Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen sokissa. Elämä sekaisin! Auttakaa!
29.04.2011 |
Tein eilen positiivisen raskaustestin. Olen sokissa. Emme todellakaan mieheni kanssa toivoneet/halunneet raskautta, eikä tullut pieneen mieleenkään että koskaan luomuna raskautuisin, sillä meillä on kyllä kaksi iki-ihanaa lasta, 9v ja 6v, mutta molemmat hedelmöityshoidoilla saatuja. Olemme olleet siis koko elämämme olleet ilman ehkäisyä, koska lääkäreiden mukaan minun ei pitäisi kyetä raskautumaan luomusti. Vaan näin kävi!
Olemme mielestäni jo hieman iäkkäitä, 36v, ja olemme juuri saaneet elämän soljumaan mukavasti ja päässeet yövalvomisista, korvatulehduskierteistä ym. ja vaihtaneet pienempään autoon ja isompaan taloon - nyt sitten meni kerralla kaikki uusiksi, tulee rahapula ja ennen kaikkea raskaus tuntuu kaatavan kaiken. Lasten ikäerotkin ovat ihan älyttömät!!! Mies uhkailee jopa avioerolla, niin kovasti hän raskautta ja uutta vauvaa vastustaa.
Itse en tiedä, mitä ajattelisin. En kaiken kokemani jälkeen voisi koskaan kuvitella tekeväni aborttia - enkä teekään - mutta en haluaisi menettää miestänikään tai "pilata" elämääni. Mitä nyt voi tehdä, kuinka toimia? Pärjääkö kolmen lapsen kanssa? Koko maailma kun tuntuu pyörivän nelilapsisten perusperheiden ympärillä, mikä olisi sopinut meille niin hyvin..
...ja samaan aikaan toisaalta mielessä läikähtää ilo vauvasta...ihan pienenä tosin..mutta enemmän sydämellä kuin järjellä ajateltuna.
Apua!
Kommentit (78)
kommenttisi, että me kävimme pankissa juttelemassa johtajan kanssa tilanteesta rehellisesti ja hän oli hyvin ymmärtäväinen ja saimme vuoden lyhennysvapaata, vain korot piti maksaa joka kk. Tietysti laina-aika sitten piteni, mutta helpotti sitä taloutta ja sain olla vauvan kanssa kotona sen ekan vuoden.
älyttömästi laina-aikaa pidennä, jos ei korotkaan paljoa nousis...kiitos vinkistä!
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän yskän. Onneksi raskaus on pitkä ja teillä on aikaa totutella ajatukseen, kyllä se siitä. Ei yksi lapsi oikeasti voi maailmaa kaataa - jos vaan pystytte miehesi kanssa pitämään yhtä. Onhan tuo lapsi todellinen ihme ja lahja teille! Tsemppiä!
Sä jäsentelet tarinasi liian hienosti ja kiihkottomasti. Yleensä mä tykkään seurata tarinaa ja porukan reagointia, mutta tämä juttu oli limbo. Kaikesta huokuu, ettet ole itse kokenut noita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä jäsentelet tarinasi liian hienosti ja kiihkottomasti. Yleensä mä tykkään seurata tarinaa ja porukan reagointia, mutta tämä juttu oli limbo. Kaikesta huokuu, ettet ole itse kokenut noita asioita.
pilaamaan toisten ketjuja tuollaisella jankutuksella, koska tässä tilanteessa kaipaan vain tukea ja neuvoja. Vissiin oma elämäsi on sitten aina suoraviivaista ja suunniteltua, kun mitään odottamatonta ei (muka) voi tapahtua. Huom! Ei pitänyt minullekaan tapahtua!
t. ap
jos olet päättänyt ettet tee aborttia niin eihän se sit auta kuin sopeutua ajatukseen. Ehkä se vielä ilahduttaakin, kun kerta takana on lapsettomuutta. Eihän lapsettoman tartte joka mukulasta iloita niin kuin joku tuolla kirjoitteli - rajansa kaikella ja saa perhesuunnittelua lapsettomuudesta kärsiväkin harrastaa - mutta ehkäpä se vielä iloksi muuttuu ja huomaatte, että kaikella on tarkoituksensa. Älä nyt vaan anna sen ukon tehdä typeryyksiä, vaan malttaa mielensä! Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro nyt sitten ihmeessä, mikä hemmetin rahapula teille iskee. Millä perusteella mies eroaisi, ja miten se helpottaisi rahapulaa? Olette vaihtaneet pienempään autoon ja isompaan taloon - miksi ja miten tämä raskaus vaikuttaa asiaan?
Mikään lasten ikäero ei ole ÄLYTÖN, jos ei sitä sellaiseksi itse ajattele :D
Kaikki loksahtaa aina paikoilleen, tavalla tai toisella.
Ja toiseksi:tietysti pyydätte pankista vuoden tai pari lyhennysvapaata, se on tänä päivän ihan yleistä.
Ja parempihan on että teillä on nyt isompi talo, kun perhekin kasvaa, eikös se ole ihan loogista?
Aivan ihana uutinen, luomulapsi, onnea kovasti!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro nyt sitten ihmeessä, mikä hemmetin rahapula teille iskee. Millä perusteella mies eroaisi, ja miten se helpottaisi rahapulaa? Olette vaihtaneet pienempään autoon ja isompaan taloon - miksi ja miten tämä raskaus vaikuttaa asiaan?
Menot on mitoitettu kahden työssäkäyvän mukaan, enkä tosiaan ole niitä, jotka laittavat lapsensa edes 1-vuotiaana päivähoitoon...eli kotona lasta hoidettaessa asuntolainat kaatuvat niskaan (niihin menee lähes koko miehen palkka, joten minun tuloilla eletään) ja kun juuri on vaihdettu pienempi auto, ei sinne mahdu lastenrattaat kyytiin kun teemme paljon pitkiä reissuja (mummoloihin ja sukulaisiin on lähes 400 km matkaa) ja takapenkillekään ei taida mahtua kolme istuinta rinnakkain, nytkään ei mahdu aikuinen väliin istumaan. Valitsimme siis isomman talon, jotta olisi elintilaa ja samalla suhteessa pienemmän auton, niin rahat riittävät näihin menoihin - minkä siis raskaus sotkee, kun tulot muuttuvat ja tulee yksi kuluttaja lisää.
Mies uhkaa erolla kai paniikissaan - hän ei halua enää lapsia eikä sitä vauva-arkea ja tohinaa ja sitä, kuinka raskaudet aiemmin saivat minut ihan hormonihirviöksi ja rikkonaiset yöt tekivät hänet käveleväksi aaveeksi...
Hän pelkää, että talous kaatuu kokonaan ja joudumme myymään talon ja muuttamaan takaisin pienempään tms. Hänelle kun materialistina tällaisillakin asioilla on merkitystä. Halusimme turvata lapsillemme kivan kasvuympäristön, oman pihan ja omat huoneet, mutta nyt se ei siis onnistu kun makkareita tulee olemaan yksi liian vähän. Samalla rahaa jää yhä vähemmän lasten harrastuksiin ja matkusteluun, mihin nyt olemme tottuneet ym.ym. Eikö tämä ole ihan järkeenkäypää pohdiskelua?
t. ap
Se sydän sanoo sen mikä on oikein. Meillä ainakin kolmas oli se ilon tuoja. Miten ihana onkaan pientä katsella ja hänen kehitystään ja asioitaan ihailla, kun isommat ovat jo koululaisia. Sen kolmannen näkee niin uudella tavalla, kun on jo valmiiksi vanhemmaksi kouliutunut. Paljon olisin menettänyt, jos en kolmatta olisi hankkinut, mikään ei maailmassa olisi voinut olla tärkeämpää. Olin 39v. kun hän syntyi ja 43v. kun tuo neljäs syntyi. Nelilapsisuus on meille nyt riittävä, vähän ehkä kiireinen, kun kaikilla yhtäaikaa asiaa, mutta ikäeroista on hyötyäkin, jaksaa paremmin ja meillä vanhinkin leikkii kolmannen kanssa, vaikka 6 vuotta ikäeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset saattavat tykätäkin, kun huone jaetaan. Meillä ainakin isosisko halusi nuoremman samaan huoneeseen ja kolmaskin sinne pääsee, kun kasvaa, koska isosisko saa sitten sen kerrossängyn mitä toivoo. Jos jossain vaiheessa tuntuu, että samainen isosisko tarttee oman huoneen, voimme pistää 2 nuorinta vanhempien makkariin, jossa myös äiti nukkuu ja isä olkkariin. Sitä olisi ehkä 5-7 vuotta ja sitten tuo vanhin jo varmaan muuttaisi pois, joten kyllä nyt muutaman vuoden nukkuu miten vaan.
Eli oletan, että olet työelämässä.
Nyt kannattaa säästää palkasta niin paljon kuin vain voi. Siis molemmat säästätte. Ihan tietoisesti nyt vähän kiristätte nyöriä. Mä tein niin, enkä koskaan katunut sitä. Sit kun koitti hoitovapaa, oli ihanaa, kun säästötilillä oli suht paljon ylimääräistä rahaa. Ja niitä siirsinkin sitten arkipäivän käyttöön ihan kuukausittain.
Eikö tosiaankaan ajattelisi että mitä muut siitä sanoisivat? Kämppä myyntiin, kaksi onnetonta erolasta, raskaana oleva yksinhuoltajaäiti...
Paljon pokkaa täytyy miehellä olla että kehtaa naamaansa näyttää tuttavapiirissä.
Joten älä pelkää, kaikki järjestyy vielä!
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut asiallinen Vauva-palstailija aina esikoiseni odotusajasta alkaen eli aloitin jo yli 10v sitten,kun tuskailimme lapsettomien palstalla monen muun kanssa ja palasin tänne juuri tänään purkamaan pahaa oloani.
Minua loukkaavat nämä typerät provo-väitteet, kun itseä on koetellut näin suuri ja mullistava asia...mutta jätän sinut omaan arvoosi, onneksi täältä saa fiksujakin kommentteja.
t. ap