Ihmettelen neuvoa "anna olla ja rentoudu vaan!" jos valittaa että on hirveästi kotitöitä
ja niiden tekeminen ärsyttää.
Meillä esim. yrityksistäni huolimatta mä olen ainoa, joka tekee kotitöitä. Tai no, mies suostuu armollisesti esim. imuroimaan n. kerran puolessa vuodessa, ja tyhjentää tiskikoneen kerran kuukaudessa. Muuten jättää kaiken sikseen, jättää vaatteensa lattialle, ruokalautasensa pöydille jne (ei tästä enempää, pointti varmaan tuli selväksi)
Muksut ovat vielä sen verran pieniä, että enemmänkin sotkevat kuin siivoavat. Isompi tosin osaa jo ripustaa esim. ulkovaatteensa naulakkoon, pienempi ei.
Musta tuntuu, että mä siivoan ihan koko ajan. Pyykkään joka päivä koneellisen, pyykkikori ei silti koskaan ole tyhjä. Vien mennessäni ja tuon tullessani, imuroin 2 kertaa viikossa, pyyhin pöytiä joka ruokailujen jälkeen, täytän ja tyhjään tiskikoneen kerta päivässä, iltaisin tiskaan kattilat tms. kipot joita ei voi tiskikoneeseen laittaa.
Petaan petejä, siivoan lasten sotkuja (heittelevät sohvatyynyjä lattialle, levittelevät leluja joka paikkaan, pienempi kiskoi juuri kaikki kirjat kirjahyllyn alaosasta alas!! yms.)
Mua todella ärsyttää ja *ituttaa tämä siivoaminen. Ja sitten joku "ystävällisesti" sanoo että "no mitä siivoat, mene sinäkin siihen sohvalle makaamaan ja anna olla, ei ne sotkut minnekään karkaa"
JOO, ei karkaa, mutta ei se sotkeutuminen PYSÄHDYKÄÄN siksi aikaa kun olisin sohvalla. Jos mä menen esim. päiväksi vaan makaamaan sohvalle, täällä on huomenna kahta kauheampi sotku (joka olisi jo ihan törkeä kaaos), ja silloin en välttämättä edes ehtisi siivota saman päivän aikana kaikkea tullutta sotkua. Ja kun sitä tulee kuitenkin koko ajan vaan lisää, joka päivä!
Eihän sitä millään voi olla siivoamatta, pikkulapsiperheessä (jossa lapset ovat vilkkaita ja touhuavia tapauksia, eivätkä vaan lue kirjaa ja istu hiljaa ja leiki parilla lelullaan nätisti paikoillaan)
Ehkä sitten kun lapset ovat isompia, eivätkä enää niin levittele kaikenlaista pitkin kämppää, huusholli voikin pysyä kohtuullisessa kunnossa parikin päivää, vaikkei koko aikaa järjestelisi ja siivoaisikaan.
Sitä aikaa odotellessa!
Kommentit (65)
ja kuten tuohon toiseen ketjuun kirjoitin, niin mies ei tosiaankaan sulattaisi sitä, että minä jättäisin kotihommat tekemättä, vaan nostaisi siitä hirveän metelin,vaikka itse on yksi sotkijoista.
ja otettiin siivooja. se käy kerran viikossa ja mä imuroin "julkitilat" n. kerran kuussa. ihanaa vaikka pitääkin tavaroita järjestellä ennen sen tuloa.
Jos mies ei osaa laittaa pyykkejä pyykkikoriin, hän ei varmaankaan halua puhtaita vaatteita. Tylysti vaan kaikki levällään lojuvat vaatteet jätesäkkiin johonkin nurkkaan. Kyllä kohta alkaa kiinnostaa, kun ei löydy puhtaita kalsareita.
Ja miksei miestä voi käskeä osallistumaan kotitöihin? Miksette sano "laita tiskit koneeseen ja pyyhi pöydät" ruuan jälkeen? Tai "vie roskat kun menet ulos"?
Mutta en sitten myöskään jaksa kuunnella niitä valittajia. Sama se kohtalo no kaikilla. Jos joku ei sitä tajunnut perhettä perustaessa niin voi voi.
Sinä itse luot itsellesi nuo "pakot" ja säännöt siitä, millaista pitäisi olla. Jos esim. jätät sängyt petaamatta, onko sinulla huomenna kaksi kertaa enemmän pedattavaa? Tai jos sohvatyynyjä ei nosta tänään, onko niitä huomenna oikeasti tuplamäärä? Entäpä pyykit? Jos et kerää miehen vaatteita ja pese niitä vaan käytät sen ajan kahvin juomiseen ja lukemiseen, mitä tapahtuu?
Mitä nuo sinun yrityksesi saada perhe siivoamaan ovat olleet? Oletko oikeasti antanut heille mahdollisuuden, vai oletko kuten äitini ja ilmoitit mitä tehdään, koska tehdään ja miten tehdään ja päälle kauheat voivottelut kun kuitenkin joutuu tekemään itse perässä kun me teimme väärin. Arvaa, kiinnostiko ketään enää sen jälkeen siivota tai tehdä kotitöitä?
Pesen 2-3 koneellista päivässä pyykkiä, 2 koneellista tiskiä, imuroin keskeiset alueet joka päivä, pyyhin lattiat kerran viikossa... Eih, ei meillä ole ikinä sen näköistä, että kukaan siivoilisi aamusta iltaan.
5 lasta, joten mitäs läksin, kikkelis kokkelis
tuolla kaytoksella, ettei kenenkaan muun tarvitse tehda mitaan, koska sina kylla aina teet... ;-)
Ja voithan aina palkata siivoojan.
Olen luistanut niistä mistä pystyy, esim. lattioita en ole pessyt sitten helmikuun... Nolostus. Imuroin kyllä 2 kertaa viikossa. Ikkunoita tulee pestyä kanssa harvoin. Pölyt pyyhin kyllä. Jotkut kaapit näyttävät hirveiltä mutta onneksi on ovet mistä ei näe läpi...
ja kuten tuohon toiseen ketjuun kirjoitin, niin mies ei tosiaankaan sulattaisi sitä, että minä jättäisin kotihommat tekemättä, vaan nostaisi siitä hirveän metelin,vaikka itse on yksi sotkijoista.
Millaisia tossukoita täällä oikein on??? Jos mies valittaa, valita itse takaisin kahta kauheammin! Ja jos mies valittaa sotkusta niin lykkää herralle imuri käteen! Herran tähden sentään, isoäitini kääntyisi haudassaan jos näkisi kuinka reppanoita vaimoja ja äitejä nykymaailmassa on!
Sinä itse luot itsellesi nuo "pakot" ja säännöt siitä, millaista pitäisi olla. Jos esim. jätät sängyt petaamatta, onko sinulla huomenna kaksi kertaa enemmän pedattavaa? Tai jos sohvatyynyjä ei nosta tänään, onko niitä huomenna oikeasti tuplamäärä? Entäpä pyykit? Jos et kerää miehen vaatteita ja pese niitä vaan käytät sen ajan kahvin juomiseen ja lukemiseen, mitä tapahtuu? Mitä nuo sinun yrityksesi saada perhe siivoamaan ovat olleet? Oletko oikeasti antanut heille mahdollisuuden, vai oletko kuten äitini ja ilmoitit mitä tehdään, koska tehdään ja miten tehdään ja päälle kauheat voivottelut kun kuitenkin joutuu tekemään itse perässä kun me teimme väärin. Arvaa, kiinnostiko ketään enää sen jälkeen siivota tai tehdä kotitöitä?
Samalla sitä imuroi viikon pölyt kuin päivän pölyt...
Toki lasten pyykit ja astiat on pakko pestä.
Jos mies ei osaa laittaa pyykkejä pyykkikoriin, hän ei varmaankaan halua puhtaita vaatteita. Tylysti vaan kaikki levällään lojuvat vaatteet jätesäkkiin johonkin nurkkaan. Kyllä kohta alkaa kiinnostaa, kun ei löydy puhtaita kalsareita.
Ja miksei miestä voi käskeä osallistumaan kotitöihin? Miksette sano "laita tiskit koneeseen ja pyyhi pöydät" ruuan jälkeen? Tai "vie roskat kun menet ulos"?
Luuletko todella, etten ole käskenyt miestäni osallistumaan kotitöihin? Ilmeisesti, mutta valaisenpa sullekin että on myös sellaisia miehiä, jotka eivät vaimon pyynnöistä eikä käskyistä välitä tuon taivaallisia.
Mä edelleenkin, joka päivä, pyydän ja käsken miestäni osallistumaan ja tekemään jonkun homman. Aina kai jaksan vielä toivoa, että se jotain tekisikin, 99% saan kyllä pettyä.
Väännän nyt vielä rautalangasta keskustelumme:
minä: Voisitko pyyhkiä tuon ruokapöydän kun siinä on noita murusia lasten aamupalan jäljiltä, laitatko samalla puurolautasensa tiskikoneeseen? (mä teen sillä aikaa jotain muuta kotityötä/vaihdan vaippaa tms.)
mies: emmää.
minä: pyyhi nyt, mä en kerkiä kun teen tätä toista hommaa.
mies: emmää, mullon tässä peli/televisio-ohjelma/mikälie kesken.
minä: no etkö voi siksi aikaa pistää tauolle, ei mene kuin minuutti?
mies: en voi.
minä: no teetkö sen homman sitten ohjelmasi jälkeen?
mies: emmää jaksa.
Tätä voi jatkaa loputtomiin, tai hyökätä miehen raiveliin kiinni huutamaan asiasta, ei auta kuitenkaan mitään, mies ei tee.
Puurolautaset ja muruset pöydällä olisivat hamaan tulevaisuuteen samoilla paikoillaan, jos en minä niitä laittaisi.
Ja mitä pyykkäämiseen tulee, kerran jätin miehen pyykit pesemättä, ja arvatkaapas mitä mies teki? vei ne äidilleen pestäväksi. Ja äitihän pesi...
ap
että nuo tuollaiset neuvojat kuvittelevat, että kotitöistä valittavat tekevät kamalasti jotain ihan turhia hommia, kuten päivittäistä imurointia, trikoovaatteiden silittämistä, verhojen vaihtoa kerran kuussa ja muuta vastaavaa, mikä ei ole ihan välttämätöntä.
Mutta ap tuossa luetteli noita hommiaan, eikä niissä ollut mitään liioiteltua. Jotkut kun vaan eivät tajua, miten suuri merkitys sillä on, kun mies ei korjaa edes omia jälkiään puhumattakaan, että osallistuisi vieläpä lasten jälkien siivoiluun. Sillä niillä joilla mies elää siivommin, se käy niin huomaamatta, ettei sitä osaa arvostaa. Ja silloin ei kyllä käsitä miten paljon se lisää kotitöitä, että ihan kaikki jää itselle ja vielä ne miehen jäljetkin pitää siivota. Lisäksi se syö energiaa, kun päivittäin huomaa, että aikuinen ihminen ei osaa alkeellisiakaan siisteystapoja.
Ja samoin lapsissa on suuria eroja. Kuten ap:kin on huomannut, niin toiset lapset ovat touhukkaampia kuin toiset. Meidän pojat esimerkiksi eivät ole ikinä viihtyneet hetkeäkään jossain värityskirjojen ääressä. Jotkus lapset eivät malta istua telkkarin ääressä. Jos lapsen kaikki tekeminen on leluilla leikkimistä ja muuten liikkuvaista touhua, niin kyllä siinä sekamelskaa syntyy.
Mutta lapset kasvaa. Isompien kanssa se kodinhoito on oikeesti jo vähän helpompaa. Miehen kasvattamiseen taas ei kannata käyttää ylenpalttisesti energiaa, ei se vanha koira nimittäin uusia temppuja opi.
voit vaivihkaa aloittaa jättämällä alkkarit ja sukat jatkuvasti pois pyykistä, kohta puhtaat kuitenkin loppuu ja kun alkaa kaivata niitä, niin sanot, että pesukone on käytettävissä, herra on hyvä vaan.
b)Lopetat kaksi kertaa viikossa imuroinnin, aivan turha operaatio, joka toinen viikko imuroit kaiken ja joka viikko käytössä olevat tilat makuuhuoneenne ja olkkarin
c) heität roskiin astiat (tai vie pelastusarmeijalle), jotka ei käy astianpesukoneeseen ja ostat tilalle sellaiset, että käy, jopa paistinlastat saa kovamuovina, joka käy astianpesukoneeseen
d) vähennä käyttöastioita kaapista niin, että teillä on tarjolla vain arkikäyttöön yksi pesukoneellinen astioita, näin pesunkonetta ei periaatteessa tarvi koskaan tyhjentää, kun käytetään sieltä suoraan puhtaat, pienet lapsetkin yltää itse astioihin
e) lapsille ehdoton kielto tuoda tavaroitaan pois huoneestaan olkkariin leikittäväksi, jos tulee sieltä pois, niin takavarikoit tavaran
f) jakakaa selvät vastuualueet tai vuorot miehen kanssa siivouksessa ja pyykinpesussa (joko huoneittain tai vuoroviikoin) ja pidä niistä kiinni, älä anna esim. siivouksen laadukkuuden vaikuttaa, äläkä odota noin älyttömän ahkeraa kuin itse olet
g) kun lapset vähänkin isompia lopetat heidän huoneensa siivoamisen ja velvoitat vaikka viikorahan voimalle heitä huolehtimaan omista tavaroistaan
Tässä monta arkielämää helpottavaa asiaa. Ja kun mies sanoo, että istu vaan sohvalle, ei ne siivottavat mihinkään karkaa, niin istu ihmeessä, kun kerta toinen ottaa vastuu siivottavista. Voit huomata, ettei ne tosiaan minneen karkaa ja vähemmälläkin selviät. Teoriassa taidat luutata aika monta kertaa alueitakin jotka ovat jo puhtaita, jos toimit tuolla tavoin koko ajan rätti kourassa.
Ja mitä pyykkäämiseen tulee, kerran jätin miehen pyykit pesemättä, ja arvatkaapas mitä mies teki? vei ne äidilleen pestäväksi. Ja äitihän pesi... ap
Taahan on sun ongelmaan ratkaisu, ja aiti kantaa itse oman kasvatuksensa hedelmat... ;-) Minusta tama on ehdottomasti paras ratkaisu ongelmaan.
että nuo tuollaiset neuvojat kuvittelevat, että kotitöistä valittavat tekevät kamalasti jotain ihan turhia hommia, kuten päivittäistä imurointia, trikoovaatteiden silittämistä, verhojen vaihtoa kerran kuussa ja muuta vastaavaa, mikä ei ole ihan välttämätöntä. Mutta ap tuossa luetteli noita hommiaan, eikä niissä ollut mitään liioiteltua. Jotkut kun vaan eivät tajua, miten suuri merkitys sillä on, kun mies ei korjaa edes omia jälkiään puhumattakaan, että osallistuisi vieläpä lasten jälkien siivoiluun. Sillä niillä joilla mies elää siivommin, se käy niin huomaamatta, ettei sitä osaa arvostaa. Ja silloin ei kyllä käsitä miten paljon se lisää kotitöitä, että ihan kaikki jää itselle ja vielä ne miehen jäljetkin pitää siivota. Lisäksi se syö energiaa, kun päivittäin huomaa, että aikuinen ihminen ei osaa alkeellisiakaan siisteystapoja. Ja samoin lapsissa on suuria eroja. Kuten ap:kin on huomannut, niin toiset lapset ovat touhukkaampia kuin toiset. Meidän pojat esimerkiksi eivät ole ikinä viihtyneet hetkeäkään jossain värityskirjojen ääressä. Jotkus lapset eivät malta istua telkkarin ääressä. Jos lapsen kaikki tekeminen on leluilla leikkimistä ja muuten liikkuvaista touhua, niin kyllä siinä sekamelskaa syntyy. Mutta lapset kasvaa. Isompien kanssa se kodinhoito on oikeesti jo vähän helpompaa. Miehen kasvattamiseen taas ei kannata käyttää ylenpalttisesti energiaa, ei se vanha koira nimittäin uusia temppuja opi.
vaan ma olen vaan niin v-mainen ihminen, etten katselisi tuollaista ukkoa paivaakaan. Tekeeko/osaako se mitaan MUUTA?
minä: Voisitko pyyhkiä tuon ruokapöydän kun siinä on noita murusia lasten aamupalan jäljiltä, laitatko samalla puurolautasensa tiskikoneeseen? (mä teen sillä aikaa jotain muuta kotityötä/vaihdan vaippaa tms.)
mies: emmää.
minä: pyyhi nyt, mä en kerkiä kun teen tätä toista hommaa.
mies: emmää, mullon tässä peli/televisio-ohjelma/mikälie kesken.
minä: no etkö voi siksi aikaa pistää tauolle, ei mene kuin minuutti?
mies: en voi.
minä: no teetkö sen homman sitten ohjelmasi jälkeen?
mies: emmää jaksa.
nyt äkkiä oma asunto etsintään ja helvettiin tuolta. Mies voi asua jatkossa vaikka äitinsä kanssa.
Sinä itse luot itsellesi nuo "pakot" ja säännöt siitä, millaista pitäisi olla. Jos esim. jätät sängyt petaamatta, onko sinulla huomenna kaksi kertaa enemmän pedattavaa? Tai jos sohvatyynyjä ei nosta tänään, onko niitä huomenna oikeasti tuplamäärä? Entäpä pyykit? Jos et kerää miehen vaatteita ja pese niitä vaan käytät sen ajan kahvin juomiseen ja lukemiseen, mitä tapahtuu?
Mitä nuo sinun yrityksesi saada perhe siivoamaan ovat olleet? Oletko oikeasti antanut heille mahdollisuuden, vai oletko kuten äitini ja ilmoitit mitä tehdään, koska tehdään ja miten tehdään ja päälle kauheat voivottelut kun kuitenkin joutuu tekemään itse perässä kun me teimme väärin. Arvaa, kiinnostiko ketään enää sen jälkeen siivota tai tehdä kotitöitä?
Petien petaamiset tai sohvatyynyjen levittelyt eivät tietenkään tuplaannu, mutta muut sotkut kylläkin. Esim. jos en pese eilisen pyykkejä, niitä on seuraavalle päivälle kaksinverroin.
Jos en tiskaa eilisen tiskejä/pyyhi pöytiä, tiskiä ja sotkua ja murusia on kaksinverroin.
Jos en kerää eilisen leviteltyjä leluja ja vaikkapa niitä äsken kirjahyllystä ulos vedettyjä kirjoja, niiden lisäksi on huomenna enemmän leluja levällään ja esim. paperisilppua lasten askarteluista kirjojen seurana lattialla. Ja kenties dvd:tkin levitelty hyllyistä ulos.
Etkö tosiaan ymmärrä tuollaista?
Ja EI en todellakaan marmata jos joku meillä kotitöitä tekee, kehun aina! Esikoistakin kiitelen aina siitä, kun laittaa ne vaatteensa naulakkoon kun ulkoa tullaan sisälle. Eikä tarvitse edes muistaa väkisin kiitellä, mä olen ihan OIKEASTI tosi kiitollinen aina, kun huomaan että joku tekee jonkun homman, joka vähentää mun siivouksia.
ap
että nuo tuollaiset neuvojat kuvittelevat, että kotitöistä valittavat tekevät kamalasti jotain ihan turhia hommia, kuten päivittäistä imurointia, trikoovaatteiden silittämistä, verhojen vaihtoa kerran kuussa ja muuta vastaavaa, mikä ei ole ihan välttämätöntä.
Mutta ap tuossa luetteli noita hommiaan, eikä niissä ollut mitään liioiteltua. Jotkut kun vaan eivät tajua, miten suuri merkitys sillä on, kun mies ei korjaa edes omia jälkiään puhumattakaan, että osallistuisi vieläpä lasten jälkien siivoiluun. Sillä niillä joilla mies elää siivommin, se käy niin huomaamatta, ettei sitä osaa arvostaa. Ja silloin ei kyllä käsitä miten paljon se lisää kotitöitä, että ihan kaikki jää itselle ja vielä ne miehen jäljetkin pitää siivota. Lisäksi se syö energiaa, kun päivittäin huomaa, että aikuinen ihminen ei osaa alkeellisiakaan siisteystapoja.
Ja samoin lapsissa on suuria eroja. Kuten ap:kin on huomannut, niin toiset lapset ovat touhukkaampia kuin toiset. Meidän pojat esimerkiksi eivät ole ikinä viihtyneet hetkeäkään jossain värityskirjojen ääressä. Jotkus lapset eivät malta istua telkkarin ääressä. Jos lapsen kaikki tekeminen on leluilla leikkimistä ja muuten liikkuvaista touhua, niin kyllä siinä sekamelskaa syntyy.
Mutta lapset kasvaa. Isompien kanssa se kodinhoito on oikeesti jo vähän helpompaa. Miehen kasvattamiseen taas ei kannata käyttää ylenpalttisesti energiaa, ei se vanha koira nimittäin uusia temppuja opi.
ja tämän voisi lukea numerolla 16 kommentoinutkin.
Ja mitä imuroimiseen tulee, kun nyt imuroin 2 kertaa viikossa, siitä ei todellakaan voi vähentää. Meillä pitäisi imuroida oikeasti vähintään joka toinen päivä, jos meinaisi että ei olisi roskia, hiekkaa ja murusia lattioilla.
Tänne kulkeutuu ihan järkyttävästi ulkoa hiekkaa, osaksi sen vuoksi, että asunto on typerästi suunniteltu siinä mielessä, että eteisen läpi kuljetaan jatkuvasti, esim. lastenhuoneisiin. Kengistä tullut hiekka kulkeutuu jaloissa siis joka puolelle.
En kuitenkaan jaksa olla niin turhantarkka, kyllä ne jaloissa pyörivät hiekat mua ärsyttää, mutten kertakaikkiaan ehdi imuroida joka toinen päivä.
(Ja on meillä kuramatto, sekään ei vaan ihmeisiin pysty. Olen yrittänyt miehelle ja lapsille teroittaa, että pyyhkisivät jalat ulkona olevaan mattoon, ennen sisälle tuloa, mutta eivät "muista")
ap
mulla ei ole mitään muuta sanottavaa, kuin että mä NIIN täysin ymmärrän!! Sama meno täällä, lapsia 3...