Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen miksi joku 30v jaksaa pyhittää elämänsä säästämiselle!
01.05.2011 |
Olen ollut 10 vuotta työelämässä ja säästöjä on tasan 0 euroa. Mitä on jäänyt käteen?
- vuosi jenkeissä
- n.20 kpl Euroopan reissuja
- työskentelyä Espanjassa
- työskentelyä Lontoossa
Arvostan kokemuksiani suuresti ja haaveissa ei ole koskaan ollut se, että omistaisin jonkun osan jostain kerrostalolaatikosta..:D Ikää on nyt 31 vuotta ja olen vakiintunut. Meille on siunaantunut yksi lapsi ja hänen vuokseen olemme miettineen oman asunnon tarpeellisuutta.
Minä säälin niitä, jotka ovat säästäneet ikänsä eivätkä ole matkustelleet ja eläneet. Lasten kanssa on kiva olla kun kaikki nuoruuden haaveet on toteutettu nuorena..:) En ymmärrä, miten säästöpossun suuruus ja oma asunto voivatkin olla jollekin tärkeämpiä kuin iso ja houkutteleva maailma, vieraat kulttuurit, uudet ihmiset... Olen kosmopoliitti ja todella ylpeä siitä.
Mitäpä edes juttelisin ihmisen kanssa, joka olisi juossut kodin, kaupan ja työn välillä koko ikänsä? Minusta sellainen elämä on outoa.
Kommentit (25)
paljon omaisuutta, ja olin ollut töissä ulkomailla 18-vuotiaasta alkaen, välillä tietysti opiskellen, lapsia saaden ja kotimaassakin töissä ollen. Meille vaan ulkomaillakin on maksettu palkkaa, ja mieskin sai ulkomaankomennukselta aikamoiset päivärahat, työnantaja maksoi kaikki kustannukset, ja kotimaassa vuokralainen meidän asuntolainaamme, joten aika törppöjä meidän olisi pitänyt olla, jos ei sitä 100 000 euroa olisi siihen ikään kasaan saanut.
Toki ymmärrän, että kaikki eivät ole yhtä hyväosaisia kuin me, mutta ulkomailla töissä olo ei tosiaan estä säästämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästänyt olen jonkinverran aina isompiin ostoksiin ja ostanut niitä sitten. Isompaa pesämunaa ei ole säästössä kyllä, mutta olenkin vasta 21v. Omassa asunnossa ollaan asuttu jo 2,5v kuitenkin.
Aina kaikissa raha asioissa ketjuun änkeää niitä, jotka ylpeilevät sillä että on 100 000 säästössä tai palkka vaivaiset 10 000/kk. Kuitenkin peruspulliaiset harvoin säästämälläkään pääsevät noihin säästöihin! Niin se vain on. Yleensä saadaan vaan se oma pakollinen asunto säästettyä ja ei muuta.
Mitäpä edes juttelisin ihmisen kanssa, joka olisi juossut kodin, kaupan ja työn välillä koko ikänsä? Minusta sellainen elämä on outoa.
97% maapallon ihmisistä tekee tuota. Et varmaan istten juttele matkoillasi paikallisten köyhien kanssa mitään, vaan pidät heitä outoina ihmisinä. Oletpa todella avarakatseinen, todellinen kosmopoliitti. Minusta olet lähinnä idiootti
Minäkin nuorempana pidin tärkeänä uusiin kulttuureihin tutustumista ja matkustelua. Olen asunut monessa maassa ja kolmella eri mantereella. Ulkomaanvuosien päälle muutama vuosi jatkuvaa matkalaukkuduunia vähintää 100 matkapäivää vuodessa sai minut toiselle kannalle.
Mua ei yksinkertaisesti kiinnosta istua lentokoneessa enää tuntiakaan. Ihmisen rakentamia nähtävyyksisiä olen nähnyt yhdelle elämälle lähes tarpeeksi. Kun muut suunnittelevat lomamatkoja, minä suunnittelen lomaa kotonani. Minusta on ihana kesällä laitella omaa pihaa, lapsille laitan kesäksi isohkon altaan pihalle. Grillaillaan pihalla. Veneillään lähiseudulla.
Matkoihin ja ulkomaanvuosiin liittyy paljon hyviä muistoja, mutta minusta se ei ole yhtään sen hohdokkaampaa kuin nykyinen elämä. Kulutettuja rahoja en sure, mutta sitä, että sosiaalinen elämä ja harrastukset kärsivät jatkuvasti menemisestä.
Tällä hetkellä se "oma osa laatikosta" on perheen jälkein se tärkein. Haluan tarjota lapsilleni pysyvyyttä samassa kodissa ja kaveripiirissä sekä hyvän koulun.
Rahallisesti meillä olisi edelleen mahdollisuus jonkin verran matkailla, mutta mieluumin käytän rahat talon remontointiin. Lasten kanssa olemme tehneet pari reissua lähinnä siksi, että aikuisten lomalle on sattunut todella surkeat kelit.