Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on sietämätön kakara...
01.05.2011 |
Välillä olen ihan epätoivoinen. Mitä ihmettä teen ? Minulla on vasta alle 2 -vuotias lapsi, mutta viime aikoina meno on mennyt ihan kamalaksi. Minulla ei ole käytännössä mitään omaa elämää, ja ajattelen aina nukkumaanmennessä seuraavaa päivää uupumuksen sekaisella kauhulla. Olen työssäkäyvä, mutta työaikana ajattelen tulevaa iltaa.
Lapsi kiukuttelee kaikesta, ja jos käymme jossain kylässä, meno on vieläkin pahempaa kuin kotona.
Yöllä lapsi saattaa herätä karjumaan suoraa huutoa, eikä halua mitään, huutaa vain. Ja aamusta iltaan kitisee ja märisee, en saisi tehdä yhtään mitään, mikä ei liity häneen, en pestä edes hampaita. Lisäksi sotkee koko ajan, kaikkialla on kamala kaaos ja vapaapäivät kuluvat juoksemalla hänen perässään, kieltämällä ja varoittelemalla. Nukkumaanmeno on takuuvarma tappelu. Olen ihan loppu.
Kommentit (34)
Ota parin päivän loma, mene vaikka kylpylään tai jhk ilman lasta. Sen jälkeen KESKITY lapseesi kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsi ymmärtää alle 2-v puhetta ja sen mitä saa ja ei saa tehdä. Kyllä toimii puhuminen ja kieltäminen jne. Kannattaa kyllä selittää lapselle miksi jotain ei saa tehdä eikä vaan huutaa EI. Eihän lasta voi opettaa nukahtamaan millään jäähyillä jos sitä tarkoitit. Alku aina hankalaa...
mutta meillä on yhdeksän vuotias.
vietät sen lapsen kanssa niin että aamuisin ja päiväunilta herättyä sekä illalla sekä vielä pari kertaa muuten päivän aikana keskityt ihan vain lapseen 10-15min ja katsot, onko mitään vaikutusta.
Minusta kuulostaa siltä,että lapsi ei saa tarpeeksi vanhempien aikaa ja läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän tarvitsisi äitiään ja kodin lämpöä enemmän.
Terveisin uhmiksen äiti
Huudan, että varmasti kuulet. Vasta 3v ja siitä ylöspäin on millään lailla valmis omaksumaan jäähyn. Ihan turha kokeilla sitä etenkään alle 2vuotiaaseen, jättää vain pahemmat jäljet teidän keskinäiseen vuorovaikutukseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla vaan ei ole mahdollista jäädä kotiin hoitamaan lastaan. Voisitte ystävällisesti olla syyllistämättä tätä yksinhuoltaja-äitiä!? Harva yh pystyy jäämään töistä pois lapsen takia. Kuka maksaa vuokran? Kuka ostaa ruoan? Kuka maksaa laskut?
Neljän lapsen äitinä voin kertoa että lapses on ihan normi ikäisekseen. Tommset touhut kuuluu asiaan ja raivoaminen. Minun nuorin on samanikäinen, enkä tosiaan jaksa enää ees korvaa lotkauttaa sen raivareille. Lähinnä ne huvittaa. Musta se on viel vauva. Kestää aikansa mut pian alkaa tulla sitä järkeä enemmän sinne päähän. Koitaha kestää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä on luonteeltaan temperamenttinen- mun parilla kaverilla on ollut ihan ylienergisiä- ovat rauhoittuneen kasvaessaan. Tai ehkä hän vaistoaa äidin epävarmuuden ja kokee sitten myös itse suurta epävarmuutta ja hakee rajoja?
Minusta 1-3v:n kuuluukin olla työläs ja raskas, sitten 3v;n tienoilla helpottaa.
Jos olisin sinä, unohtaisin kaiken muun ja keskittyisin ensin lapseen- antaisin hänelle 100% kaiken huomion- ja samalla opettelisin itse pitämään itseni rauhallisena ja luottamusta herättävänä- (muistan muuten nyt että n. 2v;n kanssa suljin hänet huoneeseensa etten tekisi hälle mitään, istuin oven takana ja lauloin hummanihei-laulua, että saisin itseni rauhoittumaan- että tosi raskasta ja vaikeaa oli)
Kun lapsi saa kaiken huomion ja oppii luottamaan siihen että sä olet turvallinen ja laitat ne turvalliset rajat- huomaat myös missä asioissa häntä tarvitsee kasvattaa- missä asioissa hän taas tarvitsee hellyyttä ja huomiota. Jos lapsella ei ole mitään häiriötä, hän on paremmin käsiteltävä kun hänen nämä tarpeensa tyydyttyvät- toki silloinkin voi olla villi- mut se taatusti tasaantuu ajan myötä:) Voimia..
Mitä teet kun lapsi kiukuttelee? Vierailija - 01.05.11 09:35 (ID 12589717) Kiukuttelu on lapsen tapa purkaa ongelmia. Ikävää, tylsyyttä, pelkoa, ahdistusta, väsymystä, suuttumusta. Sinun pitää miettiä lapsen kiukutellessa, että mistä on kyse. Jos asia on ilmiselvä, niin kerro mistä on kyse. Ota lapsi syliin ja kerrot hänelle, mistä kiukuttelu tai kapina johtuu. Kiellä toimimasta vahingollisesti, mutta anna lapselle lupa myös näyttää negatiiviset tunteet. Minulla on sukulaispoika, joka on muuttunut vuosi vuodelta hankalammaksi käytökseltään. Vanhemmat kyllä rakastavat häntä, mutta eivät selvästi ymmärrä, että lapsi käy yhä uudelleen ja uudelleen läpi väärinymmärretyksi tulemisen traumoja. Häntä on ehkä rangaistu liian kovin ottein pienistä asioista. Joka kerta, kun poika kiukuttelee, häntä vain komennetaan. Mitä huonompaa palautetta päiväkodista tulee, sen kireämmäksi kodin säännöt muuttuvat. Lapsi selvästi yrittää yhä uudestaan ja uudestaan testata vanhempia näkemään, että hänellä on ikävä, paha olo, pelottaa pimeä, on tylsää. Huomiota hän hakee kiusaamalla ja tottelemattomuudella. Tästä on syntynyt negatiivinen kierre. Sinuna miettisin asioita hetken lapsen näkökulmasta. Tuon ikäisellä on valtavasti tunteita, mutta vielä kovin pieni sanavarasto kertomaan sanoilla, mitä hän tuntee. Jos et tiedä mistä kiukussa on kyse, niin ota lapsi syliin ja kysy häneltä päivän kulusta, kysy harmittaako joku asia, onko ollut ikävä. Ikävän lapsi voi näyttää juuri päinvastoin kuin voisi olettaa ja syliin pyydettäessä lapsi nakkelee niskojaan ja menee vihaisena pois. Siihen voi reagoida kertomalla, että itsellä on ollut ainakin kova ikävä. Lasta voi myös harmittaa yllättävätkin asiat, kuten se, että sinä et ollut päivän aikana paikalla, kun lapsesi kiikkui hienosti itse tai askarteli tontun paperirullasta.
Liian usein rakastavat ja hyvää tarkoittavat vanhemmat eivät tajua lapsensa tarpeita vaan kasvattavat kuin pikkuaikuista. Juuri lasten kokemien tunteiden kuunteleminen, ymmärtäminen, huomioon-ottaminen on tärkeää- mutta tänä päivänä monen lapsen tunnetaidot ovat ihan hukassa- ehkä siksi että ne puuttuvat vanhemmiltakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teet kun lapsi kiukuttelee?
Vierailija - 01.05.11 09:35 (ID 12589717)
Kiukuttelu on lapsen tapa purkaa ongelmia. Ikävää, tylsyyttä, pelkoa, ahdistusta, väsymystä, suuttumusta. Sinun pitää miettiä lapsen kiukutellessa, että mistä on kyse. Jos asia on ilmiselvä, niin kerro mistä on kyse. Ota lapsi syliin ja kerrot hänelle, mistä kiukuttelu tai kapina johtuu. Kiellä toimimasta vahingollisesti, mutta anna lapselle lupa myös näyttää negatiiviset tunteet.
Minulla on sukulaispoika, joka on muuttunut vuosi vuodelta hankalammaksi käytökseltään. Vanhemmat kyllä rakastavat häntä, mutta eivät selvästi ymmärrä, että lapsi käy yhä uudelleen ja uudelleen läpi väärinymmärretyksi tulemisen traumoja. Häntä on ehkä rangaistu liian kovin ottein pienistä asioista. Joka kerta, kun poika kiukuttelee, häntä vain komennetaan. Mitä huonompaa palautetta päiväkodista tulee, sen kireämmäksi kodin säännöt muuttuvat. Lapsi selvästi yrittää yhä uudestaan ja uudestaan testata vanhempia näkemään, että hänellä on ikävä, paha olo, pelottaa pimeä, on tylsää. Huomiota hän hakee kiusaamalla ja tottelemattomuudella. Tästä on syntynyt negatiivinen kierre.
Sinuna miettisin asioita hetken lapsen näkökulmasta. Tuon ikäisellä on valtavasti tunteita, mutta vielä kovin pieni sanavarasto kertomaan sanoilla, mitä hän tuntee. Jos et tiedä mistä kiukussa on kyse, niin ota lapsi syliin ja kysy häneltä päivän kulusta, kysy harmittaako joku asia, onko ollut ikävä. Ikävän lapsi voi näyttää juuri päinvastoin kuin voisi olettaa ja syliin pyydettäessä lapsi nakkelee niskojaan ja menee vihaisena pois. Siihen voi reagoida kertomalla, että itsellä on ollut ainakin kova ikävä. Lasta voi myös harmittaa yllättävätkin asiat, kuten se, että sinä et ollut päivän aikana paikalla, kun lapsesi kiikkui hienosti itse tai askarteli tontun paperirullasta.
Lapsi tarvitsee ÄIDIN aikaa ja myönteistä huomiota! Minun lapseni on jo rippikouluiässä ja minkäänlaisia rangaistuksia en ole koskaan käyttänyt.
vaan hän TARVITSEE jotakin. Ja usein juuri sitä tunnepuolen kuuntelemista. Ei nyt ehkä koska ap;ta mut ihmettelen usein kun perheillä on arki niin täynnä kaikenlaista, että missä välissä lapsilla on aikaa avautua ja aikuisilla kuunnella, ottaa todesta, myötäelää. Ja edelleen ihmettelen sitä että kuvitellaan tosi pienten jotenkin selviävän omillaan- ekaluokkalainen on jo lähes itsestäänselvys. Ja kuitenkin vielä se murkkukin kaipaa ihan samaa aikuisen kiinnostusta, ymmärrystä, myötäelämistä. Monet lapset on totaaliset väärinymmärrettyjä. Minusta tähän perustuu pitkälti myös se että ns "hyvien perheiden" lapsilla menee huonosti. Että on hyvät kulissit, mutta takana ei ole lasta ymmärtävää vanhempaa.
Mitä teet kun lapsi kiukuttelee?
Vierailija - 01.05.11 09:35 (ID 12589717)
Kiukuttelu on lapsen tapa purkaa ongelmia. Ikävää, tylsyyttä, pelkoa, ahdistusta, väsymystä, suuttumusta. Sinun pitää miettiä lapsen kiukutellessa, että mistä on kyse. Jos asia on ilmiselvä, niin kerro mistä on kyse. Ota lapsi syliin ja kerrot hänelle, mistä kiukuttelu tai kapina johtuu. Kiellä toimimasta vahingollisesti, mutta anna lapselle lupa myös näyttää negatiiviset tunteet.
Minulla on sukulaispoika, joka on muuttunut vuosi vuodelta hankalammaksi käytökseltään. Vanhemmat kyllä rakastavat häntä, mutta eivät selvästi ymmärrä, että lapsi käy yhä uudelleen ja uudelleen läpi väärinymmärretyksi tulemisen traumoja. Häntä on ehkä rangaistu liian kovin ottein pienistä asioista. Joka kerta, kun poika kiukuttelee, häntä vain komennetaan. Mitä huonompaa palautetta päiväkodista tulee, sen kireämmäksi kodin säännöt muuttuvat. Lapsi selvästi yrittää yhä uudestaan ja uudestaan testata vanhempia näkemään, että hänellä on ikävä, paha olo, pelottaa pimeä, on tylsää. Huomiota hän hakee kiusaamalla ja tottelemattomuudella. Tästä on syntynyt negatiivinen kierre.
Sinuna miettisin asioita hetken lapsen näkökulmasta. Tuon ikäisellä on valtavasti tunteita, mutta vielä kovin pieni sanavarasto kertomaan sanoilla, mitä hän tuntee. Jos et tiedä mistä kiukussa on kyse, niin ota lapsi syliin ja kysy häneltä päivän kulusta, kysy harmittaako joku asia, onko ollut ikävä. Ikävän lapsi voi näyttää juuri päinvastoin kuin voisi olettaa ja syliin pyydettäessä lapsi nakkelee niskojaan ja menee vihaisena pois. Siihen voi reagoida kertomalla, että itsellä on ollut ainakin kova ikävä. Lasta voi myös harmittaa yllättävätkin asiat, kuten se, että sinä et ollut päivän aikana paikalla, kun lapsesi kiikkui hienosti itse tai askarteli tontun paperirullasta.