Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on sietämätön kakara...
01.05.2011 |
Välillä olen ihan epätoivoinen. Mitä ihmettä teen ? Minulla on vasta alle 2 -vuotias lapsi, mutta viime aikoina meno on mennyt ihan kamalaksi. Minulla ei ole käytännössä mitään omaa elämää, ja ajattelen aina nukkumaanmennessä seuraavaa päivää uupumuksen sekaisella kauhulla. Olen työssäkäyvä, mutta työaikana ajattelen tulevaa iltaa.
Lapsi kiukuttelee kaikesta, ja jos käymme jossain kylässä, meno on vieläkin pahempaa kuin kotona.
Yöllä lapsi saattaa herätä karjumaan suoraa huutoa, eikä halua mitään, huutaa vain. Ja aamusta iltaan kitisee ja märisee, en saisi tehdä yhtään mitään, mikä ei liity häneen, en pestä edes hampaita. Lisäksi sotkee koko ajan, kaikkialla on kamala kaaos ja vapaapäivät kuluvat juoksemalla hänen perässään, kieltämällä ja varoittelemalla. Nukkumaanmeno on takuuvarma tappelu. Olen ihan loppu.
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemminkin kuulostaa siltä, että sillä on sua ikävä pitkän erossaolon jälkeen ja haluaa huomiota. Ota illat ihan rennosti ja sylittele vaikka koko ilta jos tarvii, että lapsi saa tankata läheisyyttä tarpeeksi. Kyllä toi vaihe joskus ohi menee. Pienten lasten työssäkäyvien vanhempien elo on kausittain aika hankalaa. Kaikesta "omasta" voi olla pakko luopua joksikin aikaa. Mutta kuten sanoin, ohi menevää toi varmaan on. Tsemppiä!
t. äiti, jonka lapset lopetti päiväunet päiväkodissa ja kotona 1 v
ps ota yhteys päivähoidon tarkastajaan jos ei onnistu- kuten minä ja alkoi onnistua
ps päiväkoti vaihtui ja toinen oma 2 v lapseni nukahti klo 00.1 yöllä- ennenkuin päiväunet päiävkodissa ja kotona poistettiin
t. ammattikasvattaja ( lto) ja äiti
voimia taistoon ap:lle!
Tosin lapsi ei marissut, mutta mitään omaa elämäää ei ollut. Sanonkin aina kaikille, että harrastukset/ystävät, työ ja pieni lapsi eivät mahdu samalla kertaa elämään. Yhden noista on lennettävä ulos. Lasta ei voi viskata ja töissäkin on monen pakko käydä, joten oma elämä telakalle vaan. Ei kannata kokea huonoa omatuntoa, ettei harrasta tai juuri näe ketään. Kodin suhteen kannattaa harkita kotisiivousta ja ruuan kanssa rento asenne: tekee kerralla moneksi päiväksi, käyttää eineksiä tai puolieineksiä ja joskus voi syödä ulkonakin. Napakka päivärytmi auttaa paljon eli lapsi ajoissa nukkumaan ilman seremonioita, niin jää itselle se oma aika siellä sohvalla.
Nyt olen kakkosen kanssa kotona ja välillä puuduttaa, mutta oikein nipistän itseäni siitä, kuinka helppoa ja mukavaa tämä on. Päivällä saa omaa aikaa, kun lapsi nukkuu ja esikoinen on eskarissa. Illalla tai viikonloppuna ei yhtään hävetä lähteä jumppaan, kun on lapsen kanssa ollut päivät. Yökyliä ei harrasteta, mutta voisihan nuo viedä joskus mummulaan. Silloin, kun esikoinen oli 1-vuotias ja viikot oli töissä, niin ei voinut edes ajatella dumppaavansa pikkuista vielä viikonloppuna johonkin tai vaatia "harrastusaikaa" illalla. Vapaa-aika oli täysin pyhitetty lapselle, koska hän tarvitsi sen ajan täysin vastapainoksi hoitopäiville. Nyt ei ole sitäkään ongelmaa. Taloudellisesti tää on tiukkaa... Se ahdistaa.
heittänyt tavaroita vessanpönttöön, heitellyt kyniä ympäri laittaa, silpunnut tärkeitä papereita ... Minulla ihan oikeasti sumenee päässä, tuntuu, että tekisi mieli lyödä sitä. Nyt se raivoaa laittialla. Ja kyllä, ulkona on käyty. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä päiväkoti (?) ei ole sopiva paikka hänelle tuon ikäisenä.
vapaa-aika siihen, että pidin lasta sylissä ja leikin hänen kanssaan. Katsoimme Huvitutti-videoita ja lauloin ja hyppelin hänen kanssaan, luin ääneen lasten kuvakirjoja ja touhusimme muutenkin.
Toista lasta en jaksanut enää tehdä, koska sen verran kokopäivätyötä tuo oli. Mutta lapsi ei tosiaan silloin ehtinyt tehdä mitään "pahaakaan". Mies hoiti käytännössä melkein kaikki muut työt, kävi ruokakaupassa, tiskasi, teki viikkosiivouksen.
Jos lapsi ehtii piirrellä liiduilla seiniin ja heittää vessapaperirullia pyttyyn, niin minusta häneltä silloin puuttuu kaveri, joka valvoisi hänen tekemisiään. Tiedän, että tämä kuulostaa syyllistämiseltä, mutta oikeasti, jos sylittelee lasta ja touhuaa hänen kanssaan, hän ei ehdi tehdä mitään omia päähänpistojaan.
Eri asia on, että tuollainen valvonta on todella työlästä.
Parivuotias on muuten aika näppärä sormistaan. Kunhan tulee kesällä herneaika, voit laittaa hänet töihin avaamaan palkoja ja ottamaan herneitä sieltä ulos. Melko aikaisin hyödynsin lastani myös lihapullien pyörittelyssä. Kaupassa käydessä hänelle kannattaa antaa oma pieni kauppakärry, johon laitetaan hänen omia ruokiaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kotityötkin pitäisi joskus saada tehtyä. Päiväkodista en valitettavasti voi ottaa lasta pois :( ap
Onko sulla koskaan työpäivän jälkeen illaksi omaa aikaa, saisitko lasta hoitoon esimerkiksi kerran tai kaksi viikossa mummolle/kummille tms. muutamaksi tunniksi, jotta voit olla rauhassa kotona tai harrastaa jotain?
Ei sekään kyllä ihmeitä tee, kun muu aika on katastrofaalista, mutta auttaa ehkä vähän jaksamaan.
Ja usko mua, toi vaihe menee kyllä ohi!! Sitä mä hoen ittelleni aina kun meinaa pää hajota.
Kuvittelen sitä päivää/niitä päiviä, kun lapsi on jo iso, muuttanut ehkä pois kotoakin, ja mä saan taas olla Rouva talossa ja tehdä mitä haluan, istua rauhassa sohvalla tai mitä tahansa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin luonteesta riippuen uhman voimakkuus vaihtelee, mutta ohi menevä vaihe. Öisin heräilystä löytyy netistä tietoa vaikka kuinka hakusanoilla "2-vuotias lapsi, yöheräilyt jne". Kuuluu ikään, että saattaa herätä yöllä itkemäään "kauhuissaankin". Liittyy jotenkin mielikuvituksen kehittymiseen ja tämän myötä vaikuttaa uniin.
Uhmaikäinen kyllä osaa koetella hermoja, kun sotkee ja joutuu kieltään kaikesta jne. Tietenkin rajat pitää asettaa.
Voimia sinne. En olisi päivähoidosta huolissani. Enkä tosiaan jättäisi vielä päiväunia tuon ikäiseltä pois. Päiväunien pituutta ehkä voisi vähän tiivistää.
jättäisi päiväunia noin pieneltä pois, meno menee yliväsyneenä varmasti pahemmaksi eikä varmasti käy nukkumaan. Ainakin meillä huonojen päiväunien jälkeen pahimmat nukkumaanmenotaistelut illalla kun yliväsynyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis lapsi kokeilee rajoja että miten reagoit kun tekee ilmeisesti kiellettyjä asioita. No miten toimit tilanteissa? Annatko ensin varoituksen ja sitten jäähyn? Sun ei todellakaan kannata raivostua vaan pysyä viileenä. Sanot ensin että noin ei tehdä, se on tuhmaa. Jos vielä teet niin, laitan sinut jäähylle. Ja jos tekee, niin sitten laitat. 1 min / ikävuosi. Ja jäähy siis esim eteisen matolla josta ei saa poistua ennen kuin äiti tulee hakemaan. Oot varmaan nähnyt telkkarissa. Nyt kuulostaa siltä että lapsi uhmaa auktoriteettiäsi. Sinä olet aikuinen ja otat nyt ohjat. Ja väkivallasta jos se on uhka tai ongelma kannattaa ehdottomasti hakea itsellesi apua ennen kuin tapahtuu jotain kamalaa. Kuulostaa siltä että olet väsynyt ja tarvitset hengähdystaukoa tai keskusteluapua.
Hurjan paljon jaksamista sinulle. Koeta jaksaa päivä kerrallaan tai jos se tuntuu liian paljolta niin ajattele vielä lyhyemmissä jaksoissa eteenpäin (minä turvauduin joskus allergisen lapsen kanssa valvoessani siihen että koetin selvitä edes vartin eteenpäin ja sitten taas vartin...).
Kuulostaa tosi rankalta tuo teidän tilanne. Ensimmäiseksi sinä tarvitsisit vähän taukoa ja voimien keräämistä niin että jaksaisit miettiä tilannetta toiselta kantilta. Voisitko saada lasta mummolaan yhdeksi yöksi tai suostuisiko naapuri ottamaan lapsesi joskus kärrylenkille niin että saisit pienen rauhallisen hetken ?
Meillä oli joskus käytössä termi "halipula". Sanoin joskus lapselle että sinulla taitaa nyt olla halipula ja sitten istuttiin ja halittiin. Minä keskityin kokonaan vaan lapseen. Ja sitten hetken päästä halipulainen lapsi oli muisto vaan ja omissa touhissaan. Eli tankataan läheisyyttä oikein urakalla ja sitten lapsikin rauhottui muihin juttuihinsa.
Onko lapsi varmasti kunnossa ? Voiko olla korvatulehdusta tai jotain muuta joka vaivaisi jos kerta jatkuvasti kiukkuaa ja marisee ? Allergioita ? Toki voi olla vaan ihan ikäkausikin.
Tsemppiä ja jaksamista kovasti !!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kuopus oli tosi väsynyt ekan vuoden hoidossa ja iltaisin kiukkusi ja itkeskeli. Sama jatkui viikonloppuisin, jos ei rauhoitettu niitä.
Mä en siis edes suunnitellut tekeväni mitään töiden jälkeen. Ruokin vain lapset ja sen jälkeen istuimme kuopuksen kanssa illat sohvalla sylityksin. Samoin lauantait oli rauhoitettu kuopukselle, nukuimme aina pitkän päiväunet silloin. Kun en edes suunnitellut mitään, ei mun pinnaa kiristänyt lapset kiukku. Kun rauhoitin illat, meidän koko elämä helpottui. Mies hoiti sitten hetken muut pakolliset asiat ja pikkuhiljaa kuopuksen olo helpottui ja mullakin oli aikaa muuhunkin. Jos mies oli työmatkalla, yritin silti rauhoittaa illat. Toki jotain pyykkiä pesin ja astioita koneessa, mutta aina oli paljon aikaa istua sylityksin.
en vain ymmärrä, miten tuo jäähy käytännössä tapahtuu ? Miten uhmiksen saa pysymään paikoillaan matolla, eikö se karkaa ? Mikään kieltäminen ei kyllä auta tuohon lapseen.
En jättäisi noin pieneltä päiväunia pois minäkään. Minustakin kuulostaa siltä, että elätte aika kierteessä: lapsi vaatii sinun huomiota, sinä väsyt ja lapsi aistii sen ja sitten on vielä vaikeampi ja vaatii vaan enemmän jne. Mutta usko pois, kyllä lapsi pian kasvaa ja asiat sujuvat paremmin. Onkohan sulla mahdollisuus saada omaa aikaa esim. sukulaisten avulla? Onko teillä kiva päiväkoti, jossa voisit puhua tästä tilanteesta ja vaikka toivoa sieltä vielä enemmän sylittelyä ja hellittelyä ja huomiota lapsellesi niin ehkei illat olisi ihan niin vaikeita? Toivotaan, että sinulla olisi ainakin kesällä loma tiedossa!
Jäähystä. Olen itse käyttänyt uhmailijaan menestyksekkäästi. Ensins siis täytyy antaa varoitus että jos jatkat urpoiluasi laitan sinut jäähylle. Sitten menoksi jos jatkuu. Laitan lapsen siis paikalle ja sanon että jouduit sinne koska et totellut kun äiti kielsi sinua tekemästä sitä ja tätä. Nyt olet jäähyllä ja äiti tulee sanomaan kun saat tulla pois.
Aluksi on tietysti kamala huuto ja saa olla viemässä lasta sinne paikalleen sata kertaa, ja aika alkaa aina alusta. Itse vaan lasken kuuteenkymmeneen mielessäni enkä ole huomaavinaankaan kun se sielä karjuu. Jos poistuu niin vien takaisin. Minä sanon kun sieltä saa tulla pois. Kun sitten aika on kulunut, menen sanomaan että olit siellä koska et totellut ja teit sitä ja tätä vaikka kielsin. Nyt pyydät anteeksi, sitten pyydetään anteeksi ja halitaan ja sitten on kaikki taas normaalisti.
Alku aina hankalaa mutta parin kerran jälkeen riittää jo pelkkä muistutus jäähystä. Ei siellä niin kivaa ole. Välillä tarvitsee toki muistinvirkistystä. Ihan totta ei ole viikkokausiin tarttenut käydä jäähyllä kun vasta tänään ja oli tosi kuuliaisesti siellä.
Pakko suositella tätä. On vaan niin hyvä ja tietysti se viimeinen vaihtoehto jos ei muu tepsi. Tsemppiä vaan sulle!
Ei kait jäähyjä saakkaan käyttää noin pienelle lapselle.
Jos kieltäminen ei auta niin nosta pois kielletyistä asioista samalla napakasti kieltäen ja siirrä huomio johonkin sallittuun asiaan "vieppä nämä sukat pesuun" tyylillä.
Huolehdi että lapsi nukkuu ja syö mahdollisimman paljon ja sitten vielä paljon sylittelyä. Siinä kait ne tärkeimmät asiat ?
En ainakaan minä ole saanut viestiä perille millään jäähyillä noin pienelle lapselle vaan vasta ehkä vuoden päästä tuosta iästä. Kieltäminen ei ehkä tunnu nyt auttavan, mutta pikkuhiljaa ymmärtää. Ei auta muu, kuin aina ottaa pois sieltä, missä on tekemässä jotain kiellettyä, vaikka satatuhatta kertaa ja joka kerta sama EI. Terveisin äiti, joka meni laskuissa sekaisin 30 kerran jälkeen, kun yritin opettaa tuon ikäistä lasta omaan sänkyyn nukahtamaan yksin.
melatoniinia= luonnonlääke
- onko lapsi päiväkodissa?jos on niin päiväunet pois