Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen sokissa. Elämä sekaisin! Auttakaa!
29.04.2011 |
Tein eilen positiivisen raskaustestin. Olen sokissa. Emme todellakaan mieheni kanssa toivoneet/halunneet raskautta, eikä tullut pieneen mieleenkään että koskaan luomuna raskautuisin, sillä meillä on kyllä kaksi iki-ihanaa lasta, 9v ja 6v, mutta molemmat hedelmöityshoidoilla saatuja. Olemme olleet siis koko elämämme olleet ilman ehkäisyä, koska lääkäreiden mukaan minun ei pitäisi kyetä raskautumaan luomusti. Vaan näin kävi!
Olemme mielestäni jo hieman iäkkäitä, 36v, ja olemme juuri saaneet elämän soljumaan mukavasti ja päässeet yövalvomisista, korvatulehduskierteistä ym. ja vaihtaneet pienempään autoon ja isompaan taloon - nyt sitten meni kerralla kaikki uusiksi, tulee rahapula ja ennen kaikkea raskaus tuntuu kaatavan kaiken. Lasten ikäerotkin ovat ihan älyttömät!!! Mies uhkailee jopa avioerolla, niin kovasti hän raskautta ja uutta vauvaa vastustaa.
Itse en tiedä, mitä ajattelisin. En kaiken kokemani jälkeen voisi koskaan kuvitella tekeväni aborttia - enkä teekään - mutta en haluaisi menettää miestänikään tai "pilata" elämääni. Mitä nyt voi tehdä, kuinka toimia? Pärjääkö kolmen lapsen kanssa? Koko maailma kun tuntuu pyörivän nelilapsisten perusperheiden ympärillä, mikä olisi sopinut meille niin hyvin..
...ja samaan aikaan toisaalta mielessä läikähtää ilo vauvasta...ihan pienenä tosin..mutta enemmän sydämellä kuin järjellä ajateltuna.
Apua!
Kommentit (78)
Onhan tuo raskaus ihan suoranainen ihme siis, hieno juttu järkytyksestänne huolimatta!
Onnittelut! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko maailma kun tuntuu pyörivän nelilapsisten perusperheiden ympärillä, mikä olisi sopinut meille niin hyvin.. ...ja samaan aikaan toisaalta mielessä läikähtää ilo vauvasta...ihan pienenä tosin..mutta enemmän sydämellä kuin järjellä ajateltuna. Apua!
Että millä logiikalla viisilapsinen perhe + 2 aikuista toimisi?
Onhan tuo raskaus ihan suoranainen ihme siis, hieno juttu järkytyksestänne huolimatta!
Onnittelut! :)
..siksi en meinaa tätä millään tajutakaan. Mutta koska aborttia en tee, lienee parempi vaan tottua ajatukseen uudesta vauvasta...en vain osaa kuvitella, miten paljon elämä siitä muuttuu! Voisivatko 3-lapsisen perheen äidit hieman valaista asiaa?
t. ap
Kun katson tuota meidän kolmatta lastamme, tuntuu kamalalta ajatukselta, jos ei häntä olisi. Kolmannesta olen nauttinut eniten ja hän on koko perheen päivänsäde. Onneksi hänet saimme!
Se kolmas on teidän perheeseen tarkoitettu, ottakaa ilolla hänet vastaan, koskaan ette sitä tule katumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja rahat ei riitä ;)
No huh, huh. Suhteellista köyhyyttä ihmisillä.
Ei sitä äitiyslomalla ja hoitovapaalla ole varaa kovin suuria lainanlyhennyksiä maksella. Eikö tämä ole aika selviö. Meillä menee lähes kokonaan puolison palkka lainanlyhennyksiin ja kun omat tulot jäävät sitten hoitovapaalla minimiin, alkaa elämä olla aika tiukilla.
t. ap
jos on oikeesti kärsinyt lapsettomuudesta ikänsä, niin tossa vaiheessa HIHKUIS INNOSTA!!!!!!!!!
olet ap kiittämätön....
nauttisit luonnon ihmeestä, jos siis olis oikea tilanne sulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Upeaa, että olet raskautunut luomusti. Pelkästään se on jo lahja, puhumattakaan, jos raskaus etenee normaalisti ja päättyy terveen vauvan syntymään.
Epäileekö miehesi isyyttään vai miksi uhkaa erolla? Eikö hän ole tiennyt, ettet käytä ehkäisyä?
Meillä on kolme lasta, joista kolmas sai alkunsa ehkäisystä huolimatta. Kamala järkytys. Yksi yö itkua, kun tuntui, ettei tästä voi selvitä...juuri kun alkoi elämä vähän helpottaa ja päätökset isoista asioista oli tehty - niihin ei uusi vauva sopinut (muka). No, alkujärkytyksen jälkeen tuli suunnaton onni ja kiitollisuus. Eikä ne muutokset mihinkään jääneet, aikataulu muuttui vähän, muuten on edetty ihan vanhan käsikirjoituksen mukaan. Ihan kivasti on pärjätty. Nyt tuntuu, että perheemme olisi ihan "torso" ilman uusinta (nyt jo kouluun menevää) jäsentä.
ikäeroista tulee just hyvät. Ettekä te ihan seniileitä vielä ole.
Tulevan ekaluokkalaisen (?) hoito-ongelmatkin ratkeaa samalla, kun sä tai miehes on kotona vauvaa hoitamassa! :-)
Onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on oikeesti kärsinyt lapsettomuudesta ikänsä, niin tossa vaiheessa HIHKUIS INNOSTA!!!!!!!!!
olet ap kiittämätön....
nauttisit luonnon ihmeestä, jos siis olis oikea tilanne sulla!
En ymmärrä tällaisia ihmisiä. Älä välitä. Tilanteesi on aika hurja ja varmasti olette vielä pitkään sokissa, mutta kuule, asioilla on tapana järjestyä! Varmasti!
Ehkä tämä lapsi tuo teille enemmän iloa kuin mikään muu ja elämästänne tulee entistä "rikkaampaa" ainakin noin henkisesti. Rahat varmasti ovat tiukassa, mutta voinette neuvotella pankin kanssa lyhennysvapaista ym. ja ainahan voi säästää pienillä asioilla, kun on kotona, mm. tehdä enemmän ruokaa itse jne. Älä siitä huoli. Pääasia on, että elämäänne tulee aito ihme, koettakaa nauttia siitä!
Ja surrakin saa - on se aina outoa, kun ei elämä mene niin kuin on suunnitellut. Kunhan ette pura sitä siihen viattomaan pieneen (enkä uskokaan että niin tekisitte). Odota hetki niin miehesikin lauhtuu, itse tunnut jo varsin kypsästi tätä pohtivan. Tsemppiä ja iso halaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Upeaa, että olet raskautunut luomusti. Pelkästään se on jo lahja, puhumattakaan, jos raskaus etenee normaalisti ja päättyy terveen vauvan syntymään.
Epäileekö miehesi isyyttään vai miksi uhkaa erolla? Eikö hän ole tiennyt, ettet käytä ehkäisyä?
Meillä on kolme lasta, joista kolmas sai alkunsa ehkäisystä huolimatta. Kamala järkytys. Yksi yö itkua, kun tuntui, ettei tästä voi selvitä...juuri kun alkoi elämä vähän helpottaa ja päätökset isoista asioista oli tehty - niihin ei uusi vauva sopinut (muka). No, alkujärkytyksen jälkeen tuli suunnaton onni ja kiitollisuus. Eikä ne muutokset mihinkään jääneet, aikataulu muuttui vähän, muuten on edetty ihan vanhan käsikirjoituksen mukaan. Ihan kivasti on pärjätty. Nyt tuntuu, että perheemme olisi ihan "torso" ilman uusinta (nyt jo kouluun menevää) jäsentä.
Lapsettomuuden syy on aina ollut (tutkitusti) vain minussa ja kuten kirjoitin, emme koskaan 20-vuotisen yhdessäolomme aikana ole käyttäneet ehkäisyä, koska luulimme ettemme sitä tarvitse. Lapset on saatu hoidoilla.
Mies uhkaa erolla varmaan vain siksi, että säikähti ja kokee että minä "pilaan" hänen elämänsä kun en suostu edes harkitsemaan aborttia. Uskon ja toivon, että hän siitä rauhoittuu ja saamme kokea saman kuin tekin, että onni kääntyy ja kaikki selviää...toivottavasti!
t. ap
3. lapselle parempi äiti kuin 2 vanhemmalle. Ja yllärinä tämäkin vauva tuli ja koko raskausajan murehdin ja murehdin, iohme, ettei stressin määrä ole ainakaan vielä näkynyt lapsessa!
Olen ollut paljon rennompi äiti ja hemmotellutkin tämän viimeistä (mies tehtiin vasektomia heti vauvauutisen jälkeen), samalla myös isommat ovat hienosti osanneet ottaa pinimmän huomioon ja halunneet hoitaa (poika 7v, tyttö 5v, kun vauva syntyi). Autoa ei tarvinnut vaihtaa, saatiin istuimet mahtumaan ja muutenkin talous ei ole hirveästi kärsinyt, ja sen mukaan on sitten eletty mitä käytettävissä on ollut.
Joskus, todella todella harvoin, tulee mietittyä miten helppoa olisi matkustella ja urheilla ja vaikka mitä vaan isompien kanssa, mutta sitten tuo päivänsäde saa meidät kaikki taas nauramaan sydämen pohjasta ja nuo ajatukset unohtuu.
Minusta miehesi on epäreilu uhatessaan erolla, yhtä paljon hän on vastuussa lapsesta kuin sinäkin. Yrittäkää nyt rauhoittua ja ottaa vauva vastaan avoimin mielin. Etenkin alkuraskaudessa kun voi tapahtua mitä tahansa...voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikäeroista tulee just hyvät. Ettekä te ihan seniileitä vielä ole.
Tulevan ekaluokkalaisen (?) hoito-ongelmatkin ratkeaa samalla, kun sä tai miehes on kotona vauvaa hoitamassa! :-)
Onnea.
Totta tosiaan, onhan tuo hyvä asia kun ei tarvitse iltapäiväkerhoa (nykyiselle) kuopukselle - en ollut ajatellutkaan! Itseä harmitti kun en esikoisen kanssa pystynyt samaa järjestämään. Että jotain positiivistakin!
t. ap
Näitä pulpahtaa kokoajan "lääkäreiden mukaan minun ei pitäisi kyetä raskautumaan luomusti". Älkää uskoko niitä lääkäreitä!
kommenttisi, että me kävimme pankissa juttelemassa johtajan kanssa tilanteesta rehellisesti ja hän oli hyvin ymmärtäväinen ja saimme vuoden lyhennysvapaata, vain korot piti maksaa joka kk. Tietysti laina-aika sitten piteni, mutta helpotti sitä taloutta ja sain olla vauvan kanssa kotona sen ekan vuoden.
rakenneltu, mutta tässä juoni on epäuskottava. Keksi vapun ratoksi parempi, kiitos.
rakenneltu, mutta tässä juoni on epäuskottava. Keksi vapun ratoksi parempi, kiitos.
3. lapselle parempi äiti kuin 2 vanhemmalle. Ja yllärinä tämäkin vauva tuli ja koko raskausajan murehdin ja murehdin, iohme, ettei stressin määrä ole ainakaan vielä näkynyt lapsessa!
Olen ollut paljon rennompi äiti ja hemmotellutkin tämän viimeistä (mies tehtiin vasektomia heti vauvauutisen jälkeen), samalla myös isommat ovat hienosti osanneet ottaa pinimmän huomioon ja halunneet hoitaa (poika 7v, tyttö 5v, kun vauva syntyi). Autoa ei tarvinnut vaihtaa, saatiin istuimet mahtumaan ja muutenkin talous ei ole hirveästi kärsinyt, ja sen mukaan on sitten eletty mitä käytettävissä on ollut.
Joskus, todella todella harvoin, tulee mietittyä miten helppoa olisi matkustella ja urheilla ja vaikka mitä vaan isompien kanssa, mutta sitten tuo päivänsäde saa meidät kaikki taas nauramaan sydämen pohjasta ja nuo ajatukset unohtuu.
Minusta miehesi on epäreilu uhatessaan erolla, yhtä paljon hän on vastuussa lapsesta kuin sinäkin. Yrittäkää nyt rauhoittua ja ottaa vauva vastaan avoimin mielin. Etenkin alkuraskaudessa kun voi tapahtua mitä tahansa...voimia!
Se antoi toivoa...ehkä kaikki järjestyy...ja onhan sen pakko, hätä keinot keksii! Voihan sitä matkustella ja harrastaa sitten myöhemminkin..
Ja kuten sanoit, voihan vielä tapahtua vaikka mitä, koska ei tiedä pystyykö kehoni raskautta "kantamaan". Tosin ultrassa kävin jo tänään eli ainakin tiedetään, että vauva on kohdussa eli oikeassa paikassa - paljon muuta ei vielä voitu sanoakaan.
Joo mies on epäreilu ja tyly, mutta ymmärrän että on paniikissa. Jospa rauhoittuisi ajan myötä - en nyt painosta häntä, vaan annan miettiä rauhassa ja antaa ajan kulua. Kaipa tähänkin ajatukseen vähitellen tottuu? Niin rakkaitahan nuo kaksi lasta entuudestaan ovat, että miksei sitten tämä kolmaskin? :) Kunhan ylläri-tunteesta selvitään...
t. ap
Alue: Aihe vapaa
Koko maailma kun tuntuu pyörivän nelilapsisten perusperheiden ympärillä, mikä olisi sopinut meille niin hyvin.. ...ja samaan aikaan toisaalta mielessä läikähtää ilo vauvasta...ihan pienenä tosin..mutta enemmän sydämellä kuin järjellä ajateltuna. Apua!