Naurattaa ihmiset, jotka kerskuvat harvinaisilla sukunimillään!

No onpas teilla ihmeellisia tuttuja.



Itsellani on harvinainen sukunimi, ja vaikka siita pidankin, ei ole kylla kaynyt mielessakaan silla ruveta leuhkimaan tai edes ottaa sita puheeksi (olen itse siihen niin tottunut etta mulle se on vain sukunimi muiden joukossa). Sen harvinaisuudesta keskustelen silloin jos/kun joku tasta minuklta ensin kysyy (tapahtuu silloin talloin).

harvinainen sukunimi = perinnöllisiä lisääntymisvaikeuksia? Sekä ihan sitä, ettei olla pystytty edes pääsemään lisääntymispuuhiin.

En kyllä sillä leuhkisi.

Aloita lukuharrastuksesi vaikkapa helppotajuisella historiankirjalla.

Itse asiassa ap:n sukunimeä on reilusti alle 10, mutta se ei mielestäni ollut olennaista, kyllä minua silti huvittaa :) Ainoa todellinen hyöty on mielestäni, se ettei ole kokonimikaimoja, eikä näin ollen sekaannuksia. Muuten mielestäni aika yliarvostettua ja siksi huvittavaa, että joku luulee siksi olevansa sen kummoisempi kuin Maija Korhonen. Jatka sinä vain prändäilyjäsi! ;) -ap

jos oikeasti et sinäkään haluaisi sukunimelläsi ylpeillä, et olisi ilmoittanut teitä olevan alle 10, että mietippä sitä. Juu, meit on kans reilusti alle 10, et o ainoo ;))

Jos haluaisin kerskuilla, olisin ilmoittanut sen ekassa viestissä, mutta kun yllätys, yllätys... vedettiin kateuskortti, niin kerroin, ettei syytä kateuteen ole. Mielestäni se ei edelleenkään ole olennaista kuinka harvinainen/yleinen sukunimeni on. Taidat kuulua kerskujien koulukuntaan. MIETIPPPÄ SITTÄ ;)))) -ap

Mulla kun sen harvinaisuuden lisäksi myös erittäin kaunis sukunimi, joka on vieläkin tärkeämpää ja jolla on pitkät sukujuuret. :P

Ja broidin kaksi poikaa ovat sukunimen ainoat jatkajat.



Hieno nimi!

Enkä ole mitenkään erityisen iloinen, että minulla on harvinainen sukunimi. Mieluummin olisin joku vähän yleisempi, mutta en kuitenkaan mikään virtanen sentään.

nimestä on paljon etua. Jää helpommin mieleen, saa brändättyä itsensä tehokkaammin ja helpommin, ei tule sekaannuksia jne.



Meitä on 10-15 väliltä.



Voithan sinä ap ottaa itsellesi harvinaisen sukunimen jos niin harmittaa olla Maija Korhonen. Ymmärrän kyllä, niin minuakin harmittaisi.

Ja broidin kaksi poikaa ovat sukunimen ainoat jatkajat.

Hieno nimi!

naisethan eivät ikinä anna lapsilleen omaa sukunimeä... Vai tarkoititko, että suvussa ei ole muita lisääntymisikäisiä tai lapsia?

vaan ärsyttää. Oot kateellinen. Lällällää :P

Itse asiassa ap:n sukunimeä on reilusti alle 10, mutta se ei mielestäni ollut olennaista, kyllä minua silti huvittaa :) Ainoa todellinen hyöty on mielestäni, se ettei ole kokonimikaimoja, eikä näin ollen sekaannuksia. Muuten mielestäni aika yliarvostettua ja siksi huvittavaa, että joku luulee siksi olevansa sen kummoisempi kuin Maija Korhonen.



Jatka sinä vain prändäilyjäsi! ;)



-ap

miehen kotimaasta löytyy paljon. Aika monesti vain ihmiset kysyvät miten sukunimi lausutaan tai mistä nimi on peräisin, koska nimestä ei voi päätellä yhtään maata.

Enkä häpeä ollenkaan.

Ja mitä tännekin on vastattu?



1. "Joo meit on vaa 15" (miten se nyt liittyi aloitukseen mitenkään?)



2. "Yhyy, oot kateellinen!!1" (Niin, itsellänikin tosiaan on harvinainen sukunimi, joten en oikein ymmärrä kuinka voisin kadehtia :D)



-hihittelevä ap

aina nimen kirjoitusasua (sanotaan niin kuin kirjoitetaan) ja sitä, että mistä se tulee (hitostako minä tiedän sen tarkemmin kuin että isäni puolen suvulta minulle). Joskus ois ihan mukava olla Virtanen

miten meidän sukunimeä lausutaan. Milloin amerikkalaisittain, milloin mitäkin vokaalia venyttäen vaikka oikeasti lausutaan kuten kirjoitetaankin.



t se, jolla on ulkomainen sukunimi

meitä on nyt yli 11 kun tuli kolmas lapsi meille,

Mä tykkään tavallisesta nimestä ja siitä, että se suo tietyn anonyymiteetin. Kukaan ei tiedä pelkän nimen perusteella, onko kyse minusta vai jotain toisesta saman nimisestä. Vähän samasta syystä tykkää Helsingistä, minut tietää ja tunnistaa vaan ne, jotka oikeesti tuntee, ei jokainen mummo raitilla.

Vanha koulukaverikin aina kahvilla käydessään jaksaa mainostaa , miten heidän sukunimisiään on vain n. 30. Ja mitä sitten?



Ei todellakaan ole erikoista/epätavallista/mainittavaa, että sukunimen kantajia on hyvin vähän. Se on HYVIN TAVALLISTA.



Omaa sukunimeäni on varmaan n. 1000 ja aivan yhdentekevää.

Ja mitä tännekin on vastattu?

1. "Joo meit on vaa 15" (miten se nyt liittyi aloitukseen mitenkään?)

2. "Yhyy, oot kateellinen!!1" (Niin, itsellänikin tosiaan on harvinainen sukunimi, joten en oikein ymmärrä kuinka voisin kadehtia :D)

-hihittelevä ap

lapsellinen. Enkä usko, että sinulla edes on harvinaista sukunimeä. Miksi ihmeessä olisit tehnyt tällaisen aloituksen jos sinulla olisi?

Todella typerä kommentti myös tuo "prändäily". Esimerkiksi freelancerille kuten toimittajalle tai taiteilijalle tms. on tärkeää luoda itsestään brändi. Siitä on hyötyä monelle muullekin ammatinharjoittajalle. Juuri tämän takia esim. monet toimittajat eivät vaihda nimeään mentyään naimisiin.

Lisäksi se väistämättä muokkaa ihmistä jos hänellä on erikoinen nimi. Sen pohjalta syntyy keskusteluja tuntemattomienkin kanssa, sen ansioista on usein huomion kohteena ja muistetaan. Kyllä se vaikuttaa ihmiseen niin, että tottuu olemaan sosiaalinen ja esillä. Toki tällaista tapahtuu muidenkin asioiden ansiosta, mutta lisänä rikka rokassa.

On mukavaa, kun on vähän harvinaisempi sukunimi :D

minä en... Epätavallisessa sukunimessä on myös oma vaivansa ja "tavaamisensa". Ihmiset ovat yllättävän uteliaita; monesti kyselläään sukunimen alkuperää. Sukunimemme sinänsä ei vaikuta ulkomaalaiselta mutta Suomessa sukunimeämme kantaa vain meidän perheemme eli 5hlöä. Myös mieheni kotimaassa sukunimemme on melko harvinainen ja kirjoitetaan siellä todella usein väärin (useammin kuin Suomessa).