Hyvät vanhemmat: Älkää jättäkö pieniä lapsia ulkoilemaan keskenään

160! Se joka ensiksi sanoo, se itse on. Simppeliksi tunnustaudut.

kun riippuu täysin lapsesta.



Itselläni on ollut kahta sorttia, lapsi joka viisivuotiaana oli täysin kykenevä ulkoilemaan itse ja noudattamaan sovittuja sääntöjä (ei tullut ikinä tilannetta että olisi ollut "luvattomilla teillä") sekä toinen jonka kanssa on joutunut luovimaan paljon enemmän, nyt hänkin ulkoilee "itsenäisesti" ison siskon kanssa tosin turvallisella pihallamme, johon minulla koko ajan vähintään kuuloyhteys.



Kyllä alle kouluikäisen pitää saada harjoitella ulkona oloa omatoimisesti, sitä että rajat ja säännöt pysyy takaraivossa vaikkei äiti ole vieressä. Näkö/kuuloetäisyys riittää esim. eskareille varsin hyvin, jos liikenteestä tai vesistöistä ei vaaraa.



Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa myös, en päästäisi yksinään jos asuinalueemme ei olisi turvallinen.

Ilmankos Suomen pihat ovat tyhjillään leikkivistä lapsista, kun ylihuolehtivat äidit eivät päästä niitä ulos. Kylläpä ollaan ahdistavaa kansaa.



Kyllä maailma on vaarallinen paikka!

saa lähteä pyöräilemään/leikkimään viereisille rivareille keskenään ekaluokkalaisen sisaruksensa kanssa. Mutta meillä onkin turvallinen reitti sinne. Asumme ok talossa päättyvän kadun viimeinen talo. Vierestämme lähtee pyörätie suoraan näiden rivarien pihalle. Ei siis menoa autotiellä. Vanhemmalla lapsella aina kännykkä mukana. Ja näin on menty tästä keväästä asti. En näe ongelmaa.

olisit kuitenkin VIERESSÄ auttamassa, heti, jos jotain tapahtuu, sitäpaitsi jos lapsi on senikäinen, että laittaa vielä kaiken suuhunsa, niin kyllä vanhemman tehtävä on katsoa, ettei sellaista tapahdu.

4-vuotias, huh-huh, heitteillejättö.

Ilmankos Suomen pihat ovat tyhjillään leikkivistä lapsista, kun ylihuolehtivat äidit eivät päästä niitä ulos. Kylläpä ollaan ahdistavaa kansaa. Kyllä maailma on vaarallinen paikka!

siellä pihalla, mitä niin tärkeää siellä kotona on, ettei voida niitä alle kouluikäisiä vahtia? Samat eukot saisivat halvauksen, jos päiväkodin tädit vahtisivat kahvipöydästä taaperoita.

Ja etsimmekin tällähetkellä omakotitaloa...



Taloyhtiössämme asuu yksi perhe joka laittaa joka päivä kaksi pientä lastaan yksin pihalle. Lähestulkoon aamusta iltaan. Avaa vaan oven, työntää lapset pihalle ja vetää oven nopeasti perässään lukkoon.



Sielläpä lapset mellastaa pihalla, ajelee potkumopoilla keskellä vilkasta ajotietä, hakee naapureiden pihoista tavaroita ja kuljettaa niitä ties minne ja rikkovat niitä, soittelevat naapureiden ovikelloja ja kun avaa oven tulee sangollinen hiekkaa niskaan ja joskus ammutaan vesipyssyillä suoraan sisälle oven avatessa jne.



Lemmikkejä kiusataan omassa, aidatussa pihassa ja muutenkin toisten takapihoille tullaan jatkuvasti ilman lupaa leikkimään. Jos heitä komentaa, mitään ei uskota vaan vain haistatellaan ja kiroillaan päin naamaa.



Kasvimaat ja kukkapenkit käydään repimässä ja tallomassa ja marjat ja omenat revitään alas. Taloyhtiön vesihana jätetään päälle ja rämpätään sitä muutenkin jatkuvasti. Kiusataan pihassa muita lapsia ja jos vanhemmille asiasta jotain sanoo niin eivät usko mitään.



Toinen lapsista on muutenkin erityislapsi joka tarvitsisi valvontaa jatkuvasti. Ja ikää näillä on 5v ja 3v, mutta pienempi on jo 2-vuotiaasta asti lykätty yksin pihalle ja ovi visusti perässä kiinni.



Kaikki taloyhtiössä asuvat ovat hyvin väsyneitä tähän! Kun on omien lasten kanssa pihalla, joutuu pakosta katsomaan näiden naapurin lastenkin perään. Pakko ne on sieltä keskeltä autotietä hakea, ei kai niitä voi auton alle ajettavaksi sinne jättää. Pakko jonkun on sen verran välittää, kun ei vanhemmat välitä.



Mutta on tämä vaan tosi ahdistavaa elämää! Ja haluan täältä äkkiä pois! Pelkään, että noille lapsille sattuu vielä joku päivä jotain pahaa, kun ei vanhemmat välitä yhtään.

eikö teidän pienet lapset kaipaa vanhempia leikin yleisöksi? Tai kaipaa vanhempien seuraa?

Eipä toi 5v poika juurikaan kaipaa. Enemmän se kavereidensa perään kaipaa ja oli esim. pääsiäisenä aivan hajalla kun selvisi, että tarhaan pääsee vasta tiistaina. Tämä siitäkin huolimatta, että oli kaikkea kivaa puuhaa pääsiäisenä perheen kesken. Meillä siis 5v poika ulkoilee pihalla yksin kavereiden kanssa. Meitä on tässä 3 taloa, joissa samanikäiset pojat. Asutaan päättyvän tien päässä, ei isoja autoteitä lähellä... pojat on vuorollaan aina jonkun pihassa ja me vanhemmat sitten tekstataan toisillemme, että kenen pihassa milloinkin ovat. Pojat leikkii autoilla hiekkiksellä, kerää pikkumetsässä keppejä ja leikkii jotain dinosaurusjuttuja -en todella ole se äiti, joka rämpii siellä keppimetsässä perässä. Ikkunasta toki seuraan puuhia, mutta kyllä poika kauniilla ilmalla on ollut kaksikin tuntia pihalla "itsekseen" eli aina sen perheen vanhemmat katsovat perään kenen pihalla ovat.

jossa kersanne leikkivät, kuka on vastuussa, jos ovat metsikössä ja miksi sinä istut mielummin ikkunassa, kuin siellä ulkona?

Ja etsimmekin tällähetkellä omakotitaloa...

Taloyhtiössämme asuu yksi perhe joka laittaa joka päivä kaksi pientä lastaan yksin pihalle. Lähestulkoon aamusta iltaan. Avaa vaan oven, työntää lapset pihalle ja vetää oven nopeasti perässään lukkoon.

Sielläpä lapset mellastaa pihalla, ajelee potkumopoilla keskellä vilkasta ajotietä, hakee naapureiden pihoista tavaroita ja kuljettaa niitä ties minne ja rikkovat niitä, soittelevat naapureiden ovikelloja ja kun avaa oven tulee sangollinen hiekkaa niskaan ja joskus ammutaan vesipyssyillä suoraan sisälle oven avatessa jne.

Lemmikkejä kiusataan omassa, aidatussa pihassa ja muutenkin toisten takapihoille tullaan jatkuvasti ilman lupaa leikkimään. Jos heitä komentaa, mitään ei uskota vaan vain haistatellaan ja kiroillaan päin naamaa.

Kasvimaat ja kukkapenkit käydään repimässä ja tallomassa ja marjat ja omenat revitään alas. Taloyhtiön vesihana jätetään päälle ja rämpätään sitä muutenkin jatkuvasti. Kiusataan pihassa muita lapsia ja jos vanhemmille asiasta jotain sanoo niin eivät usko mitään.

Toinen lapsista on muutenkin erityislapsi joka tarvitsisi valvontaa jatkuvasti. Ja ikää näillä on 5v ja 3v, mutta pienempi on jo 2-vuotiaasta asti lykätty yksin pihalle ja ovi visusti perässä kiinni.

Kaikki taloyhtiössä asuvat ovat hyvin väsyneitä tähän! Kun on omien lasten kanssa pihalla, joutuu pakosta katsomaan näiden naapurin lastenkin perään. Pakko ne on sieltä keskeltä autotietä hakea, ei kai niitä voi auton alle ajettavaksi sinne jättää. Pakko jonkun on sen verran välittää, kun ei vanhemmat välitä.

Mutta on tämä vaan tosi ahdistavaa elämää! Ja haluan täältä äkkiä pois! Pelkään, että noille lapsille sattuu vielä joku päivä jotain pahaa, kun ei vanhemmat välitä yhtään.

itse tein 4-vuotiaasta, joka oli ihan oman onnensa varassa, kuten teilläkin nuo ovat. Jos kotona kaikki ok, niin ilmoitus ei johda mihinkään, mutta epäilen, että vanhemmuus on tuollaisilta pahasti hukassa.

eli kun eskaria on käyty noin puolet eli vuoden vaihteen jälkeen ovat saaneet olla yksin pihalla.

Isompi sai jo jäädä aiemmin kun on vastuun tuntoisempi ja kännykkä taskussa sai heti soitettua kotiin.Kun koulun aloitti muutaman viikon kävin saattamaan koluuun ,mutta sitten halusi mennä yksin ja iltäpäiväkerhosta tuli aina yksin kotiin.

Toinen ensi syksynä koulunsa aloittava on nyt vasta saanut mennä ulos yksin tai isomman sisaruksensa kanssa.

Kyllä meillä ainakin lapset käy kotona kertoon huolensa ja murheensa,vessassa ja juomassa.



Sitä varmaan moni ihmettelee ,miksi meidän nuorempi saa olla yksin pihalla kun on niin pieni kokoinen(116cm 7v) luullaan varmaan paljon nuoremmaksi kuin oikeasti on ,mutta ei ole minun huoleni.

Ja kyllä minä hoivaan muidenkin lapset laitan tarvittaessa laastaria,annan juotavaa, sidon kengän nauhoja, laitan luistimia jalkaan ,kiristän muttereita potkulaudoista.. Ja kyllä aina jos näen "pienen"lapsen yksinään niin kyllä vähän katson perään

Olen kerrankin seissyt pakkasessa vieraan lapsen kanssa ja yrittänyt etsiä äitiä kun oli poika oli karannut...



Mutta hyväksi käytöltä tuo enemmänkin kuulostaa jos kysymättä jätetään lapsi "hoitoon".

eikö teidän pienet lapset kaipaa vanhempia leikin yleisöksi? Tai kaipaa vanhempien seuraa? Kun yleensä perheissä on se tilanne, että toinen tai molemmat vanhemmat ovat töissä. Sitten vapaa-aikakin vietetään erillään?

Päästänkö nyt kesällä lapsen mielestäni turvalliselle sisäpihalle tuttujen naapurin lasten kanssa vai vaadinko sisälläoloa pienessä asunnossa siivotessani ja tehdessäni ruokaa jne. Olen totaali-YH ja miettinyt näitä asioita paljonkin. Lapseni joutuu pakostakin osallistumaan kotitöihin tai vaihtoehtoisesti leikkimään itsekseen. Vertailukohtana olevassa yhden lapsen ydinperheessä siivoukset hoidetaan toisen vanhemman pitäessä seuraa lapselle jne. Viikottain ei kai suurempi ongelma, mutta isommat siivoukset ystäväperhe hoitaa ulkoistamalla lapsen isovanhemmille. Itse käytän tukiverkostoni hoitoapua lähinnä omiin menoihini (teatteri, työpaikan iltaohjelmat jne...), paha minä... Koetteko siis oiekasti, että lapsen ulkonaolo on ulkoistusta lastenhoidosta, jos sinä aikana hoidan monta kotityötä nopeammin ja sen jälkeen ehdin vaikka pelata tai luke lapseni kanssa? Ja lapsi on (riskeistä huolimatta) nauttinut pyöräilystä ja palloilusta kerrostalon pihalla? Lapsi 4v.

Jo pienikin lapsi nauttii vanhemman kanssa tehdyistä hommista, siis niistä arkisista askareista. Hidastahan se on ja joutuu miettimään siivoamisrutiinit uusiksi. Tottakai tuon ikäinen lapsi tulee minun kanssani siivoamaan, jos vaihtoehtona olisi laittaa ulos leikkimään ilman valvontaa.

aurinko paistaa ja päästäessäni hänet hetkeksi leikkimään kavereiden kanssa, ehdin itsekin ulos. Kaksin siivottuammme alkaisi olla nukkuma-aika ja/tai muut pihan lapset jo sisällä.

Vaikea tätä kai on selittää ja eihän kaikilla pihoilla ole suojaista ja läheisiä kavereita ja mieletön kuulo- sekä näköyhteys asunnosta.

Mutta mietin tätä uudelleen. Siivotaan ja laitetaan ruokaa kotona iltaisin ja sitten 8v., kun ei enää ole ip-kerhoakaan, voi aloittaa itsenäisen ulkoilun ;)

Ilmankos Suomen pihat ovat tyhjillään leikkivistä lapsista, kun ylihuolehtivat äidit eivät päästä niitä ulos. Kylläpä ollaan ahdistavaa kansaa.

Kyllä maailma on vaarallinen paikka!

Tiedätkö, että muualla eivät lapset ulkoile todellakaan yksin?

kun riippuu täysin lapsesta.

Itselläni on ollut kahta sorttia, lapsi joka viisivuotiaana oli täysin kykenevä ulkoilemaan itse ja noudattamaan sovittuja sääntöjä (ei tullut ikinä tilannetta että olisi ollut "luvattomilla teillä") sekä toinen jonka kanssa on joutunut luovimaan paljon enemmän, nyt hänkin ulkoilee "itsenäisesti" ison siskon kanssa tosin turvallisella pihallamme, johon minulla koko ajan vähintään kuuloyhteys.

Kyllä alle kouluikäisen pitää saada harjoitella ulkona oloa omatoimisesti, sitä että rajat ja säännöt pysyy takaraivossa vaikkei äiti ole vieressä. Näkö/kuuloetäisyys riittää esim. eskareille varsin hyvin, jos liikenteestä tai vesistöistä ei vaaraa.

Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa myös, en päästäisi yksinään jos asuinalueemme ei olisi turvallinen.

Kysymys ei ole siitä, etteikö omaan lapseensa voisi luottaa ja totteleeko lapsi vai ei. Meillä lapset tottelevat minua, toki uhmailuakin esiintyy normaaleissa rajoissa, mutta en luota muihin aikuisiin(pihalle voi tulla kuka vaan) en luota autoilijoihin, jotka voivat vahingossakin ajaa pienen lapsen päälle näkemättä häntä, uskon että oman lapsen lohduttaminen on jokaisen vanhemman tehtävä ja haluankin tämän tehdä itse, enkä ymmärrä mitä urpoa siinä on, lapset ovat minun ja olen itse heistä vastuussa, enkä voi olettaa kenenkään toisen ottavan vastuuta heistä.

ap

Riippuu asuinpaikasta. Täällä päin myös toiselle vuodelle suurinosa saa paikan/eniten tarvitsevat. Mene ja tiedä, mitä se sitten tarkoittaa. t.ap

lapseni aloittaa syksyllä koulun ja olen ainakin koko vuoden kotona siis vuoden 2012

Me kaikki ei ja meidän alle 3 lk valitettavasti häiritsee sun elämääsi. Ja edelleenkään, et tietenkään ole heistä vastuussa, eli relaa hiukan!

Joskus ihmettelen itsekin, miksi lasten kanssa ei haluta olla? Uskon, että lapsille vanhemman antama huomio on tärkeää ja kantaa pitkälle aikuisuuteen. Jokainen arvostaa eri asioita ja perhe tietysti tekee itselleen sopivimmat päätökset. itselläni nyt vain heräsi tämä huoli näistä kovin pienistä ulkoilijoista etenkin. Kouluikäisen kohdalla voidaan katsoa sitten, tilanne täysin eri kuin nelivuotiaan kohdalla.

ap

ap

niin samaa mieltä kuin ap. Omanikaan eivät ole hulluja karkureita tai muuten koheltajia. Mutta on mun mielestä liikaa vaadittu jos 4 v on itsestään vastuussa ulkona.



Edelleen mua ihmetyttää, että koska ne lapset näkevät vanhempiaan, jos ensin ovat päiväkodissa ja sitten illat ja viikonloput yksin ulkona.

Ilmankos Suomen pihat ovat tyhjillään leikkivistä lapsista, kun ylihuolehtivat äidit eivät päästä niitä ulos. Kylläpä ollaan ahdistavaa kansaa. Kyllä maailma on vaarallinen paikka!

siellä pihalla, mitä niin tärkeää siellä kotona on, ettei voida niitä alle kouluikäisiä vahtia? Samat eukot saisivat halvauksen, jos päiväkodin tädit vahtisivat kahvipöydästä taaperoita.

En tarkoittanut ihan pieniä. Ymmärrän kyllä, että heitä ei voi päästää ulos ilman jatkuvaa valvontaa.

Tarkoitin eskari-iästä eteenpäin. Olen ihmetellyt, missä ihmeessä kaikki lapset ovat, kun ei pihoilla näy. Siinähän sitä oppisivat turvallisesti itsenäisyyttä ja sosiaalisuutta. Ja tietysti itsenäinen ulkoilu pitää aloittaa niin, että näkö- ja/tai kuuloyhteys omiin tai leikkikaverin vanhempiin säilyy.

Minun mielestäni olisi parempi, jos lapset saisivat omaehtoisesti leikkiä keskenään pihoilla, kun että niitä jatkuvasti kuskataan ohjattuun harrastustoimintaan.

Yst. terv. nro 129

pihalla jo kahdestaan. Eivät ole koskaan lähteneet mihinkään ja keittiön ikkunasta näkee hyvin, missä leikkivät. En joutaisi ulos heidän kanssaan koskaan, sillä meillä on vauva. Osaavat olla keskenäänkin ulkona kiltisti. Meillä on omakotitalo ja se on turvallinen. Ei parkkipaikkoja, eikä narkkareita ja pedofiileja.

Ilmankos Suomen pihat ovat tyhjillään leikkivistä lapsista, kun ylihuolehtivat äidit eivät päästä niitä ulos. Kylläpä ollaan ahdistavaa kansaa.

Kyllä maailma on vaarallinen paikka!

leikkii omakotitalomme pihalla?

tietääkö joku miten on ?

jos lapsi tulee pihalle lupaa kysymättä?

en tiedä, etttä on meidän pihalla, koska olen sisällä...

miten toi menee.kiinnostaa näin kesää odotellessa, jolloin lapset taas ryntää pihallemme, ja kaikki ei osaa lupaa kysyä, omamme on 6v ja osaa olla ihan itsekseen takapihlla, eli en ole aina istumassa siell

joten kun menen pihalle huomaan näitä naapurin lapsia siellä pomppimassa.

Muistelkaapa lapsuuttanne uudestaan. Mitä pahaa siitä voi seurata, jos vanhemmat haluavat olla lastensa kanssa? Ainakin itselläni parhaimmat lapsuusmuistot ovat vanhempien (ja kavereiden) kanssa vietetystä yhteisestä ajasta. En todellakaan usko, että lasten kanssa yhdessä vietetty aika tekee ketään yksin pärjäämättömäksi, nössöksi tai karkailijaksi saati vastuuttomaksi.



Eikö lapset yleensä nauti siitä, että saavat vanhemmilta huomiota ja rentoa yhdessä oloa?

Minä vuorostani uskon, että lasten kanssa yhdessä vietetty aika kantaa elämässä vielä pitkälle.

ap