Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen katkera miehelleni, kaikki minun unelmani ovat jääneet toteuttamatta
28.04.2011 |
Koko yhdessäolomme ajan ollaan tehty asioita miehen toiveiden ja tarpeien mukaan. Jo opiskeluaikana mies painosti minua suuntautumaan toisin, muka rahakkaampaan suuntaan. Käytännössä ajauduin alalle, jossa en ole koskaan päässyt hyödyntämään koulutustani ebkä tekemään sitä, mistä olin aikoinani kiinnostunut. Nyt en enää pääse takaisin, olen liian vanha ja kaikki työkokemus toiselta alalta.
Olen jo monta vuotta ehdottanut yhtä itseäni kiinnostavaa lomakohdetta, koskaan tämä ei ole vielä käynyt, sen sijaan on tehty asioita miehen ehdotusten mukaan. On muutettu miehen työn perässä. Mies lupaili, että voisin käydä koulutuksen, joka minua kiinnostaisi, mutta miehen työkuviot eivät sitä ole koskaan mahdollistaneet. Minun harrastukseni kerran viikossa on mahdoton ottaa huomioon, vaateostoksilla minulle ei koskaan saada ostettua mitään, koska kukaan ei viitsi olla makutuomarina minulle - itse ostamani vaatteet saavat aina huonon arvostelun. Kaikki ehdotukseni muuttuvat jotenkin, aina tehdään jotain miehen juttuja, mies voi väsätä koko viikonlopun aamusta iltaan jotain projektia, kun taas minun projektini keskeytyvät koko ajan.
Oma syyni tietysti, kun olen periksi antanut. Olen vain aina kuvitellut, että mies tajuaisi minun joustavan puolestaan ja joustaisi joskus itsekin. Nyt alan viimein pettyneenä tulla siihen tulokseen, että näin ei ole ja olen katkera, ettei rakastamani ihminen halunutkaan minulle samaa hyvää kuin minä olin hänelle valmis antamaan. Elämäni on ohi ja olen luopunut kaikesta mitä itse siltä toivoin.
Kommentit (89)
Sen verran nyt kommentoin, että kuten ihan ensimmäisessä viestissäni kerroin, minulla on (hyvä) koulutus ja (paljon hyvää) työkokemusta. Kävi vain niin, että ajauduin sivuun siitä, mistä oikeasti olin kiinnostunut. Tällä hetkellä olen äitiyslomalla, koko aikaa en ole ollut kotiäitinä. Koulutus, johon olisin halunnut, oli jatkaa alkuperäisiä opintojani. Minulla olisi ollut väitöskirjan ainekset jo käsissäni, jos vain miehen työkuviot olisivat joustaneet. Eivät joustaneet ja mies halusi riskejä, joten katsoin varmemmaksi jatkaa säännöllisten tulojen tuomista taloon. Siinä on nyt sitten vierähtänyt 10 vuotta, eikä miehen työtilanne edelleenkään ole vakiintunut sellaiseksi, että minä voisin vuorostani ottaa riskejä.
Voisipa sanoa, että minä en ole ollut kenenkään elättinä, vaan minä olen elättänyt muut. Siksi en myöskään voi "palkata miehen rahoilla" tai ylipäätään palkata mitään. Nyt kun luen yöllisiä kirjoituksiani, huomaan niissä sekä henkistä että taloudellista ahdistusta, joista syytin miestäni. Ei se tietysti ihan niinkään ole ja jollain koulutusvalinnoilla jossittelu on turhaa, voisihan olla etten viihtyisi työssä kuitenkaan ja palkkakin olisi paskempi kuin nyt.
Kiitos vielä asiallisista vastauksista!
ap
Olisit ennen miestä toteuttanut haaveesi. Voisi kuvitella että haaveesi oli saada tuollainen päsmäri mieheksi ja lapsia.
Päsmäri mieheksi ja lapsia. Siinä taisi olla ne toteuttamiskelpoiset haaveesi. Muussa tapauksessa olisit ensin opiskellut ja hankkinut töitä tai muuta mitä haluat tehdä ja sitten parisuhteen. Itseäsi saat syyttää. Tuollaisia monet naiset ovat. Valitsevat helpon tien miehen elättinä ja marisevat myöhemmin, kun mieli muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi syyttää tuosta kuin hidasta huomiokykyäsi, jos vasta 10 vuoden jälkeen huomasit, ettei mies edelleenkään lue ajatuksistasi, mitä haluaisit itse tehdä ja mitä haluaisit hänen tekevän. Mutta eihän se todellakaan ole vielä liian myöhäistä muuttaa itseään siihen suuntaan, että päätät itse asioistasi. Lapset tietysti vaikeuttaa asioita, mutta lasten hankkiminen ei kai ollut pelkästään miehesi päätös, joten lasten hankkiminenkin on myös sinun vikasi.
Se on sun oma valinta. Mullaki olisi ollut ura ja vakipaikan mahdollisuus edelleen muualla ja vielä hyväpalkkainen sellainen. Nyt olen osa aika työttömänä täällää missä olenkin. Mä mietin ja punnitsin valintani, suurin kriteerini ja pohdintani oli, että tulenko katkeroitumaan?
Asiaa punnituani tulin siihen tulokseen, että rakastan miestäni ja olen valmis luopumaan "pää" unelmastani. Olen valmis keksimään jotain muuta ja hakemaan uuden suunnan, vaikka sitä ei ole vielä löytynyt =(
Pointtini on se, että päätin etten saa katkeroitua, koska se olisi VÄÄRIN miestäni kohtaan. Elämä on valintoja täynnä ja omista päätöksistäsi ET VOI SYYTTÄÄ MUITA!
vastaukset ovat todella omituisia.
On pieni mahdollisuus, että jos ap olisit ottanut asian puheeksi, niin suhteesta olisi tullut tasaväkinen.
Mutta todennäköisesti olisi kuitenkin tullut avioero. Hyvin harva mies, joka haluaa pitää itsellään päätäntävallan, alkaa loppupeleissä joustamaan.
Yleensä näissä suhteissa joustaminen on avioliiton koossapitävä voima.
mutta vielä ei ole mikään myöhäistä! Alat vain elämään omaa elämää. Toteutat haluamiasi asioita. Halusi miehesi tai ei.
Hassua, nyt jo puolustelet miestäsi. Vaikka eihän tilanne suinkaan vain hänen vikansa ole.
Teillä molemmilla on vaikeuksia ottaa toinen huomioon niin että molemmat olisivat tyytyväisiä.
Tietääkö miehesi ajatuksistasi?
Jos ei niin kerro ihmeessä ja sitten pyydät häneltä tukea jotta saat elämäsi hallintaan.
Jos miehesi rakastaa sinua niin hän myös haluaa sinun olevan onnellinen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaukset ovat todella omituisia.
On pieni mahdollisuus, että jos ap olisit ottanut asian puheeksi, niin suhteesta olisi tullut tasaväkinen.
Mutta todennäköisesti olisi kuitenkin tullut avioero. Hyvin harva mies, joka haluaa pitää itsellään päätäntävallan, alkaa loppupeleissä joustamaan.
Yleensä näissä suhteissa joustaminen on avioliiton koossapitävä voima.
no jos ap olisi ottanut asian aiemmin puheeksi, olisi hän havainnut, että mies onkin jääräpää ja sitten voinut lähteä suhteesta.
mä oon 30 ja en oo muuta saanu aikaseks kun liudan lapsia. nyt haaveissa on ottaa oma elämä haltuun, ajaa ajokortti, mennä opiskelemaan ja tietty yrittää sitten työllistyä alalle jossa viihtyisin. tiedän et ei tuu oleen helppoa, varsinkin kun autokoulu ainakin hirvittää mua jo nyt. ja rahat siihen tuntuu olevan aika kiven alla.. uskon kuitenkin et kaikki järjestyy aikanaan :) uskoisit sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omaa elämää (miehestä eroon) kun on lapsia ja rahallisesti tekee tiukkaa, toisessa viestissä myönnät että käytännössä olet myös elättänyt perhettä - siis kumpaa?
Itse lähdin 3 lapsen yh:ksi pienillä tuloilla, valitsin mielummin itsenäisyyden ja omanarvontunnon kuin mattona matelun. Enkä ole katunut päivääkään! Miehesi ei tule muuttumaan sinun kanssasi, ehkä sitten tajuaa virheensä seuraavassa suhteessaan.
se joka opiskeli yli kolmekymppisenä ja on nyt uudessa onnellisessa arvostavassa liitossa.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen ollut kovasti urasuuntautunut ja kun kotikaupungissamme ei ollut alani töitä heti valmistuttuani "ilmoitin" miehelle, että on pakko lähteä toiseen kaupunkiin. Mies suostui. Elimme kolme vuotta urani ehdoilla. Tapasimme useimmiten minun ystäviäni (toki miehenkin aina kun hän sai aikaiseksi ehdottaa), minä järjestin lomakohteet sun muut (kysyttäni mieheltä onko ok), "päätin" avioliitosta ja lapsen yrittämisestä. Mies tuli mukana. Rakastin ja rakastan häntä hirmuisesti, mutta olin jo tottunut siihen, että minähän tätä eloa ohjaan, että mies haluaakin tulla perässä vedettynä.
Reilu vuosi sitten mies kilahti ja kertoi, että otan hänet itsestäänselvyytenä ja se loukkaa häntä. Oli todella hyvä keskustelu, lopulta molemmat itkivät. Opin tärkeän läksyn ja nyt mies on tuellani perustamassa omaa yritystä, muutamme hänen takiaan takaisin alkuperäiseen kotikaupunkiin (minullakin mahdollisuuksia nyt saada sieltä töitä, kun työkokemusta kertynyt). On hänen vuoronsa saada toteuttaa haaveitaan ja minä peesaan.
Toista pitää kuunnella ja kunnioittaa, toivon vain, että mies olisi aiemminkin avannut suunsa ja kertonut jos jokin harmittaa. Enhän minä voinut arvata mitä mietti, jos aina aiemmin on myöntynyt kaikkeen.
Tsemppiä ap, ja nosta kissa pöydälle! Vaadi haaveitasi toteen, jos mies rakastaa, niin hän kuuntelee!