Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa ihmiset, jotka kerskuvat harvinaisilla sukunimillään!
30.04.2011 |
Aina suupielet nousee väkisinkin ylös, kun aikuiset ihmiset hirnuvat "meitä on siis vaan ykstoista, pistäkääpäs paremmaksi!! oooon niin spesiaaaali!!"
Ihan hauskaahan se on, jos on harvinainen sukunimi, mutta en ymmärrä miksi moisesta tulisi niin kovasti elämöidä ja ilakoida muille ihmisille?
Etenkin kun Suomessa harvinaiset sukunimet ovat hyvin tavallinen ilmiö!
Kommentit (70)
mulla onkin suomen yleisin sukunimi ja hymyn vire suupielillä tätä ketjua lueskellen - saa nähdä minkä sodan saatte tästäkin aiheesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja poikani on viimenen mohikaani. eli suku loppuu tuohon mikäli ei lisäänny. surullista minusta. ei mitään leuhkittavaa.
Hassua tuo on, ja varsinkin jos on joku yhden kirjaimen ero, vaikkapa sukunimi Viirtanen tai Virtane. Ja sitten ollaan niin harvinaisia tuosta syystä. :) Oikeasti ennen vanhaa sukunimi kirjoitettiin siltä kuin pappi sen korvaansa kuuli, milloin mitenkin ja se oli silti oikein. Jotkut käytti saksalaista kirjoitustapaa, jotkut ruotsalaista, joten vivahde-eroja syntyi jo silloin. Kuitenkin kaikki nuo eri tyyliin kirjoitetut lausuttiin tasan samalla tavalla.
Ja jos mennään 4 sukupolvea taaksepäin, niin hyvin harvalla on siinä sukupolvessa esivanhemmillaan yhdelläkään suvun nykyistä sukunimeä. Pääasiassa nuo on keksitty tai joltakulta täysin muulta kopioitu (oli hyvin yleistä) 1900-luvun alussa. Sieltä esivanhemmista löytyisi paljon hienompia suvun ja talon nimiä, mutta monet painuneet unhoon jo.
Oma sukunimeni on torpan nimi vuodelta 1888, joka jäi sukunimeksi perheelle, joka asui ko. torpassa vuodesta 1888 aina pitkälle 1900-luvun puolelle. Aika tavallinen tarina. Ei ole siis -nen päätteinen käännösnimikään. Meitä on n. 300.
Mä tykkään tavallisesta nimestä ja siitä, että se suo tietyn anonyymiteetin. Kukaan ei tiedä pelkän nimen perusteella, onko kyse minusta vai jotain toisesta saman nimisestä. Vähän samasta syystä tykkää Helsingistä, minut tietää ja tunnistaa vaan ne, jotka oikeesti tuntee, ei jokainen mummo raitilla.
ja toisinaan harkinnut miehen nimen ottamista kun se on "sopivan tavallinen". Minun nimeä kantavia on kymmenkunta, en tiedä tarkkaa määrää.
Samaa sukunimeä kantavat eivät ole yhdessä tietty suku ja se suku ei todellakaan lopu siihen, jos harvinaisen sukunimen käyttö suvussa loppuu.
Ja jos mennään 4 sukupolvea taaksepäin, niin hyvin harvalla on siinä sukupolvessa esivanhemmillaan yhdelläkään suvun nykyistä sukunimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma sukunimeni ei ole yleisimmästä päästä mutta meitä löytyy ihan tarpeeksi ja silti saan tavata aikasta usein "Ei kun Kuk....". Oma sukuni ei ole kuoleva.
Avopuolisoni suku on kuoleva ja enkä siinä mitään hienoa nää että ei ole kuin 33 jälellä. Saati sitten mitkä paineet ku suku oottaa suvunjatkajia. huh huh!
Joku päivä joku sanoo olevansa sukunsa viimeinen. Musta aika surullista.
Kyllä mä ainakin olen hiton tyytyväinen, että en ole Virtanen, Lahtinen, Nieminen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka aasialainen sukunimi . Aina joutuu tavaamaan kirjain kirjaimelta miten kirjotetaan. Nyt vasta katoin väestörekisteristä kun ei aikaisemmin käyny mielessä.
mutta toi anonyymiys on kyllä vähän ongelma. Mä työskentelen sairaanhoitajana päihde- ja mielenterveyspuolella, ja välillä oikeasti pelottaa. Mulla on siis se tilanne, että mun etunimi on ainoa suomessa (ja varmaan muuallakin) ja sukunimen omaa vain oma perhe. Monet pitävät töissä nimikylttiä, missä on vain etunimi turvallisuussyistä, mutta mulle ei oikein sovi sekään, kun pelkän etunimen perusteella saa selville puh.numerot ja osoitteet, perheen jne. Saa oikeasti pelätä, että joku narkki tai hullu on joku päivä oven takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korhosen taustalla on isoisän isä, joka käänsi sukunimensä jostakin tämänkaltaisista: Björklund, Ekqist, Grandlund, Grönberg, Wahlström, Berg, Grönlund, Stenlund, Weckström, Wiklund, Westervik, Granqvist, Johansson, Mattsson, .... siis ihan mistä tahansa tällaisesta "ruotsalaisesta" nimestä ja hän oli aikanaan ajan hengessä mukana, siis moderni ajattelija, varmasti ylpeän kansallistunteen vallassa. Nimen vaihtoa sitten skoolattiin ja juhlittiin. :)
Kyllä mä ainakin olen hiton tyytyväinen, että en ole Virtanen, Lahtinen, Nieminen tms.
säälittävä urpo ketju ja säälittävä, urpo, kateellisuuteensa tukehtuva ap :D
Voi hyvänen aika. Jokainen voi ottaa itselleen harvinaisen sukunimen, sitä on ihan turha kahdehtia. Onhan harvinaisen nimen edut selvät, mutta tosiaan ihan vapaasti keksimään oma nimi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
säälittävä urpo ketju ja säälittävä, urpo, kateellisuuteensa tukehtuva ap :D
Voi hyvänen aika. Jokainen voi ottaa itselleen harvinaisen sukunimen, sitä on ihan turha kahdehtia. Onhan harvinaisen nimen edut selvät, mutta tosiaan ihan vapaasti keksimään oma nimi :)
Tajusitko, että ap:lla ON JO HARVINAINEN SUKUNIMI! :D Itse taidat joka illanvietossa muistuttaa, kuinka teitä Karvalahtosia on vain 23 kpl!
ei ole kovin hyvä juttu, jos mokaat jotakin pahasti. Joku Liisa Virtanen voi aina sanoa, että ei ole se tietty Liisa...
Meidän piireissä harvinainen sukunimi on lähinnä vitsaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en brändää itseäni sen perusteella. Brändäys on jo tehty aikaisemmalta sukupolvelta ja usein kun esittelen itseni ensimmäinen kysymys kuuluu, oletko sinä...?
Minä olen pelkän sukunimeni voimalla päässyt eteenpäin, joten minun ei tarvitse enään leuhkia kuinka monta meitä on. Mikä sinua ap harmittaa? Olisitko halunnut myös olla tunnettu harvinaisen nimen kantaja?
Mutta näin se maailma pyörii -nimillä ja suhteilla.
Tulevan mieheni nimi sen sijaan on harvinaisempi, kantajia on Suomessa n. 150. Harkitsin hetken hänen nimensä ottamista koska se on kauniimpi kuin omani, mutta päätin pitää oman nimeni, mm. siitä syystä että en koe kenenkään nimenvaihtoja ylipäänsä tarpeellisena ja siksi toisekseen tällä googlen aikakaudella arvostan suuresti tiettyä anonymiteetin säilymistä. Toki harvinaisessa nimessä on varmasti hyvätkin puolensa, mutta minä olen tyytyväisempi näin.
joilla lapsilla on Suomen ainoat sukunimet? Eli lasten sukunimiä ei ole muita Suomessa. Tuntuu, että esim. terveyskeskuskessa arastelevat lausua nimeä. No, meneehän se melkein aina väärin mutta ei se ketään haittaa. Ja kyseessä ei ole mikään eksoottinen sukunimi, ihan naapurimaasta löytyvä.
Eli sen nimen viimeinen. Otin mieheni nimen naimisiin mennessäni. Eli se nimi katoaa Suomesta isäni myötä, toistaiseksi ainakin.
Joku päivä joku sanoo olevansa sukunsa viimeinen. Musta aika surullista.
niin sitten siella olisi kaksi sen nimista.
Voitinko kilpailun? Mika palkinto?
Jos mina ja mieheni tultaisiin Suomeen,
niin sitten siella olisi kaksi sen nimista.
Ei ole kokonimikaimoja siella, kuten ei taalla Suomen ulkopuolellakaan. Onhan se koko maailman vaestoa ajatellen harvinaista, joskaan ei tavatonta.
Ja oon siitä onnellinen :)