25)
taidat kaikesta matkustelusta huolimatta olla aika ahdasmielinen ja kapeakatseinen. Ei näköjään ole sun ajatusmaailmaa avartanut kuitenkaan, sääli
No, meidän tulomme ovat miehen kanssa yhteensä noin 8000 euroa kuukaudessa ja se kyllä menee ihan kivasti kun käydään mm. kahdesti ulkomailla joka vuosi. Ei siis käydä missään Alanyan äkkilähdöillä. Matkustelumenoista tarvitsee alkaa karsia kovalla kädellä, jos päädymme asunnon hankkimiseen.
Voi olla, että olen vähän kapeakatseinen, mutta onhan se niinkin, että ihmiset joilla on asunto ja perhe jo kaksivitosena, ovat usein sellaisia vanhoina syntyneitä tapauksia. Ei minun tyylistäni elämää, ehei! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähiin kävisi sitten vissiin puheenaiheet sun mielestä.kun en matkustelemaan ole päässyt.tosin ei mulla juuri ole säästöjäkään.mutta lapsia on neljä.vanhin lapsista 12 vuotias.itse olen 33 vuotta.
katos,elämä heittelee erillailla ihmisiä.
Niin. Mutta kun ihmisen on pakko asua jossain, eikä se ole ilmaista. Jos on varma työpaikka, ihan sama maksaa omaa asuntoa kuin asua vuokralla.
Niin. Mutta kun ihmisen on pakko asua jossain, eikä se ole ilmaista. Jos on varma työpaikka, ihan sama maksaa omaa asuntoa kuin asua vuokralla.
Eikö se mene niin, että omasta asunnosta maksetaan yhtiövastike ja lainanlyhennys? Kyllä se alkuvuodet tulee aika kalliiksi.
Ei kaikkien tarvitse elää kuten minä olen elänyt, mutta itse olen tähän ollut tyytyväinen. Joku sanoi, että elämä heittelee, en tiedä mitä tarkoitti, mutta itse olen vaatimattomista oloista ja minua elämä ei ole heitellyt. Olen tehnyt töitä aina ja paljon onneni eteen.
Niin. Mutta kun ihmisen on pakko asua jossain, eikä se ole ilmaista. Jos on varma työpaikka, ihan sama maksaa omaa asuntoa kuin asua vuokralla.
Eikö se mene niin, että omasta asunnosta maksetaan yhtiövastike ja lainanlyhennys? Kyllä se alkuvuodet tulee aika kalliiksi. Ei kaikkien tarvitse elää kuten minä olen elänyt, mutta itse olen tähän ollut tyytyväinen. Joku sanoi, että elämä heittelee, en tiedä mitä tarkoitti, mutta itse olen vaatimattomista oloista ja minua elämä ei ole heitellyt. Olen tehnyt töitä aina ja paljon onneni eteen.
elämän heittelemisellä että voi tulla eroja sairauksia yms. mitä ei voi ennalta arvata. mutta toki olen puolestasi iloinen,että olet saanut matkustella ja elää sellaista elämää mitä oletkin halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairauksilta olen toistaiseksi välttynyt, onneksi.
Voinette uskoa, kun luette tätä ketjua, että onneni on myös ristini. Useimmat teistäkin suhtautuvat elämääni tyyliin: "pidä onnes s**tanan ämmä." :) Sellasta meillä täällä avarakatseisessa Suomessa, tuleepas tässä ihan ikävä Espanjaa ja jenkkilää.
Sairauksilta olen toistaiseksi välttynyt, onneksi. Voinette uskoa, kun luette tätä ketjua, että onneni on myös ristini. Useimmat teistäkin suhtautuvat elämääni tyyliin: "pidä onnes s**tanan ämmä." :) Sellasta meillä täällä avarakatseisessa Suomessa, tuleepas tässä ihan ikävä Espanjaa ja jenkkilää.
juurihan kirjoitin,että olen puolestasi vain iloinen,että olet päässyt matkustelemaa yms.!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairauksilta olen toistaiseksi välttynyt, onneksi. Voinette uskoa, kun luette tätä ketjua, että onneni on myös ristini. Useimmat teistäkin suhtautuvat elämääni tyyliin: "pidä onnes s**tanan ämmä." :) Sellasta meillä täällä avarakatseisessa Suomessa, tuleepas tässä ihan ikävä Espanjaa ja jenkkilää.
juurihan kirjoitin,että olen puolestasi vain iloinen,että olet päässyt matkustelemaa yms.!
Juu, sinä sanoit tosiaan ihan mukavasti. Mutta olihan tässä muitakin kommentteja.:)
Sairauksilta olen toistaiseksi välttynyt, onneksi. Voinette uskoa, kun luette tätä ketjua, että onneni on myös ristini. Useimmat teistäkin suhtautuvat elämääni tyyliin: "pidä onnes s**tanan ämmä." :) Sellasta meillä täällä avarakatseisessa Suomessa, tuleepas tässä ihan ikävä Espanjaa ja jenkkilää.
juurihan kirjoitin,että olen puolestasi vain iloinen,että olet päässyt matkustelemaa yms.!
Juu, sinä sanoit tosiaan ihan mukavasti. Mutta olihan tässä muitakin kommentteja.:)
kato av;ee on sellanen villilänsi,että sonnan määrä on vakio! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän jos joku haluaa säästää, eihän siinä mitään pahaa ole. Mutta itse en ole ikinä ollut hyvä säästämään, haluan elää tässä ja nyt. Käytän rahaa sitä mukaa kun sitä on. Toisaalta jos mulla on vain vähän rahaa käytössä niin ei se karsi mun onnellisuutta, osaan olla myös vähään tyytyväinen. Kommentoin jo siihen toiseenkin sääsämisketjuun että aika moni niistä jotka on koko ikänsä säästäneet, ei sitten kuitenkaan vanhoilla päivillään käytä niitä rahoja itseensä.
mutta itsestäni se on vaan aika naurettavaa suoraan sanottuna maksaa vuokraa. Mieluummin maksan kyllä niitä lainanlyhennyksiä tästä talosta.
Ja ainakin olen kuvitellut että kun tämä talo on maksettu ja ns. omaa omaisuutta niin kun meistä mieheni kanssa aika jättää niin tämä jää lapsille perinnöksi. Saavat sitten myydä sen tai mitä ikinä tekevätkään ja näin saavat kivan perinnön.
Siinä että hyysää rahansa muille ei ole minusta mitään pahaa, kukin tavallaan, mutta minä kyllä väkisinkin ajattelen myös lapsiani tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaan korkeastikoulutettuja, lapsia kaksi ja hyvät tulot. Asunto on, isompaan vaihtamassa, säästöjä on ja matkustellaan joka vuosi, nykyään lasten kanssa. Ulkomailla ollaan asuttu. Ikää 30 v. En kadehdi ketään tai mitään. Jokainen tekee niin kuin tykkää.
matkustellaan kerran vuodessa etelään lasten kanssa ja kerran vuodessa kaukomaille miehen kanssa kahden.
Kyllä mä ihmettelen jos ei noilla tuloilla voi saada molempia, mutta elämä on tosiaan valintoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meilläkin pistetään palkka mieluummin matkalippuihin tai vaikkapa taidenäyttelyn pääsylippuun kuin kahvikuppisarjaan. Joudun kuitenkin komppaamaan ylempiä: aika vähän on matkailu ja kokemukset maailmankatsomustasi avartaneet, kun et voi ymmärtää, etteivät kaikki toivo ja halua elämältä samoja asioita. Eikö tosiaan kolmekymppinen elämää ja maailmaa nähnyt ihminen tajua, että meitä on erilaisia ja joku arvostaa turvallisuutta, tuttuja asioita ja hidasta elämää ja saattaa jopa kokea matkailun stressaavaksi ja pelottavaksi? Mitäs jos se oma luukku kerrostalossa tekee ihmisen ONNELLISEKSI, onnellisemmaksi kuin matka Afrikkaan. Mitä säälittävää siinä on?
Säästäisit, ap, säälisi niille, joita kannattaa sääliä. Erilaiset toiveet ja tarpeet eivät tee ihmisestä säälittävää. Se sen sijaan on hieman säälittävää, ettei aikuinen ihminen tajua erilaisuutta.
mutta itsestäni se on vaan aika naurettavaa suoraan sanottuna maksaa vuokraa. Mieluummin maksan kyllä niitä lainanlyhennyksiä tästä talosta.
Ilmeisesti vertaat omaa nykytilannettasi siihen, jos teillä menisi lainanlyhennystä vastaava summa kuukausittain vuokraan. Kai se silloin saattaisi olla huonompi vaihtoehto - joskin silloinkin vuokralla asumiseen saattaa olla syitä, jotka eivät nyt tule mieleesi.
Mutta esim. jonkun toisen tilanteessa vuokra-asuminen saattaa tulla halvemmaksi. Jos on kovin pienituloinen saa ison osan vuokrasta erilaisina tukina. Tällöin ei kenties ole taloudellisesti edes kannattavaa ottaa mitään asuntolainaa. Joskus vuokra-asuminen mahdollistaa vähemmän työnteon ja sitä kautta enemmän vapaa-ajan, mahdollisuuden olla paitsi perheen, myös itsensä ja omien asioiden kanssa. Kaikkia tavoitteita ja asioita nimittäin ei voi lykätä sinne eläkeikään.
Ja ainakin olen kuvitellut että kun tämä talo on maksettu ja ns. omaa omaisuutta niin kun meistä mieheni kanssa aika jättää niin tämä jää lapsille perinnöksi. Saavat sitten myydä sen tai mitä ikinä tekevätkään ja näin saavat kivan perinnön.
Siinä että hyysää rahansa muille ei ole minusta mitään pahaa, kukin tavallaan, mutta minä kyllä väkisinkin ajattelen myös lapsiani tässä asiassa.
Kuten sanoin, kaikilla ei mene niinkään paljon omaa rahaa vieraille ihmisille. Joskus sen vuokralla asumisen vaihtoehtona olisi sitten se, että antaisi AJASTAAN liian paljon vieraille ihmisille.
Näistä ei kannata aloittaa tietenkään mitään kiistaa, mutta kannattaa muistaa, että asiat eivät aina ole ihan niin mustavalkoisia kuin miltä ne äkkiseltään saattavat näyttää. Vaakakupissa voi painaa muitakin asioita kuin raha. Joku voi kokea, että sen perinnöksi hankitun talon maksaminen olisi liian suuri uhraus muilla elämän osa-alueilla, ettei koe sitä kannattavaksi. Joku muu taas ajattelee toisin.
ollaan korkeastikoulutettuja, lapsia kaksi ja hyvät tulot. Asunto on, isompaan vaihtamassa, säästöjä on ja matkustellaan joka vuosi, nykyään lasten kanssa. Ulkomailla ollaan asuttu. Ikää 30 v. En kadehdi ketään tai mitään. Jokainen tekee niin kuin tykkää.
Elämänne kuulostaa kivalta. Meillä matkustelun määrää ja tasoa on pakko karsia, jos ostamme sen asunnon. Kokonaan ei meidänkään tarvitse reissuja jättää. Pienen lapsen kanssa on sitä paitsi melkein ilmaista matkustaa.
mutta itsestäni se on vaan aika naurettavaa suoraan sanottuna maksaa vuokraa. Mieluummin maksan kyllä niitä lainanlyhennyksiä tästä talosta.
Ilmeisesti vertaat omaa nykytilannettasi siihen, jos teillä menisi lainanlyhennystä vastaava summa kuukausittain vuokraan. Kai se silloin saattaisi olla huonompi vaihtoehto - joskin silloinkin vuokralla asumiseen saattaa olla syitä, jotka eivät nyt tule mieleesi.
Mutta esim. jonkun toisen tilanteessa vuokra-asuminen saattaa tulla halvemmaksi. Jos on kovin pienituloinen saa ison osan vuokrasta erilaisina tukina. Tällöin ei kenties ole taloudellisesti edes kannattavaa ottaa mitään asuntolainaa. Joskus vuokra-asuminen mahdollistaa vähemmän työnteon ja sitä kautta enemmän vapaa-ajan, mahdollisuuden olla paitsi perheen, myös itsensä ja omien asioiden kanssa. Kaikkia tavoitteita ja asioita nimittäin ei voi lykätä sinne eläkeikään.
Ja ainakin olen kuvitellut että kun tämä talo on maksettu ja ns. omaa omaisuutta niin kun meistä mieheni kanssa aika jättää niin tämä jää lapsille perinnöksi. Saavat sitten myydä sen tai mitä ikinä tekevätkään ja näin saavat kivan perinnön.
Siinä että hyysää rahansa muille ei ole minusta mitään pahaa, kukin tavallaan, mutta minä kyllä väkisinkin ajattelen myös lapsiani tässä asiassa.
Kuten sanoin, kaikilla ei mene niinkään paljon omaa rahaa vieraille ihmisille. Joskus sen vuokralla asumisen vaihtoehtona olisi sitten se, että antaisi AJASTAAN liian paljon vieraille ihmisille.
Näistä ei kannata aloittaa tietenkään mitään kiistaa, mutta kannattaa muistaa, että asiat eivät aina ole ihan niin mustavalkoisia kuin miltä ne äkkiseltään saattavat näyttää. Vaakakupissa voi painaa muitakin asioita kuin raha. Joku voi kokea, että sen perinnöksi hankitun talon maksaminen olisi liian suuri uhraus muilla elämän osa-alueilla, ettei koe sitä kannattavaksi. Joku muu taas ajattelee toisin.
olin 30 v, kun tapasin mieheni. Mulla oli 1/3 maksettu kaksio Punavuoresta, miehellä kehä 3 takana omakotitalo.
Myytiin kummatkin ja ostettiin asunto Helsingin keskustasta. Yhtiövastike on alle 300 euroa kuussa, kun taloyhtiöllä on paljon liiketiloja.
Olen käynyt yli 50 maassa, viime vuonna vietettiin ulkomailla 8 vkoa. Kumpikin tehdään jonkin verran ylitöitä viikottain, siis alle 10 h työpäiviä ja pidämme sitten pidempiä lomia.
10 v aikana 20 Euroopan matkaa tarkoittaa 2 reissua vuodessa ja sehän ei ole oikeesti juuri mitään. Varsinkin jos olet Englannista käsin niitä tehnyt, kun halpalentoyhtiöitä on maa täynnä.
Me tiedetään mihin kouluun lapsemme pääsevät, samoin pääsivät tiettyyn tarhaan, kun laitoimme ajoissa jonoon.
Kun raha-asiat ovat aina olleet kunnossa, se on 1 riitelynaihe vähemmän. Olemme yhdessä olomme aikana riidelleet rahasta 2 krt. Ja niitä kertoja ei voi sanoa edes riitelyksi.
elämä ei ole ohi neljäkymppisenä!
Minä olen keskittänyt nuoruuteni lapsiin, työhön, asunto-osakkeen lainanmaksuun, mummonmökin maksamiseen ja pankkitilin lihottamiseen.
Lopputulos: marraskuussa 2011 ollaan asuntovelattomia, lapset 8 v, 11v ja 14 v, ei enää vaipanvaihtoja, yöherätyksiä, korvatulehduksia ja tarhamaksuja, mies pitää kaksi kesää vuorotteluvapaata ja minä pidän kesällä 2013, pankissa on rahaa ja matka Lontooseen suunnitteilla. Mummonmökille vedetään vesijohdot ja tehdään lähivuosina laajennusremppa. (Nämä raksamiehen ja kirjanpitäjän nettotuloilla eli emme ole jättituloisia.)
Mitäpä tässä vyönkiristyksessä nyt hävisin? Terveys on hyvä ja jalka nousee...
taidat kaikesta matkustelusta huolimatta olla aika ahdasmielinen ja kapeakatseinen. Ei näköjään ole sun ajatusmaailmaa avartanut kuitenkaan, sääli