Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luulin eläväni unelmaani mutta olenkin ihan yksin:(
28.04.2011 |
Kun tapasin mieheni hän sanoi jo heti alussa että hän haluaa vaimon joka pyörittää kotia, huolehtii lapsista jne. jotta hän saa keskittyä firmaansa ja työhönsä siellä, ei kuulemma ollut perheen iskä tyyppiä. Jotenkin ajatus viehätti silloin, hyvin menestyvä, vetovoimainen mies ja rooli kotihengettärenä. Nyt kun lapsia on kolme alkaa kaikki kaatua päälle. Mieheni on kyllä edelleen ihana aviomies tavallaan ja muuten suhde toimii, mutta mies ei todellakaan tee mitään lasten kanssa. Hän ei huolehdi yhtään lasten asioista, ei vie lapsia mihinkään, ei ota ikinä mukaan omiin juttuihinsa. On kyllä lapsille mukava mutta todella etäiseksi jäänyt. Huomaa etteivät lapsetkaan osaa olla isän kanssa luontevasti eivätkä hakeudu tämän seuraan silloin kun mies on kotona. Itse tunnen olevani niin yksin lasten asioiden kanssa, kun ei niitä voi jakaa kellekään, miestä kiinnostaa enemmän bisnesasiat. Kääntöpuolena taas jo aiemmin mainitsemani muuten hyvin toimiva suhde, meillä on aina osunut kemiat yksiin. Lapsetkin tietysti kasvavat ja ehkä tämä murheeni tästä asiasta helpottaa. Mies sanoi suoraan ehdot jo alussa joten kai turha valittaa vaikka aika naiivi silloin olinkin. Huoh.
Kommentit (4)
Ihan sama mitä olette sopineet aiemmin, ei tällä vuosituhannella perheellinen mmies voi vain vetäystyä työnsä pariin. Oletteko keskustelleet aiheesta? On ihan normaalia ja hyväksyttävää että mieli muuttuu. Jos mies on halnnut lapsia, hänen on kyettävä myös huolehtmaan niistä, riippumatta mitä olete joskus rakastuneina puhuneet. Kyllä sulla on oikeus omaankin elämään, niin kuin kaikilla ainakin tässä maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mihin ryhtyy niin on vähän tyhmää alkaa valittamaan. Kyllä ne lapset kasvaa ja sitten taas omalla tavallaan helpottuu.
Itse olen myös tuossa tilanteessa. Mies on yli puolet vuodet poissa kotoa työmatkoilla ja kun on kotona niin tekee paljon töitä.
Ja kyllä meillä oli myös suhteen alussa tästä puhe, että näin tulee menemään. Lapsia on nyt kaksi ja kolmatta suunnitellaan.
En valita, vaan olen tyytyväinen.
että kun vanhemmilta, menestyneiltä miehiltä kysytään, mitä he katuvat tai tekisivät elämässään toisin, niin lähes poikkeuksetta kaikki sanoo, että lasten kanssa olisi pitänyt olla enemmän silloin, kun ne olivat pieniä (ja isän seura olisi vielä kelvannut). Olisi viisasta oppia toisten tekemisistä eikä itse tehdä samaa virhettä, minkä niin moni on tehnyt ja ääneenkin sanonut.
Alue: Aihe vapaa
tarina vähän eri. Alku sama, mutta luojan kiitos lapsia vasta yksi. Toinen oli suunnitteilla kunnes kuulin että mies haluaa avioehdolla sulkea minut kaiken yhdessäoloaikana hankkimamme omaisuuden ulkopuolelle vaikka nimenomaan halusi minun pääasiassa hoitavan lapsia kotona jonka takia minulla ei ole juuri mitään omaisuutta. Taitavat parin tonnin arvoiset näyttelykoirani olla arvokkain omaisuus joka minun nimissäni on. Lapsen kanssa mies kyllä on mielellään jollei ole töissä. Mutta hän on melkein aina töissä, joten...
Ja minäkin luulin eläväni unelmaani.