Lue keskustelun säännöt.
Täällä itken ja kuuntelen kun anorektikko lapseni oksentaa
27.04.2011 |
Mieluummin ottaisin ylipainoisen lapsen kuin katselisin pelkkää luuta ja nahkaa.
Ei ole helppoa katsoa kun rakas ihminen kuihduttaa itsensä pois.
Lapseni ei ole koskaan ollut ylipainoinen, mutta koulukiusattu kylläkin on ollut. Minä en ole koskaan laihduttanut.
Kommentit (52)
Mutta ei. Ihminen joka on riippuvainen ei parane täysin jättämällä entisen elintavan vaan tilalle pitäis löytää joku korvaava asia. Terveellinen sellainen. Rentoudun alkoholilla. Mutta se on hallinnassa. Jonkulainen riippuvuus se voi olla, mutta ei ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
diagnoosina on epätyypillinen anoreksia. Epätyypillisyys tuli siitä kun on kihloissa eikä ole täysin eristäytynyt kavereista niiin kuin usein kuulemma on( psykiatrian erikoislääkäri selitti asian meille näin)
Vessan ovi vaan auki ja juttelemaan muualle. Jos oksentaa päälle tekee sen luultavasti tahalleen jotta luovuttaisitte. Millaiset veriarvot? Se voi ratkaista hoitoon pääsyn.
Omalla lapsella oli myös ongelmia. Oli psyk.osastolla mutta ei syömishäiriöstä. Sitä harkittiin mutta koska veriarvot olivat loistavat siitä luovuttiin.
Olen käynyt läpi melko vaikean syömishäiriön, ja haluan kiittää vain äitiäni, sillä ilman häntä en olisi koskaan päässyt siitä eroon.
En koskaan ollut ylipainoinen, mutta 13 vuotiaana sain päähäni, että laihdutampas pari kiloa, mutta se lähtikin vähän käsistä. Painoin silloin noin 55 kiloa, mutta se laskikin 35 kiloon.
Siihen ei liittynyt minkään laista oksentamista yms, vaan lopetin vaan syömisen ja juoksin jumalattoman pitkiä lenkkejä ja kävin salilla 2-4 krt viikossa.
Laihduin puolessa vuodessa tuon 20 kg.
Sitten jouduin pakkosyöttöön sairaalaan.
Äitini tuki minua koko ajan, ja parannuin melko nopeasti.
Nyt olen 19 ja olen täysin toipunut ja oikeen hyvässä kunnossa. Painan tällä hetkellä noin 57 kiloa ja olen erittäin tyytyväinen itseeni.
Ainakin se anoreksia kasvatti itsetuntoani huomattavasti, sillä silloin näin peilin edessä seisovan läskin gorillan.
En suosittele kenellekkään tuollaista laihduttamista, ja minä jos joku sen hyvin tiedän. Siitä seuraa vain helvetillinen sairaus.
no jos ruoka oli vaan niin saatanan pahaa että siksi oksensi? Tekisit parempaa ruokaa niin pysyisi sisälläkin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No parempi laiha anorektikko kuin läski pullansyöjä joka ei edes tunnusta olevansa ruma läski.
Vierailija kirjoitti:
No parempi laiha anorektikko kuin läski pullansyöjä joka ei edes tunnusta olevansa ruma läski.
Mitä parempaa laihassa anorektikossa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No parempi laiha anorektikko kuin läski pullansyöjä joka ei edes tunnusta olevansa ruma läski.
Mitä parempaa laihassa anorektikossa on?
+ Oletko SSSS?
Apua pyörryin kun näin ton sun viestisi soita äkkiä jonnekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla vaan ei lapsii tarvii kunhan oot ite terve
Entinen anorektikko kirjoitti:
Olen käynyt läpi melko vaikean syömishäiriön, ja haluan kiittää vain äitiäni, sillä ilman häntä en olisi koskaan päässyt siitä eroon.
En koskaan ollut ylipainoinen, mutta 13 vuotiaana sain päähäni, että laihdutampas pari kiloa, mutta se lähtikin vähän käsistä. Painoin silloin noin 55 kiloa, mutta se laskikin 35 kiloon.
Siihen ei liittynyt minkään laista oksentamista yms, vaan lopetin vaan syömisen ja juoksin jumalattoman pitkiä lenkkejä ja kävin salilla 2-4 krt viikossa.
Laihduin puolessa vuodessa tuon 20 kg.Sitten jouduin pakkosyöttöön sairaalaan.
Äitini tuki minua koko ajan, ja parannuin melko nopeasti.Nyt olen 19 ja olen täysin toipunut ja oikeen hyvässä kunnossa. Painan tällä hetkellä noin 57 kiloa ja olen erittäin tyytyväinen itseeni.
Ainakin se anoreksia kasvatti itsetuntoani huomattavasti, sillä silloin näin peilin edessä seisovan läskin gorillan.En suosittele kenellekkään tuollaista laihduttamista, ja minä jos joku sen hyvin tiedän. Siitä seuraa vain helvetillinen sairaus.
Mul ki oli noin ei paha ja oli myös muuta oon 5 mitä siitä mul on äly puhelin
diagnoosina on epätyypillinen anoreksia. Epätyypillisyys tuli siitä kun on kihloissa eikä ole täysin eristäytynyt kavereista niiin kuin usein kuulemma on( psykiatrian erikoislääkäri selitti asian meille näin)