Kysymys ekan seksikumppanin kanssa seurusteleville

mun mielestä hyvä näin, ei ole kummallakaan exiä kummittelemassa muistoissa. Ei ole tietoa paremmasta eikä huonommasta.

ei harmita, vain onnellinen ettei kummallakaan ole vertailu kohdetta.

Onneksi on "koeajettu" useampia, tietää mikä on hyvää, mikä ei... Eikä meilläkään ne exät mitenkään "kummittele". Elettyä elämää, puolin ja toisin.

Oikestaan ällöttäis et mies olis ollu muidenkin kanssa. Ei ole verrattavia. Kyllä kieltämättä mietin olisko erillaista mutta toisaalta on se meilläkin muuttunut matkan varrella 10v yhessä oltu. Hyvä näin.

Menetin neitsyyteni kännissä koheltaessa, enkä muista siitä juuri mitään. Sen jälkeen löysin nykyisen mieheni. Hän oli tavatessamme vielä neitsyt.



Olen 2 kanssa samaa mieltä, että hyvää on se ettei kummallakaan ole eksiä mietittävänä. Itse olen alusta asti jotenkin henkisesti valmistautunut siihen, että mieheni haluaa jossain vaiheessa ehkä olla muidenkin naisten kanssa. Olemme olleet kuitenkin jo kahdeksan vuotta yhdessä eikä hän ole ikinä antanut mitään tähän viittaavia merkkejä.



Itse en kaipaa tai tarvitse paljon seksiä ja kun olen täysin tyytyväinen tämän hetkiseen seksielämäämme en haikaile muita seksikokemuksia.



Lisäksi tarvitsen hirvittävän paljon aikaa tutustuakseni ja luottaakseni uuteen ihmiseen. Lähinnä siis ällöttää ajatella jotain vierasta miestä kimpussani. Siksi olen tyytyväinen, että löysin oikean niin helposti. En ole "seikkailija" tyyppi enkä tuon ensimmäisen ja viimeisen yhden yön kokemuksen jälkeen enää sellaista kaipaa.



Mutta en silti sano etteikö halua muihin miehiin joskus voisi tulla. Jos rakastuisin aivan päättömästi ja intohimoisesti. Omaa miestäni kohtaan en mitään älytöntä hullaantumista koskaan kokenut, se on ollut sellaista tasaista arkista rakkautta alusta alkaen.

Omaa miestäni kohtaan en mitään älytöntä hullaantumista koskaan kokenut, se on ollut sellaista tasaista arkista rakkautta alusta alkaen.

Villi veikkaukseni on, että joku kevät vielä heräät siihen toisten miesten himoon. Ei välttämättä toteutumiseen asti, mutta kyllä sitä vasta silloin tuntee itsensä naiseksi...

että kaikilla jossain vaiheessa tulee tunne, että tekisi mieli vähän "seikkailla" oli sitten edellisiä suhteita tai ei. Minulla ainakin, voin sen rehellisesti myöntää, vaikka naimisissa olenkin ja entisiäkin kumppaneita on.

15 vuotta ja sitä ennen seurusteltiin monta vuotta. Ikää minulla on 42 v. Vielä ei ole tullut tunnetta että haluaisi seikkailla saati että olisi kaduttanut ettei ole muista kokemuksia.



En usko että seksi olisi parempaa jonkun muun kanssa, toki teknisesti niin saattaisi ollakin mutta niinhän se on aina, kukaan ei ole koskaan kokeillut kaikkia maailman miehiä (naisia) vaan aina jossain saattaisi olla joku parempi. Mutta voiko mikään tekninen taitavuus voittaa sitä, että siihen kumppaniin tuntee syvää rakkautta? Uskon että parasta seksiä on sellaisen kanssa jota rakastaa.



Joo, eipä ole koskaan kaduttanut että sen ekan kanssa menin naimisiin eikä muita tullut kokeiltua, itseasiassa päinvastoin, olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen.



Sitä paitsi seksi on meidän suhteessa parantunut kaikki nämä vuodet, enkä osaisi nykytilannetta parempaa kuvitellakaan. Enkä varsinkaan kaipaa parempaa, nyt on ihan huippuhyvää ;)

mutta se suhde kariutui vuosien jälkeen. Syitä oli moniakin mutta kyllä minulla oli aina ajoittain tosi vahva halu kokeilla jotain muutakin. En vaan osannut olla ajattelematta millaista seksi voisi olla jonkun toisen kanssa ja mitä kaikkea voisikaan tehdä, jos sopiva kumppani osuu kohdalle. Näin jälkikäteen ja erilaisia kokemuksia saaneena voin sanoa, että osittain seksi ei ollut kovinkaan kummoista, osittain se sitä taas oli.



Olen joskus miettinyt millaista se olisi exän kanssa nyt, kun olemme (kai) tahoillamme eläneet ja sekstailleet muidenkin kanssa.



Mitä muuten luulette, onko tämän asian suhteen eroja miesten ja naisten välillä, siis noin yleisesti ottaen? Yksilöiden välillä on aina eroja mutta voidaanko ajatella, että jokainen mies tai nainen miettii ihan varmasti niin tai näin?

Kun seuraan sinkkukavereitteni toilailuja, olen todella tyytyväinen, että se sopiva löytyi jo. Toki joskus mietin millaista se olisi toisen kanssa mutta en usko, että se olisi kauhean paljon parempaa. Mieheni kuitenkin tuntee joka sopukkani ja tietää miten saa minut villiksi. Lisäksi olen aika sulkeutunut joten en pystyisi antautumaan villiin leikkiin kenen tahansa kanssa. Mitään halua kokeilla toisen kanssa ei ole ja toivottavasti ei tulekaan. Näin on juuri hyvä.

mutta ei olla oltu koko aikaa, joten kokemusta muistakin on tullut. Miehelle en ollut ensimmäinen. Eipä nämä meidän ongelmat johtuneet seksistä tai vetovoiman puutteesta alunperinkään ja saamani kokemukset ovat vain vahvistaneet, että mieheni on se oikea minulle.