Lue keskustelun säännöt.
Sekundäärinen lapsettomuus
28.04.2011 |
Missäköhän vaiheessa kannattaa hakeutua tutkimuksiin/hoitoon?
Yritämme toista lasta - tosin vielä ei ole ehditty yrittää kovin pitkään. Mutta ensimmäinen tuli yli vuoden yrittämisen jälkeen. Tällöin oli jo aloitettu lapsettomuustutkimukset, tosin ei ehditty vielä tutkia kuin sperman laatu (hyvä) ja minulta jotain verikokeita ja ultrattiin kohtu (ei löytynyt mitään poikkeavaa). Lapsi sai alkunsa "luomusti".
Mistä sekundäärinen lapsettomuus voi johtua, jos esim. noissa tutkimuksissa ei löytynyt mitään - ja ilmeisesti munajohtimeni eivät voi olla ainakaan täysin tukossa, koska raskaaksi tuleminen onnistui.
Kuinka kauan voi odottaa nyt? Onko siihen jotain suositusta - suositellaanko hakeutumaan tutkimuksiin jo aiemmin kuin vuoden yrittämisen jälkeen, jos on ennestään ollut jo ongelmi? Olemme jo yli kolmekymppisiä, eli kovin monta vuotta ei ole aikaa odotella.
Kommentit (4)
ensimmäinen lapsi oli "yllätys". Emme käyttäneet ehkäisyä, emmekä aikoneet vauvaa tosin tehdäkään. Toista lasta yritimme sitten kolmatta vuotta, kaikki tutkimukset tehtiin -kummassakaan ei mitään vikaa. Lapsi syntyi inseminaatiohedelmöityksellä, ikäeroa tuli reilu kolme vuotta. Sinuna menisin suoraan hoitoihin, jos ei meinaa kerran raskaaksi tulla. Se yrittäminen ja toivominen -stressi vain estää ja siirtää onnistumista! Onnea ja tsemppiä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
julkiselle puolelle, jos ei ole vuosi täynnä yritystä? Eli pitääkö meidän valehdella, että ollaan muka jo yritetty vuoden verran?
Vuoden yrittäminen on täysin normaalia, ja sen ylikin on vielä ihan normaalin kirjoissa. Varsinkin, kun teistä ei edellisissä testeissä mitään epäilyttävää löytynyt, ei ole mitään syytä hätäillä tutkimusten tai varsinkaan hoitojen kanssa. Voin kertoa, että siitä seuraa vain karmeaa stressiä. Yrittäkää ihan rauhassa vaan, tietysti ovulaatiota seuraillen. En todellakaan katso hyvällä, että periaatteessa ilman mitään syytä kiilaillaan julkisen puolen mielettömissä jonoissa. Siellä on pilvin pimein oikeasti apua tarvitsevia. Eri asia sitten, jos yksityisellä haluaa maksaa tutkimuksista.
Tutkimuksiin siis, en vielä hoitoihin. Eihän mikään estä tutkimasta kunnolla.