En keksi itsessäni juuri mitään hyviä puolia, kun mietin, höh :(

Ex-mieheni oli oikeassa, kun ennen eroamme totesi, että minä en ole kyllä oikeastaan hyvä missään. Luetteli seuraavat asiat,

Et ole positiivinen,

et osaa puhua tunteistasi ja toiveistasi,

et ole avoin ja sosiaalinen,

hyvä seksissä, no et tosiaankaan,

hyvä raha-asioissa, no et!

...jne



Kysyin lopulta, onko mitään positiivista tai hyvää ominaisuutta. Hän totesi, että olet kyllä aika tasainen luonteeltasi.



Voi että tuolloin otti päähän, että mies kuitenkin oli rakentanut elämänsä yli 15 kanssani, ja myös lastemme elämän.. Ja sitten kerralla antoi tulla tuutin täydeltä! Sitä ennen ei oikeastaan koskaan, mitään.



No, nyt on aikaa erosta mennyt ja en ole voinut muuta kuin todeta, oikeassa oli. Olen toki hyvä joissain asioissa, oikeinkin hyvä esim. työssäni ja huolellisuudessa yms.

Mutta nämä edellämainitut tosi tärkeät ominaisuudet minulta puuttuu.

Ihan maassa olen ollut, mutta en vaan pääse täältä rapakosta ylöskään... Plääh, kun ottaa päähän. Voi kun saisin jotakin hyvää itseäni kohtaan aikaiseksi ja alkaisin taas elää!